Kuntapäättäjien nähtävä kauas, lastensuojeluun asennemuutos

Hanna Markkula-Kivisilta on vuodesta 2003 seurannut lasten asemaa nykyisessä tehtävässään. Hänen mielestään lastensuojelussa tarvitaan riittävien resurssien lisäksi asennemuutoksia: lapsen etu jää liian usein vanhempien tarpeiden varjoon. Kuntapäättäjien tulisi nähdä yli seuraavan budjetin.

 

Markkula-Kivisilta on tyytyväinen  lastensuojelun lainsäädäntöön. Hän ei kaipaa uusia lakeja.

 

– Riittää, kun nykyisiä noudatettaisiin.

 

Hän korostaa, että vaikka ylivoimainen valtaosa lapsista voi hyvin, lasten asema ei ole parantunut. Ne, jotka voivat huonosti, voivat nyt selvästi entistä huonommin.

 

Kodin ulkopuolisten sijoitusten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1991.

 

– Kiireelliset huostaanotot ovat nyt vielä nopeammassa kasvussa, mikä kertoo siitä, että suojelutyössä ei olla liikkeellä tarpeeksi ajoissa.

 

Laki määrää selvästi, missä aikataulussa lastensuojeluilmoituksista aiheutuviin toimenpiteisiin pitää ryhtyä. On resursseista kiinni, pystytäänkö näitä aikatauluja noudattamaan.

 

Aikataulujen lisäksi ongelmia on oikeiden toimenpiteiden käyttöönotossa.

Hanna Markkula-Kivisilta kertoo tapauksista, joissa esimies on kieltänyt lastensuojelutyöntekijää määräämästä lapselle sellaisia tukitoimia, joita kunnalla ei ole tarjolla.

 

– On toisenlaisiakin esimiehiä. He menevät omien esimiestensä luo näyttämään hoitosuunnitelmaa, ja sanovat, että tämä on nyt hoidettava.

 

 

Markkula-Kivisilta varoittaa piiloutumasta lastensuojelukeskustelussa pelkästään resurssipulan taakse. Hän kaipaa avoimuutta asenteisiin.

 

– Vaikka oma isä tai äiti todella on lähes kaikille lapsille paras kasvattaja, pitäisi nähdä ajoissa, että näin ei aina ole.

 

Pahimmillaan sama lapsi on otettu huostaan kymmeniä kertoja – ja aina palautettu.

 

– Huostaanottopaikat vaihtelevat, ja sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuskin on suuri, joten lapselle ei synny mitään pysyvää suhdetta. Kuitenkin lapsi tarvitsisi juuri sellaisen kontaktin, johon luottaa.

 

Lakien noudattamisen ja resurssien lisäksi Markkula-Kivisilta toivoo kuntapäättäjiltä enemmän kokonaisuuden näkemistä.

 

– Sillä hinnalla, minkä kunta maksaa yhdestä lastenkotivuodesta, palkkaisi kaksi kodinhoitajaa. He ehtisivät helpottaa paineita lukuisissa perheissä, ja siten vähentää riskiä lastenkotiin päätymisestä.

(KL)

Artikkeli on kokonoisuudessaan luettavissa Kuntalehdessä 13/2012.