Onko luottamusyhteiskunnan rakentaminen utopiaa?

Nykyisen hallituksen tekemisistä, mm. maakunta- ja sote-uudistuksesta sekä yhteiskuntasopimuksesta, on käyty vilkasta keskustelua. Keskustelu on osoittanut, kuinka tärkeää on, ettei lyhytjänteinen politikointi nouse vallankäytön keskiöön. Yhteiskunnan kannalta valtapolitiikan ohjaama kehitys on turmiollista. Samalla on käynyt selväksi, miksi tutkijat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ottavat julkisuudessa niukanlaisesti kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin. Asioiden keskeneräisyys ei ole pätevä syy olla vaikuttamatta. Vaikuttamisen pitäisi tapahtua poliittisen prosessin aikana tai mieluummin jo ennen sitä.

Turhautuminen on yksi motiivi olla puuttumatta ajankohtaiseen teemaan. Poliittinen eliitti näyttää kuuntelevan asiantuntijoita yllättävän vähän. Intohimot ajavat tutkitun tiedon ohi. Poliittinen vaikuttaminen asiapohjalta on tutkijan oikeus ja velvollisuus silloin, kun liikutaan tutkijan asiantuntemusalueella. Esimerkiksi johtamisen perussääntö ”ensin sisältö sitten rakenne” on poliitikoille vaikea oppi. Tutkimus ja siihen liittyvä etiikka on ymmärrettävä politiikan ja arvovalintojen ohjausvälineeksi.

Poliittiset ideologiat puoluekentässä ovat sekoittuneet. Miksi leikataan ja miksi haetaan yhteiskuntasopimusta? Miksi haetaan uusia hierarkioita esimerkiksi maakunta- ja sote-hallinnon myötä? Onko yhteiskunta vapaassa Suomessa erilaisten intressiryhmien vanki? Lisäksi muun muassa trollit sekoittavat arkipäivän keskustelua. Puhutaan informaatiosodasta.

Politiikka, josta valtakunnan politiikka on puhuttelevin, on asioista sopimista. Jokaisella intressiryhmällä on oma politiikkansa, joka on mukana isossa keskustelussa. Näiden keskustelujen yhteensovittamisessa tulee ennemmin tai myöhemmin luottamus mukaan. Ennen vanhaan sosiaalisuus ja yhdessä tekeminen sitoi ihmisiä. Onko nyky-yhteiskunta punonut muita siteitä? Sidotaanko meitä teknokraattien siteillä, jotka eivät puhuttele ihmistä?

Suuret yhteiskunnalliset uudistukset koettelevat tällä hetkellä hallituksen uskottavuutta. Suuressa muutoksessa viisaus ei asu yksittäisten ihmisten päässä, vaan tarvitaan laajaa vuoropuhelua. Muutoksen johtaminen vaatii tiukkaa paneutumista, paljon kokemusta ja erityisesti kärsivällisyyttä ja nöyryyttä.

Rehellisyys, arvostus ja kunnioitus ovat ihmisten välisten sanattomien sopimusten ja luottamuksen perusta, joka ohjaa yhtä hyvin julkista kuin yksityistä toimintaa. Luottamus on yksittäisen ihmisen vastaus hänelle osoitettuun arvostukseen ja kunnioitukseen. Epäluottamus on vastaus ylimielisyyteen ja ylemmyyden tunteeseen. Johtamisen tehtävä on luoda jatkuvuuden edellytykset, vaikka toimintaympäristö muuttuu nopeassa tahdissa.

Johtamisen on oltava johdonmukaista ja avointa. Jatkuvuus luo näkyvää järjestystä ja auttaa ymmärtämään ihmissuhteita ja toimintaohjelmia kuten poliittisia hallitusohjelmia. Järkiperäisesti toimivassa yhteisössä arvostetaan luottamusta, inhimillistä arvokkuutta ja lojaalisuutta.

Jaakko Pitkänen, hallintotieteiden tohtori