– Parin-kolmen vuoden takaisten suunnitelmien mukaan nyt pitäisi olla useita kaivoksia rakenteilla, mutta nyt niitä ei ole yhtään, Työ- ja elinkeinoministeriön kaivosylitarkastaja Riikka Aaltonen kertoo.
Yritysten investoinnit kaivannaisten etsintään vähenivät viime vuonna peräti 40 prosenttia eli vielä enemmän kuin maailmalla yleensä, jossa pudotus jäi 30 prosenttiin.
Etsintä työllistää
– Kuntien talouteen vaikuttaa vahvimmin juuri malmien etsintä. Se työllistää majoitusalaa ja paikallista aputyövoimaa, yhtiöt hankkivat laitteita ja huoltoa paikkakunnalta ja vuokraavat tiloja, Aaltonen paljastaa.
Etsintä onkin vilkastuttanut elämää esimerkiksi Sodankylässä, jossa tutkitaan uusia malmioita toimivan Kevitsan kaivoksen lähistöltä. Vastaavasti työllisyys kärsii pahastikin paikkakunnilla, joiden kaivos suljetaan. Kaivokset työllistävät välillisesti 3-4 kertaa enemmän ihmisiä.
Kultakaivoksia suljettu
Suomessa oli viime vuonna 46 toimivaa kaivosta tai louhosta. Metallikaivoksia on tusinan verran.
Vaikeuksissa ovat kultakaivokset, joita kurittaa kullan hinnan lasku. Kiinni ovat Sodankylän Pahtavaaran pieni kultakaivos, joka meni konkurssiin jo monetta kertaa, sekä Raahessa sijaitseva suurempi Laivakankaan kaivos, joka on yrityssaneerauksessa.
Kaikki eivät kuitenkaan pidä taukoa: Kittilän Suurikuusikossa sijaitseva Euroopan suurin kultakaivos toimii voitollisesti, samoin Ilomantsin pieni Pampalon kultakaivos, jonka ympäriltä on löytynyt uusia esiintymiä. Niitä aiotaan jalostaa samassa yksikössä – vieläpä myrkyttömästi pelkällä painovoimamenetelmällä.
Auttaako nikkelin
hinnannousu?
Talvivaaran tilanne on kaikkien huulilla. Se vaikuttaa myös muihin hankkeisiin etenkin tiukentamalla ympäristöviranomaisten asennetta.
Aaltosella ei ole uutta kerrottavaa Talvivaaran tilanteesta, mutta nikkelin hinnannousu antaa tulevaisuudelle toivoa.
– Metallien hinnat ovat investointipäätöksissä määräävä tekijä, Aaltonen toteaa.
Investointitukea
Talvivaaraan?
Vapaaehtoinen professoriryhmä kertoi julkisuudessa äskettäin kehittäneensä Talvivaaran jätevesien käsittelyyn toimivan menetelmän, josta kaivosyhtiö ei olisi ollut kiinnostunut. Puhdistuslaitos maksaisi noin 50 miljoonaa euroa. Sitä kehittivät Aalto-yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun asiantuntijat.
Voisiko valtio osallistua vielä tällaiseen investointiin?
– Olen tässä lehtitietojen varassa – mutta miksipäs ei valtiokin voisi siihen osallistua, jos siinä syntyy uutta innovaatiota yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa. Meillähän on Clean Mining-projekti olemassa, Aaltonen kertoo.
Rautakaivokset syvällä
Rautamalmin hinnan lasku haittaa etenkin rautakaivoshankkeita, joista suurin on Kolarin Hannukainen.
– Kaivosyhtiö onkin ilmoittanut, että se voi myydä Hannukaisen hankkeen tai ottaa osakkaan, Aaltonen kertoo.
Yhtiöllä on täysi työ rajan takana sijaitsevan Pajalan kaivoshankkeen pelastamisessa. Sitä tehdään yhtiöjärjestelyn avulla. Myös Ruotsin valtio on sitoutunut parantamaan hankkeen tiejärjestelyitä ja Kiirunan radan vetokykyä.
Moni hanke lykkäytyy
Myös Rovaniemen eteläpuolella sijaitseva suuri Suhangon kaivoshanke on myytävänä rahoituksen puutteessa.
– Suurimmissa vaikeuksissa ovat suuret hankkeet, jotka vaativat suuria pääomia. Raha on tiukassa suurilla 
kansainvälisillä rahoittajillakin, Aaltonen kertoo.
Kotimaista rahaa ei tarjolla juuri olekaan: pääomia puuttuu, samoin kaivossijoittamisen kulttuuria. Ruotsista löytyy molempia enemmän, joten moni hanke rahoitetaan Ruotsin kautta, jossa on kaksi monivuosisataista yhtiötä, valtion LKAB ja Boliden.
– Myös Sotkamon hopeakaivoshanke kaipaa vain rahoituksen järjestymistä, samoin rakentaisi Taivalkosken Mustavaaran vanadiini-rauta-titaanikaivos. Se sai ulkomailta rahaa kannattavuuslaskelmaa varten. Yhtiö aikoo rakentaa jalostuslaitoksen Raaheen, eli jalostusarvo olisi suuri, Aaltonen kertoo.
YARA: Sokliin vai Kanadaan?
Savukoskelle odotetu Soklin mineraalikaivos on vuosikymmenten ikuisuusprojekti.
– Se on ilmoittanut päätöstensä määräajasta jatkuvasti ja siirtänyt niitä. Nyt väännetään kättä siitä, kuinka laajasti valtio osallistuu rautatiehankkeeseen. Näinä aikoina valtionkin raha on lujassa, Aaltonen toteaa.
Soklilla on vastaava kilpaileva projekti myös Kanadassa. Myös Kanadan valmiutta tukea kaivoksen investointeja tutkitaan yhtiössä hyvin kiinnostuneina. Aaltosella ei ole tietoa hankkeen kallistumsesta puoleen tai toiseen.
Uusia hankkeita tai niiden esiasteita on Sodankylän ja Kittilän lisäksi Rovaniemen ja Ylitornion välimailla sijaitseva Rompaksen alue, josta löytyy kultaa ja uraania. Se on laajasta julkisuudestaan huolimatta vielä etsintävaiheessa. Puhetta nostaa etenkin uraanin löytyminen.
Niin myös Kuusamossa, jonka kaivoksen pääpaikka olisi 10 kilometrin päässä Rukalta, jonne se näkyisi hyvin. Uraani liittyy kultaesiintymiin toisin paikoin, toisin taas ei. Kuusamossa on korkea uraanipitoisuus paikoitellen myös luonnonvesissä, Aaltonen kertoo.
– Ajat muuttuvat: menneinä vuosikymmeninä Kuusamon kunta anoi Outokummulta kirjallisesti, että kaivos avattaisiin, Aaltonen muistelee.
Utsjoen timanteista
kohistaan hieman aikaisin
Sama koskee mahdollista Utsjoen timanttietsintää, josta on Aaltoselle soiteltu jo Norjastakin. TEM myönsi pari viikkoa sitten irlantilaiselle timanttiyhtiölle varauspäätöksen Sallaan ja Utsjoelle.
– Se tarkoittaa vain etuoikeutta anoa varsinaista etsintälupaa kahden vuoden sisällä. Sitä ennen yhtiö voi etsiä malmeja hyvin kevyesti kaivoslain nojalla ilman varausoikeuttakin, eli siellä voi pitkia kiviä ja tehdä magneettisia tutkimuksia.
Mahdolliseen kaivoksen avaamiseen on siis pitkä matka. Saamelaisalue tuo avaamiseen lisää mutkia ja yhtiön kannalta riskejä, joiden vuoksi Suomen saamelaisalueelle eivät suuret yhtiöt ole ennen tulleetkaan – kaivosoikeuksia on annettu lähinnä Lemmenjoen kullankaivajille.
Tavallista tiukemmat
ehdot joka tapauksessa
– Laajemmasta etsintäluvasta säädetään tarkemmin ja lain mukaan yhtiö kuulee alkuperäiskansan ja luonnonelinkeinojen edustajia. Ehdot ovat tavallista tiukempia, Aaltonen kertoo.
Ruotsissa ja Norjassa tilanne on hieman toinen, kun kaivoksia toimii saamelaisalueella jo ennestään, Ruotsissa kun saamealaisalue ulottuu aika etelään. Mutta molemmissa maissa ovat uudet hankkeet nostaneet myös suuria kiistoja.
– Pohjoismaiden lainsäädännössä on eroja. Ruotsissa ei paikallisia asukkaita kuulla kuin poikkeuksellisesti, kun Suomessa heitä kuullaan aina. Tämä voi selittää Ruotsin kiistoja. Mutta kaivoshankkeet herättävät nykyään kiistoja usein Suomessakin myös etelämpänä: kyläyhdistys voi aktivoitua, kun tieto hankkeesta tulee. Kolarissa Northland Recources oli edelläkävijä, kun se otti heti yhteyttä paikallisiin ja kertoi avoimesti, mitä aiotaan, Aaltonen kertoo.
Kemin kaivos ikuinen menestyjä
Ikuisia menestyjiäkin löytyy: Kemin kromikaivos on toiminut jo 50 vuotta ja toimii toisen mokoman. Se on Tornion terästehtaan tuki ja turva.
– Kromiesiintymä on kruununjalokivi: niitä on maailmalla harvoissa paikoissa, lähinnä Afrikassa, Aaltonen kertoo.
Kittilän kultakaivos aloitti hyvään aikaan, kun kullan hinta nousi. Nyt se menestyy halvemmallakin hinnalla ja kaivosaluetta laajennetaan. Kaivos ei häiritse Kittilän matkailuelinkeinoa, vaan tukee sitä tarjoamalla matkailulle asiakkaita myös hiljaisina kausina. Levin läheisyys auttaa perheitä muuttamaan paikkakunnalle. Työtä ja viihdettä löytyy koko ruokakunnalle.
Kunnille verotuloja?
Aaltonen ei osaa sanoa, onko kaivospaikkakunnille suunnitteilla uusia tapoja antaa verotuloja kaivoksista. Valtionveron kautta tätä ei voisi hänen mukaansa järjestää.
– Kyseeseen voisi ehkä tulla kunnille jyvitettävä yhteisövero, hän tuumaa.
Kaivosyhtiöiden verohelpotuksia karsittiin kehysriihessä, kun kaivoksilta poistettiin sähköveron palautusoikeus, joka myönnetään energiaintensiiviselle teollisuudelle. Kaivosteollisuuden mukaan tämä maksoi yhtiöille 25 miljoonaa euroa.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*