Kuntaliitto on huolissaan oppilas- ja opiskeluhuoltolain etenemisestä

Esitys oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi on kuntien talouden ja toiminnan kannalta ongelmallinen. Hallitusohjelman mukaan oppilashuoltoa kehitetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä. Saman hallitusohjelman mukaan uusien ja nykyisten tehtävien ja velvoitteiden lisäämistä ja laajentamista kunnille rajoitetaan ja niille osoitetaan valtion rahoitusosuutena yli puolet todellisista kustannuksista.

 

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman (Kesu) mukaan oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluja kehitetään painottaen erityisesti toisen asteen opiskelijoiden opiskeluhuollon palveluja. Lain voimaantulo on Kesun mukaan 1.1.2014.

 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan lain valmistelussa olisi pitänyt ottaa huomioon kaikki oppilas- ja opiskeluhuollon kehittämistä koskevat hallitusohjelman kirjaukset. Näin ei ole lakia valmisteltaessa tehty. Maininta oppilas- ja opiskelijahuollon kehittämisestä ja siitä valmisteltavasta laista ei edellytä niin useiden ja tiukasti säänneltyjen palvelujen järjestämistä kuin HE:ssä esitetään.

 

Kuntaliiton näkemyksen mukaan pärjättäisiin hyvin, jos perusopetuksen oppilashuoltoa koskevat säännökset säilyisivät nykyisellään ja toisen asteen opiskelijoille säädettäisiin oikeus kuraattoripalveluihin. Kuraattorin tehtävät huomioon ottaen ne soveltuvat hyvin sosiaaliohjaajan koulutuksen omaavalle henkilölle. Siinä työssä ei tehdä päätöksiä eikä toimenpiteitä, jotka edellyttävät ylempää korkeakoulututkintoa.

 

Hallitusohjelmassa mainitaan myös sektorilakien valmistelun yhteensovittaminen kuntauudistukseen sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti. Kuntauudistukseen liittyvä sote-uudistus on meneillään. Oppilas- ja opiskelijahuoltolakiesityksessä on kyse myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Sote-uudistuksen aikataulua ei esityksessä ole otettu huomioon.

 

 

Uutena järjestämisvelvollisuutena kunnille tulisi sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaavan vastaavan kuraattorin palvelujen järjestäminen esi- ja perusopetukseen ja kaikille toisen asteen oppilaitoksen opiskelijoille oppilaitoksen ylläpitäjästä riippumatta (7 §). Vastaavan kuraattorin palvelut tulisi kunnan järjestää kuraattori- ja psykologipalvelujen lisäksi. Psyykkisen tuen antaminen osana opiskeluterveydenhuoltoa säilyisi kuntien vastuulla nykyisellään.

 

Vastaavien kuraattorien palvelujen järjestämisestä noin 3300 kunnan, kuntayhtymän, yksityisen ja valtion oppilaitokselle, joissa opiskelee noin 830 000 oppilasta ja opiskelijaa, ei ole arvioitu koituvan kunnille lainkaan kustannuksia.

 

Vastaavat kuraattorit olisivat täysin uusi ammattiryhmä kunnissa. Oppilaitosten suuren lukumäärän vuoksi tarvittaisiin satoja vastaavia kuraattoreja. Esityksen mukaan vastaavan kuraattorin tehtävää voivat hoitaa kunnassa jo olevat sosiaalityöntekijät ja todetaan, että ehdotettu säätely merkitsisi käytännössä sitä, ettei sosiaalityöntekijöiden osaaminen rajoittuisi ainoastaan lastensuojelun asiakkaiden käyttöön.

 

Jos kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijälle sälytetään vastaavan koulukuraattorin tehtävät, se tarkoittaa, että nykyiset tehtävät jäävät vähemmälle. Esitys voinee myös tarkoittaa, että kuka tahansa kunnassa sosiaalityöntekijänä toimiva voisi ryhtyä toimimaan vastaavana kuraattorina. Esityksestä ei käy selville, mitkä olisivat vastaavan kuraattorin tehtävät. Myös perustelut ovat epämääräiset. Esitys vaatisi Kuntaliiton näkemyksen mukaan huomattavasti lisää henkilöstöä.

 

Koulukuraattorin kelpoisuusvaatimuksena olevan koulutustason esitetään ammattikorkeakoulututkintoa (7 §). Perusteluissa annetaan ymmärtää, että nykyisin käytössä olisi virallinen ohjeistus, jonka mukaan kuraattorilla tulisi olla sosiaalityöntekijän kelpoisuus ja kelpoisuussäätely olisi oikeastaan kelpoisuusehtojen alentaminen. Kuntia velvoittavaa virallista ohjeistusta kuraattorin kelpoisuudesta ei kuitenkaan ole olemassa. Nykyisin kuntia velvoittaa lainsäädäntö, jonka mukaan kuraattorin kelpoisuutena on soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus.

 

 

Kuntatyönantajien tammikuussa 2013 julkaiseman selvityksen mukaan kunnissa on 8 prosentin työvoimavaje sosiaalityöntekijöissä yhteensä ja erityisesti lastensuojelun sosiaalityössä työvoimavaje oli 11 prosenttia. Lastensuojelun sosiaalityön työvoimavaje vaihtelee maakunnittain. Kuntien lastensuojelun sosiaalityö on useiden selvitysten mukaan ylikuormittunutta jo nykyisellään.

 

Kuntaliiton lastensuojelun kuntakyselyn (2013) mukaan kuntien lastensuojelussa oli täysin riittävästi sosiaalityön kelpoisuusehdot omaavien sosiaalityöntekijöiden työpanosta vain 25 prosentissa kunnista. Kunnissa ei ole riittävästi sosiaalityön resurssia nykyistenkään tehtävien hoitamiseen. Sosiaalityöntekijöille ei voida lisätä vastaavan kuraattorin tehtäviä. Sosiaalityön osaaminen oppilashuollossa voidaan varmistaa lastensuojelulain 7 pykälän nojalla siten, että sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen antaa asiantuntija-apua koulun oppilashuollolle tarvittaessa.

 

Mikäli vastaavia koulukuraattoreja palkattaisiin uusiin vakansseihin vähintään 1 jokaiseen kuntaan, olisivat kunnille kertyvät kustannukset Kuntatyönantajien laskelman mukaan lähes 18,2 miljoonaa euroa. Suomessa on kuitenkin kymmeniä kuntia, joissa on paljon oppilaitoksia ja opiskelijoita. Näissä kunnissa yksi vastaava kuraattori ei riittäisi, vaan kuntaan tarvittaisiin useita vastaavia kuraattoreja.

 

Työ- ja elinkeinoministeriö on selvityksessään Mistä tekijät sosiaali- ja terveysalalle – työvoimatarpeen ja -tarjonnan kehitys vuoteen 2025 (2012) todennut, että ”sosiaali- ja terveysalalla oli vuonna 2011 lähes 400 000 työllistä, 16 prosenttia kaikista työllisistä. Alalla on keskimääräistä vanhempi työvoiman rakenne, yli 50-vuotiaita on 37 prosenttia, mikä merkitsee lähitulevaisuudessa keskimääräistä suurempaa poistumaa eläkkeelle jäämisen johdosta. Yhtä aikaa kasvaa myös palvelujen tarvitsijoiden määrä erityisesti iäkkäimpien vanhusikäluokkien kasvaessa.

 

Työvoiman tarvelaskelmat perustuvat Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen esittämään tavoiteskenaarioon, mikä olettaa että palveluntarve myöhentyy noin viidellä vuodella, työn tuottavuus kasvaa prosentin vuodessa ja koulutuksen läpäisy ja työllistymiskertoimet nousevat. Vaikka kaikki nämä ehdot toteutuisivat, tulee sosiaali- ja terveysalalla olemaan vuoteen 2025 mennessä ainakin 20 000 työntekijän vaje. Näiden ehtojen yhtäaikainen toteutuminen ei ole realistista, joten työvoimavaje tulee olemaan suurempi”.

 

Tällä hetkellä valmisteilla on useita lainsäädäntöuudistuksia, jotka entisestään lisäävät sosiaalityöntekijöiden ja psykologien tarvetta. Näihin ammattiryhmiin kohdistuvia lisätarpeita sisältyy muun muassa valmisteilla oleviin sosiaalihuoltolakiin sekä 1.7.2013 voimaan tulleeseen vanhuspalvelulakiin.

 

Edellä kuvatuista syistä johtuen Kuntaliitto ei pidä ehdotusta vastaavan kuraattorin palvelujen järjestämisestä mahdollisena toteuttaa. Tässä tilanteessa on ensisijaisesti turvattava sosiaalityön työpanos niissä tehtävissä, kuten juuri lastensuojelussa, joissa hoidetaan vaativia viranomaistehtäviä.

 

 

Uutena järjestämisvelvollisuutena kunnille tulisi myös psykologipalvelujen järjestämisvelvollisuus kaikille toisen asteen oppilaitoksen opiskelijoille oppilaitoksen ylläpitäjästä riippumatta. Esityksen arvion mukaan kuntiin tarvittaisiin 290 uutta psykologia. Opiskeluterveydenhuoltoon, josta on säädetty terveydenhuoltolaissa, kuuluvat myös mielenterveyspalvelut. Esityksen mukaan opiskeluterveydenhuollon palvelut säilyisivät nykyisellään.

 

Kuntaliitto katsoo, että nyt ollaan luomassa päällekkäistä palvelujärjestelmää. Tämä on vastoin vaatimuksia järjestää palvelut taloudellisesti ja tehokkaasti. Resursseja ei näin voida kohdistaa oppilaiden ja opiskelijoiden ja toisaalta veronmaksajien kannalta järkevästi.

 

Kunnilla ei ole realistista mahdollisuutta palkata esitettyä määrää psykologeja. Tilastokeskuksen palkkatilaston mukaan lokakuussa 2011 kunta-alalla työskenteli kokoaikatyössä psykologeja 993, joista koulupsykologeja 160. Psykologi-nimikkeellä toimivat voivat toimia kunnan toimialueilla kiertäen myös kouluissa ilman että se näkyy tehtävänimikkeessä.

 

Kuntatyönantajat selvitti loppuvuodesta 2012 yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa myös psykologien työvoimatilannetta ja työvoimavajetta Selvityksen mukaan kunnissa ja kuntayhtymissä oli noin 100 psykologin vajaus. Rekrytointiongelma johtuu pääasiassa hakijoiden puutteesta. Työvoimavaje vaihteli eri puolilla Suomea maakunnittain tarkasteltuna 0-29 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että psykologeja ei ole riittävästi työmarkkinoilla edes kuntien nykyisiin tarpeisiin.  Ehdotettu 220 psykologin lisäpalkkaus on kunnille mahdoton tehtävä, koska tarvittavaa työvoimaresurssia ei ole työmarkkinoilla saatavilla.

 

 

Lakiehdotuksessa esitetään, että oppilaalle ja opiskelijalle olisi järjestettävä mahdollisuus keskustella psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun opiskelija on sitä pyytänyt ja kiireellisissä tapauksissa samana tai seuraavana päivänä (15 §). Esityksestä ei käy ilmi, mitä kiireellisiä tehtäviä opiskeluhuollossa voisi käytännössä olla.

 

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 peruskouluissa oli 539 500 oppilasta ja esiopetuksessa oli 59 600 oppilasta. Lakiesityksen mukaan toisen asteen opiskelijoita on noin 234 000. Määräajoissa tapahtuvan oppilashuollon järjestäminen tälle oppilasmäärälle edellyttäisi henkilöstömäärän tuntuvaa lisäämistä. Myös lukukausien aikaisten poissaolojen, kuten sairauspoissaolojen varalle tarvittaisiin lisäresurssia, jotta määräaikoja voitaisiin noudattaa. Toisaalta lisäresurssin osalta voisi tulla pulmia siitä, mitä työtä työntekijät tekisivät koulujen loma-aikoina. Esityksessä ei ole arvioitu velvoitteen toteuttamisen mahdollisuuksia, esimerkiksi henkilöstön saatavuutta ja kustannusvaikutuksia.

 

Esityksen mukaan kuntien lastensuojelussa voitaisiin jättää tekemättä arviolta 9000 lastensuojelutarpeen selvityksiä parantuneen oppilashuollon vuoksi. Esityksessä todetaan, että ”selvitystarpeiden vähenemisestä on arvioitu aiheutuvan vuosittain noin 3,6 miljoonan euromääräinen säästö, jolla katettaisiin arviolta 25 koulupsykologin ja 45 koulukuraattorin palkkauksesta aiheutuvat kustannukset”. Lastensuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2011 noin 60 000 eri lapsesta ja alle puolelle heistä tehtiin lastensuojelutarpeen selvitys. Nyt siis tätä määrää haluttaisiin vähentää noin 30 prosenttia.

 

Ehdotus hämärtää lastensuojelulaissa sosiaaliviranomaiselle säädettyä selvittämisvelvollisuutta. Lastensuojelulain mukaan sosiaalityöntekijä voi arvioida, riittääkö lapselle ja perheelle peruspalveluissa annettava tuki vasta lastensuojelutarpeen selvittämisen jälkeen, ei ennen lastensuojelutarpeen selvittämistä. Lastensuojelutarpeen selvitys on tehokas, perheen omia voimavaroja vahvistava interventio, joka onnistuessaan voi mahdollistaa sen, että sen jälkeen lastensuojelun tukitoimia ei enää tarvita. Kuntien oma toive on, että lastensuojelutarpeen selvityksiä tulisi voida tehdä nykyistä enemmän.

 

Kuntaliitto pitää lastensuojelutarpeen selvittämisen vähentämiseen liittyviä suunnitelmia lastensuojelulain kannalta ongelmallisina. Kuntaliitto katsoo, että jokainen lastensuojelutarpeen selvitys on tarpeellinen eikä niitä voi jättää tekemättä opiskeluhuollon palvelujen olemassaoloon vedoten. Lastensuojelutarpeen selvitysten vähentämiseen liittyvät suunnitelmat heikentäisivät toteutuessaan lastensuojelua.

 

Oppilashuollon voimavarojen vahvistuttua on toki mahdollista, että lastensuojelun selvitystarve vähenee vuosien kuluessa, mutta silloinkin oletettavasti huomattavasti vähemmän kuin esityksessä on arvioitu. Tavoitteena ei voi olla se, että kunnissa lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtäisiin mahdollisimman vähän.

 

 

Esityksessä lähdetään siitä, että oppilashuollon edelleen kehittäminen vähentää voimakkaasti, jopa lähes 100 miljoonaa euroa, kuntien lastensuojelumenoja. Oppilashuoltoa on kehitetty vuosia. Lastensuojelumenot- ja asiakasmäärät ovat kuitenkin jatkaneet kasvuaan. Mitä ilmeisimmin näillä tekijöillä ei ole käytännössä juuri mitään vaikuttavuussuhdetta. Lastensuojelun taustalla olevia perheiden syrjäytymis- päihde- ja mielenterveyspalvelujen tilanteeseen ei oppilashuollolla kyetä vaikuttamaan. Myös haasteellinen työmarkkinatilanne ja sen vaikutukset esimerkiksi vaikeassa tilanteessa olevan oppilaan perheenjäsenten työttömyyden pitkittymiseen ovat oppilashuollon vaikutuspiirin ulkopuolella.

 

Kuntaliitto korostaa, että oppilashuollon kehittämisestä ei tule laskea kunnille tulevan minkäänlaisia säästöjä. Suomesta puuttuu tutkimustieto, jonka varassa voitaisiin tehdä tulkintoja oppilashuollon lastensuojelukustannuksia vähentävästä vaikutuksesta.

 

Lukuisia suunnittelu- ja arviointivelvoitteita lisää kunnille

 

· Luonnoksen 12 §:n mukainen lastensuojelulain mukaiseen hyvinvointisuunnitelmaan sisällytettävä suunnitelma. Kunnan velvollisuutena olisi kirjata myös asioita, jotka ovat kunnassa olevien muiden opetuksen ja koulutuksen järjestäjän velvollisuuksia. Lisäksi siihen ehdotetaan sisällytettävän asioita, jotka eivät kuulu opiskeluhuoltoon.

· 13 §:n mukainen oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltosuunnitelma ja sen toteutumisen seurantavelvollisuus

· 14 §:n mukaiset kolme eri moniammatillista työryhmää

· 15 §:n mukaiset määräajat saada palveluja; on käytännössä henkilöstön mitoitussäännös ja vaatii huomattavaa henkilöstömäärän lisäystä. Saman säännöksen ehdotus, että oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus saada psykologin tai kuraattorin arvion perusteella riittävä tuki ja ohjaus opiskeluunsa ja kehitykseensä liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

· 21 §:n mukaiset opiskeluhuollon rekisteriä koskevat velvollisuudet

· 25 §:n mukainen opiskeluhuollon seurantaa ja arviointia koskeva velvollisuus

·  26 §:n mukainen omavalvonnan järjestäminen

 

 

Luonnoksessa esitetään myös Opetushallitukselle annettavasta toimivallasta määrätä opiskeluhuoltoa koskevista asioista (13, 24 §:t). Kuntaliitto on tuonut esille ko. valtuutussäännösten ongelmallisuuden perustuslain 80 §:n kannalta. Kyseiset norminantovaltuutusten merkitys jää esityksestä epäselväksi, kun luonnoksen säännökset ovat yksityiskohtaiset. Yksityiskohtaisen sääntelyn lisäksi ei ole tarvetta antaa norminanto-oikeutta.

 

Perustuslain 80 §:n mukaan tällaisia alemman asteisia normeja voidaan antaa vain, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Jos katsotaan, että erityisiä syitä alemman asteiselle sääntelylle on, tulee siihen oikeuttavan normin olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Esityksessä ei ole arvioitu Opetushallitukselle esitettävää norminantovaltuutuksen erityisiä syitä, eikä sen rajaamista.

 

Esitysluonnoksen mukaan opiskeluhuollon valtakunnallista ohjausta, valvontaa ja seurantaa tekisivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opetushallitus ja aluehallintoviranomaiset. Lisäksi kunnille säädettäisiin velvollisuus yhteistyössä alueensa kaikkien opetuksen ja koulutuksen järjestäjien kanssa arvioida ja valvoa opiskeluhuollon toteutumista. Toiminnan arviointi, seuranta ja valvonta on säädetty esityksessä ylimitoitetuksi ja hajanaiseksi, mikä johtaa resurssien hukkaamiseen.

 

 

Esitysluonnoksen kustannusvaikutusten arviot ovat puutteelliset. Suomen jokaiseen kuntaan tultaisiin tarvitsemaan uusina ammattihenkilöinä vastaavan kuraattorin (sosiaalityöntekijän kelpoisuus), kuraattorin (sosiaaliohjaajan kelpoisuus) ja koulupsykologin palveluja. Luonnoksessa ei ole eritelty vastaavien kuraattorien määrän tarvetta. Esityksen mukaan nämä palvelut tulee olla kunnan järjestämänä.

 

Kustannuksiksi arvioitu 26,2 miljoonaa euroa on liian matala suhteessa esitettyihin tehtäviin.

 

· Työvoimakustannus 220 psykologin osalta on 12 miljoonaa euroa/vuosi ja 290 kuraattorin 14 miljoonaa euroa/vuosi.  Arvioitu rahoitus 26 miljoonaa riittäisi vain näihin palkkakustannuksiin.

 

Kustannuksia aiheuttaa lisäksi myös:  

 

· Kustannus, joka aiheutuisi vastaavan kuraattorien tehtävien hoitamisesta, on arvioimatta. Nykyisten sosiaalityöntekijöiden tehtäväkuvaan ei kuulu vastaavan kuraattorin tehtävää, joten se aiheuttaa uusia palkkakustannuksia ja joka tapauksessa edellyttää lisähenkilöstöä.

· Esitetyllä kuraattorien ja psykologien määrällä ei pystytä varautumaan velvoitteeseen tarjota kiireellistä palvelua samana tai seuraavana päivänä.

· Lisähenkilöstö aiheuttaa myös muita kuin palkkakustannuksia. Tilat, koneet, laitteet, kouluttautuminen, hallinto ja rekrytointi aiheuttavat lisäkustannuksia, varovaisestikin arvioiden yli 10 prosenttia palkkakustannuksen lisäksi.

· 15 §:n ehdotuksessa säädettäisiin oppilaille ja opiskelijoille kuraattorin tai psykologin arvion perusteella subjektiivinen oikeus arviossa esitettyihin palveluihin. Tämä on uusi tai laajeneva tehtävä ja aiheuttaa lisäkustannuksia.

· Uuden henkilöstön tarvetta ei voi kuvata valtakunnallisen kokonaisopiskelijamäärän perusteella, sillä palvelut tarvitaan esityksen mukaan jokaisessa kunnassa, jossa on ko. opetusta ja koulutusta antavia kouluja ja oppilaitoksia. Tehtyä luotettavamman kustannusvaikutusarvioinnin tekemiseksi esityksessä pitäisi kuvata uuden henkilöstömäärän tarvetta kuntakohtaisesti. Tarvetta ei voi selvittää myöskään pelkästään nuorisoikäluokan perusteella, sillä ammatillisessa peruskoulutuksen puolella esitetyt palvelut koskisivat myös aikuisia.

 

Esityksessä: ”Hallitusohjelman kirjauksen mukaan kunnille korvataan yli puolet kustannuksista, jotka aiheutuvat uusista tai laajenevista tehtävistä. Tämä edellytys ehdotetaan täytettäväksi varaamalla edellä mainituin tavoin opetus-henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutukseen 1,5 miljoonaa euroa vuosille 2014—2016 momentille 29.30.20.”

 

Kuntaliitto huomauttaa, että kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muutosesitys on puutteellinen, koska siinä ei ole muutosesityksiä esimerkiksi kustannusten laskemisesta.

 

 

Kuntaliitto on vaatinut, että esitystä muutetaan ainakin seuraavasti:

 

· Lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoille säädettäisiin oikeus saada koulukuraattorin palvelut; ja kuraattorin lakisääteisenä kelpoisuusvaatimuksena olisi soveltuva korkeakoulututkinto;

 

· Lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoita koskevat säännökset koulupsykologin ja vastaavan kuraattorin palveluista tulee poistaa esityksestä. Opiskeluterveydenhuolto sisältää jo nyt opiskelijoille mielenterveyspalvelut (terveydenhuoltolaki 17§)

 

· Säännös palvelujen saamisen määräajassa sekä oikeudesta kuraattorin tai psykologin arviossa esitettyjen palvelujen saamisesta tulee poistaa (15 §).

 

· Perusopetuslain mukaisen opetuksen oppilashuolto säilytetään tasoltaan ja järjestämisvastuultaan nykyisellään

 

·  Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon palvelut ja järjestämisvastuu säilyvät nykyisellään; esityksestä poistetaan terveydenhuoltoa koskevat säännökset ja jätetään siihen viittaussäännös terveydenhuoltolakiin

 

· Suunnitelmavelvollisuuksia koskevat 12 ja 13 §:t poistetaan

 

· Kolmea eri moniammatillista työryhmää koskeva 14 § poistetaan; sen sijaan esitetään säännös velvollisuudesta tehdä yhteistyötä oppilas- ja opiskelijahuollossa toimivien ammattihenkilöiden kesken.

 

· Terveydenhoitajan, samoin kuin muiden kunnan työntekijöiden työajan järjestäminen on työnantajan toimivaltaan kuuluva asia, eikä siitä tule säätää laissa (17§).

 

· Opetushallituksen norminantovaltuutuksia koskevat säännökset poistetaan

 

· Aluehallintoviranomaisten valvontaoikeutta koskeva säännös poistetaan

 

·  Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain ehdotusta tulee täydentää siten, että siihen tehdään tarvittavat muutosesitykset myös muihin säännöksiin kuin soveltamisalaa ja laskuttamisoikeutta koskien.

 

Kuntaliitto vaatii, että luonnosta koskevat kustannusvaikutusarviot tehdään jokaista uutta ja laajenevaa tehtävää koskien euromääräisenä.

 

Uusista ja laajenevista velvoitteista aiheutuvat kustannukset tulee korvata kunnille hallitusohjelman mukaisesti yli 50 prosenttisesti. Tämä tulee oppilas- ja opiskelijahuoltolakimuutoksen osalta toteuttaa kokonaisuudessaan kunnan peruspalvelujen valtionosuuden kautta siten, että hallitusohjelman kirjaus yli 50 prosentin valtionosuudesta toteutuu. Uusien tehtävien aiheuttamaa valtionosuuden lisäystä ei voida kompensoida määräaikaisilla valtionavustuksilla. 

 

Kuntaliitto kannatta valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön aikaisemmin vastaavissa lainsäädäntömuutoksissa käyttämää toteuttamistapaa, jossa kuntien uuden tai laajenevan tehtävän aiheuttama muutos lisää kunnan peruspalvelujen valtionosuuden laskennallista perustetta arvioituja kustannuksia vastaavalla euromäärällä ja kunnan peruspalvelujen valtionosuusprosentti muuttuu siten, että hallitusohjelman kirjaus yli 50 prosentin valtion osuudesta kustannusten lisäykseen toteutuu.

 

Kuntaliitto edellyttää että valtion rahoitus tulee lisätä peruspalvelujen valtionosuuksiin kokonaisuutenaan korottamalla valtionosuusprosenttia. Kuntaliitto ei hyväksy menettelyä, että osa valtion rahoituksesta olisi avustuksena määräajan jaettavaa rahaa.

 

Esityksen perusteluita kauttaaltaan tulisi vielä tarkistaa monilta osin.

 

Kuntaliitto pitää huonona asiana, sitä että opiskelijahuoltolaki valmistellaan erillisenä muusta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta. Lakiesitys on oppilaiden ja opiskelijoiden sijaintikuntia velvoittava, mutta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa järjestämisvastuiden valmistelu on kesken. Lakiesityksen valmistelu tulee siirtää muuhun sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyteen.

 

Kuntaliitto edellytti, että edellä mainittujen huomioiden perusteella lakiesityksen valmistelua olisi jatkettu siten, että Kuntaliitto oli