Kuntien yhteistoiminta toimii, muttei pakolla
– Mikäli yhteistoiminta-alueen taustalla on ollut tarve täyttää Paras-puitelain vaatimukset tai välttää kuntaliitos, on uudistaminen usein ollut kosmeettista. Sen sijaan, kun kunnat uudistavat rakenteita vapaaehtoiselta pohjalta, muutoksen onnistumisen mahdollisuudet paranevat, yksi tutkimuksen laatijoista, Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Jenni Airaksinen tiivistää.
Vapaaehtoiselta pohjalta onnistuneeseen lopputulokseen on päästy esimerkiksi Etelä-Karjalassa. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote vastaa 133 000 maakunnan asukkaan perusterveyden- ja sosiaalihuollon tehtävistä päivähoitoa lukuun ottamatta. Maakunnan kunnista ainoastaan Imatra ei ole kokonaan mukana yhteistoiminta-alueessa, vaan eräänlaisena ulkojäsenenä.
Maakunnan kokoisilla hartioilla palvelut eivät enää kiinnity suoraan kuntiin, vaan toimintaa suunnitellaan ja kehitetään alueellisesti. Asiakas ja hänen palvelutarpeensa voidaan huomioida entistä paremmin.
– Etelä-Karjalassa palvelujen tarjontaa voidaan pitää korkeammalla tasolla ja pelko erikoissairaanhoidon palveluiden vähenemisestä alueelta on vähentynyt, yksi tutkimuksen laatijoista, Jenni Airaksinen kuvaa.
Raamit kaulassa -tutkimuksessa selvitettiin kuuden eri puolilla Suomea sijaitsevan sosiaali- ja terveysalan yhteistoiminta-alueen onnistumisia ja ongelmia palveluiden ohjaamisessa, järjestämisessä ja tuottamisessa. Mukana olivat Päijät-Hämeen läntinen perusturvapiiri, Keski-Karjalan yhteistoiminta-alue, Pohjois-Satakunnan yhteistoiminta-alue, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Peruspalvelukuntayhtymä Selänne sekä Kuntayhtymä Kaksineuvoinen.
Yhteistoiminta-alueet voivat rakentaa tulevaisuuden piirikuntien perustan
Tutkimuksen tekijöiden mukaan tulokset avaavat kiinnostavan näkökulman myös kuntauudistukseen, jossa hyötyjä haetaan entistä voimakkaammilla pakotteilla.
– Uusi rakenne ja suuremmat yksiköt eivät takaa tuloksia etenkään, jos rakenne saadaan aikaan väkisin, ilman kuntien kokemusta vaikutusmahdollisuuksista. Vaikka rakenne muuttuu, paikalliset instituutiot voivat jäädä entiselleen. Pakko voi jopa hävittää monia paikallisesti kehittyneitä toimivia ratkaisuja, Jenni Airaksinen varoittaa.
Kuntaliitto on esittänyt jo huhtikuussa ennen maan hallituksen muodostamista, että tulevaisuuden kuntarakenne perustuu vahvojen peruskuntien verkolle, joka muodostetaan kuntia kuunnellen. Niillä alueilla, joilla vahvan peruskunnan mallia ei voida toteuttaa, palvelut voitaisiin järjestää kuntien välisellä yhteistyöllä laajan alueen piirikuntaratkaisulla.
– Paras-hankkeessa tehtyä työtä ja sen tuloksia tulee hyödyntää myös kuntauudistuksessa. Hyvin toimivat kuntien yhteistoiminta-alueet voisivat olla tulevaisuuden piirikuntien perustana, Kuntaliiton kehitysjohtaja Kaija Majoinen sanoo.
Piirikunnat hoitaisivat useampia tehtäviä samalla organisaatiolla riittävän väestöpohjan varassa jopa maakuntarajojen yli. Piirikunnalla olisi kunnanvaltuustojen valitsema valtuusto, ja sille voitaisiin siirtää ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä toisen asteen koulutuksen järjestämisvastuu.
(KL)
