Kuilu kuntien välillä kasvaa – isoja eroja elin-, veto- ja pitovoimassa
Kuntien välillä on suuria eroja elin-, pito- ja vetovoiman suhteen. (Kuva: Miska Puumala)
Ei uutta auringon alla, isot kaupunkiseudut menestyvät, mutta Itä-Suomen pienet kunnat kärvistelevät. Nämä tiedot käyvät ilmi KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön julkistamasta raportista ”Alueiden väliset elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaerot”. Raportissa laitettiin kuntia EVP-indeksin (elin, veto ja pito) mukaiseen järjestykseen. Raportin kokoamisesta vastasivat Timo Aro, Rasmus Aro, Tuomas Hanhela ja Eero Laesterä.
Raportti sinällään ei etenkään kärkialueiden osalta suuria yllätyksiä tarjonnut. Tutut alueet olivat tässäkin mittauksessa kärkipaikoilla. Kymmenen analyysin kärkikuntaa olivat Helsinki (81,7), Espoo (79,2), Pirkkala (77,4), Sipoo (74,3), Vantaa (73,2), Tampere (72,6), Kirkkonummi (71,1), Kauniainen (71,1), Kittilä (70,6) ja Tuusula (69,9).
-Tulos on yhdenmukainen useimmille aiemmin toteutetuille elinvoima- ja vetovoimaan liittyville tutkimuksille ja mittauksille. Myönteisen poikkeuksen muodostavat Lapin maakunnan kunnat, joiden asema eri tunnusluvuilla on merkittävästi kohentunut viime vuosien aikana hyvän aluetaloudellisen kehityksen ansiosta, raportin päätelmissä todetaan.
Kymmenen analyysin heikointa kuntaa olivat puolestaan Hyrynsalmi (13,3), Rääkkylä (13,8), Kinnula (16,3), Kyyjärvi (17,3), Pielavesi (18,5), Rautavaara (18,6), Puolanka (19,0), Ilomantsi (19,2), Sonkajärvi (19,5) ja Polvijärvi (19,9). Polvijärven kanssa saman indeksiluvun noteerasi Pyhäjärvi.
Iso joukko heikoimmin menestyneistä kunnista sijaitsee Itä-Suomessa. Jo korona-aika hiljensi rajan yli tehtävää yhteistyötä ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan hiljensi pikku hiljaa rajaliikenteen. Vihreän siirtymään liittyvät tuulivoimainvestoinnit ovat keskittyneet muualle puolustusvoimien kielteisen kannan takia, sillä tutkaverkoston toimivuus ei saa vaarantua.
-Venäjän hyökkäyssodalla Ukrainaan on ollut jo lyhyellä aikavälillä merkittäviä negatiivisia alueellisia vaikutuksia erityisesti Itä-Suomen ja Kaakkois-Suomen kehitykseen. Geopoliittinen tilanne heijastuu monin tavoin esimerkiksi tavara-, liikenne-, asiointi- ja matkailijavirtoihin tai alueelle kohdistuviin investointeihin. Vihreän siirtymän investoinnit ja geopolitiikka yhdessä asettavat varsinkin Itä- ja Kaakkois-Suomen hyvin epäedulliseen asemaan suhteessa esimerkiksi Länsi-Suomeen.
-Aika näyttää, onko muutoksessa kyse väliaikaisesta ja ohimenevästä ilmiöstä vai pysyvämmästä ja pitkäkestoisemmasta muutoksesta alueellisen työnjaon ja kehitysmahdollisuuksien suhteen on alhaisin Itä- ja Kaakkois-Suomen ja keskisen Suomen kunnissa sekä useimpien maakuntien reuna-alueiden maaseutumaisissa kunnissa, raportin päätelmäosiossa todetaan.
Manner-Suomen kuntien välisiä eroja verrattiin 20 vertailukelpoisen ja kokonaisvaltaisen muuttujan avulla. Kokonaisuudesta muodostettiin muuttujakohtaisen indeksoinnin perusteella EVP-indeksi eli elinvoima-, vetovoima- ja pitovoimaindeksi. Indeksoinnissa jokainen kunta sai 20 muuttujan perusteella arvon 0 – 100 välillä.
