Kuva: Seppo Haavisto
Määrärahoja vanhuspalveluille omais- ja perhehoidon palvelut mukaan lukien sekä lisättiin että leikattiin vuonna 2019.

Kuntaliiton kuntatalousosaston kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen esitteli Twitterissä maanantaina laskelman, jonka mukaan Sipilän hallituskaudella vanhuspalveluiden valtion rahoitus jäi leikkausten myötä miinukselle vuonna 2019.

 

Lehtosen laskelmat osoittavat, että Sipilän hallituskaudella kuntien vanhuspalveluiden valtionosuuksia omais- ja perhehoidon palvelut mukaan lukien sekä lisättiin että leikattiin. Lisäyksistä huolimatta näiden toimien nettovaikutus jäi Lehtosen mukaan 29 miljoonaa euroa pakkasen puolelle.

Sipilän hallituksen päättämät leikkaukset toteutettiin vähentämällä kunnan peruspalvelujen valtionosuutta. 791 miljoonan euron leikkauksista laskennallisesti 63 miljoonaa kohdistui vanhuspalveluihin ja omais- ja perhehoitoon vuonna 2019. Tämän lisäksi vanhuspalveluiden lakimuutoksilla haettiin kustannussäästöjä. Näihin oletettuihin säästöihin perustuen valtionosuutta vähennettiin etukäteen 67 miljoonaa euroa.

Vaikka hallitus myös kehitti kaudellaan vanhustenhuollon palveluita ja kasvatti niiden valtionosuutta 101 miljoonalla eurolla, leikkausten yhteisvaikutus jätti rahoituksen miinukselle.

Millainen siis on ollut Rinteen hallituksen vaikutus vanhustenhoidon palveluille?  

– Vanhustenhuolto on osa kuntien peruspalveluita. Aina, kun tehdään muutoksia kuntien verotulokertymään tai valtionosuuksiin, vaikutetaan myös vanhustenhuollon rahoitukseen, Lehtonen sanoo.

Tulevaisuus vielä epävarma

Vielä on vaikea sanoa, mihin suuntaan vanhustenhoidon palvelut ja niiden rahoitus kääntyvät nykyisen hallituksen toimintakaudella. Hallitus on luvannut lopettaa valtionosuuksien leikkaamisen, mutta suunnittelee toisaalta lisäävänsä kuntien velvoitteita ja tehtäviä.

– Olemme tilanteessa, jossa kuntien rahoituksessa on pysyvä alijäämä. Se tarkoittaa tälle hallitukselle sitä, että lisävelvoitteisiin kuten hoitajamitoituksiin tai viikossa lääkäriin -lupaukseen ei ole rahaa, Lehtonen huomauttaa.

 Kuntien peruspalveluiden valtionosuusprosentti on tähän asti ollut veitsen alla useiden vuosien ajan. Tänä vuonna luku oli noin 25 prosenttia, kun vielä vuonna 2010 valtio rahoitus kunnan peruspalveluille oli yli 34 prosenttia.

Arvokeskustelu edelleen paikallaan

Kuntien saamat valtionosuudet eivät ole ”korvamerkitty” tiettyyn tarkoitukseen, vaan kunnat rahoittavat niillä yhdessä verotulojen kanssa kaikki kunnille lailla määrätyt tehtävät. Kuntaliiton Lehtonen pelkääkin, että uudet velvoitteet voivat pahimmillaan syödä resursseja vanhuspalveluista.

Peruspalveluita ja erityisesti vanhustenhuollon palveluita koskevassa puheessa on jo pitkään peräänkuulutettu arvokeskustelua. Lehtonen huomauttaa, ettei suomalainen valtionosuusjärjestelmä mahdollista vain tiettyjen palveluiden laadun takaamista. Kaikki lisäykset ja leikkaukset osuvat kunnissa samaan rahakukkaroon.

 – Helposti puhutaan kärkihankkeista ja nytkin on tuotu ilmi vaikkapa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelman lisärahoitusta, mutta samalla unohdetaan, että perusrahoitusta leikkaukset kohdistuvat ihan samoihin palveluihin.

 Kuntien erilaistuminen tuottaa tulevaisuudessa yhä suurempia haasteita kuntataloudelle. Hyvin pärjäävätkään kunnat eivät kuitenkaan elä tyhjiössä, vaan tarvitsevat rahoitusta palveluidensa laadun ylläpitämiseen. Lehtonen muistuttaa, että esimerkiksi pian päätettävät valtionosuuksien kuntakohtaiset harkinnanvaraiset osuudet on vähennetty yleisistä valtionosuuksista.

– On mielenkiinnosta nähdä, uutisoidaanko asia niin, että valtio antoi kunnille lisärahaa talouden ahdinkoon vai kuten asia on, että kaikki kunnat rahoittavat sen, että muutama kunta saa ekstraa.

 

Otsikkoa korjattu kello 12.34: Valtion rahoitus vanhuspalveluita kohtaan muuttui, ei kuntien käyttämät määrärahat, kuten otsikossa aiemmin luki.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Luitko jo?