Ex-kuntajohtajat menestyivät vaaleissa

 

Vantaan entisellä kaupunginjohtajalla Pirjo Ala-Kapee-Hakulisella on yksi ympyrä sulkeutunut elämässä. Kuntavaalissa yli 1 500 vantaalaista halusi hänet luottamushenkilökseen.

 

Sama tapahtui – tosin pienemmällä äänimäärällä – tasan neljäkymmentä vuotta sitten Ylöjärvellä, missä hän aloitti kunnallisen uransa.

 

Ala-Kapee-Hakulinen lähti mukaan vaaliin, koska niin monet pyysivät.

 

– Minuun on otettu täällä Vantaalla eläkkeellä ollessani yhteyksiä. Melkein olen ollut jo valtuutettuna, kun olen välittänyt ihmisten asioita virkamiesten tietoon, Ala-Kapee-Hakulinen naurahtaa.

 

Hän tuntee Vantaan hallinnon perusteellisesti ja sanoo, että on aika herkkä soittamaan virkamiehille.

 

– Silti tiedän roolini valtuutettuna. Minusta on tärkeää, että luottamushenkilöt eivät sekaannu johtamiseen. Tiedän mitä se on.

 

Ala-Kapee-Hakulinen ei aio pyrkiä luottamustoimissa johtopaikoille. Entisestä kaupunginjohtajasta tuskin kuitenkaan tulee hiljainen takarivin valtuutettu. Itsenäinen Vantaa saa mm. vahvan puolestapuhujan, joka ei säästele sanojaan Helsinkiä kohtaan.

 

– Vantaan ei missään nimessä kannata mennä yhteen Helsingin kanssa. Helsinki on elänyt energiarahoilla. Se on tehoton ja raskas organisaatio.  Vantaan hallintoa on uudistettu ja ohennettu, se on tehokas, Ala-Kapee-Hakulinen sanoo.

 

 

Sodankylän entinen kunnanjohtaja Pekka Tuomivaara laskeskelee, että virkamiesvuosilta on jäänyt joitakin tuttuja ja ystäviä, koska vaaliin pyydettiin ja valtuustopaikka tuli helposti.

 

Tosin vaimo oli Tuomivaaran mukaan ehdokkuutta vastaan; eläkeläismiehelle oli ajateltu muuta tekemistä.

 

Tuomivaaralla on selkeä käsitys tulevasta roolistaan kuntapäättäjänä.

 

– Luottamushenkilön ei pidä pyrkiä valmistelemaan päätöksiä, vaan virkamiehille on annettava työrauha. Valmistelu ja poliittinen ohjaus on osattava erotella, Tuomivaara pohtii.