KHO: Espoon päätös asettaa vierailukielto vammaispalvelujen asumisyksikköön tartuntatautilain pykälän 17 perusteella oli lainvastainen
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Espoon vammaispalvelujen asumisyksikön vierailukielto merkitsi pitkälle menevää puuttumista asumisyksikön asukkaiden yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, mihin ei tartuntatautilain nojalla ollut edellytyksiä. Kuva: KHO
Korkein hallinto-oikeus on kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan espoolaisessa vammaisten asumispalveluyksikössä asuva poika ja hänen samassa rakennuksessa asuva isänsä eivät voineet valittaa Espoon vammaispalvelupäällikön päätöksestä asettaa vierailukielto asumisyksikköön.
Päätöksessä vierailukieltoa perusteltiin tartuntatautilain 17 §:llä ja siinä on viitattu muun ohella sosiaali- ja terveysministeriön 20.3.2020 ja 1.4.2020 antamiin ohjeisiin.
KHO:n mukaan asumisyksikköä koskevan vierailukiellon antaminen merkitsee pitkälle menevää puuttumista asumisyksikön asukkaiden yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan. Tartuntatautilain 17 § koskee hoitoon liittyvien infektioiden torjuntaa, eikä lainkohdassa säädetä toimivallasta ryhtyä toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan perusoikeuksia. Tällainen toimivalta on laissa säädetty vain karanteeni- ja eristämistilanteita varten.
Espoon kaupungin vammaispalvelupäällikkö oli 29.5.2020 tekemällään päätöksellä jatkanut vammaispalvelujen asumisyksiköitä koskevaa vierailukieltoa ajalla 1.–30.6.2020. Vierailukielto ei ole koskenut välttämättömiä kuntoutuspalveluja eikä vammaispalvelulain mukaisia henkilökohtaisia avustajia.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Vierailukielto oli katsottu välttämättömäksi koronavirustartuntojen torjumiseksi. Vierailut olivat päätöksen mukaan lisänneet tartuntavaaraa vammaisten asumisyksiköiden asukkaille, joista osa kuuluu vakavan taudin riskiryhmiin.
Valittajat viittasivat lainvastaisuuteen
Valittajina olivat asumispalveluyksikössä asuva poika ja hänen samassa rakennuksessa asuva isänsä. Valittajien mukaan päätös ei ollut YK:n vammaissopimuksen 4, 19, 22 ja 23 artiklan mukainen. Valittajat myös katsoivat, että Espoon kaupunki laiminlöi yhdenvertaisuuslaissa sille asetetun velvollisuuden yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Valittajien mukaan päätös rajoitti valittajan ja tämän omaisen yksityis- ja perhe-elämän suojaa sekä oli myös perustuslain 10 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastainen. Päätös rajoitti vierailuja ja pojan vapautta kutsua kotiinsa kenet haluaa ja esti isää ja poikaa tapaamasta toisiaan.
Espoon vammaispalvelupäällikkö vaati, että valitus jätetään tutkimatta.
Hallinto-oikeus poisti Espoon päätökseen liitetyn valitus-, oikeastaan oikaisuvaatimusohjeen, ja jätti pojan ja isän valituksen tutkimatta.
Hallinto-oikeus katsoi, että Espoon vammaispalvelupäällikön ratkaisu ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 6 §:n mukainen päätös, johon voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
– Asiaa ei tule arvioida toisin asianosaisten oikeusturvan tarpeen eikä perus- ja ihmisoikeuksien asettamien muutoksenhakua ja tehokasta oikeussuojakeinoa koskevien vaatimusten johdosta, hallinto-oikeus totesi.
KHO otti välittömästi tutkittavakseen
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, otti asian välittömästi tutkittavakseen sekä kumosi ja poisti vammaispalvelupäällikön päätöksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että päätöksellä oli ratkaistu tartuntatautilaissa tarkoitettu hallintoasia.
– Vierailukielto oli rajoittamalla muutoksenhakijoiden oikeutta yksityis- ja perhe-elämään vaikuttanut heidän oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa siten, että päätöksen lainmukaisuus oli tullut voida saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, KHO:n tiedotteessa todetaan.
– Vammaispalvelupäällikön päätökseen oli tartuntatautilain 90 §:n nojalla voitu hakea valittamalla muutosta. Päätöstä oli pidettävä valituskelpoisena ratkaisuna.
KHO:n mukaan vierailukiellon antaminen merkitsi pitkälle menevää puuttumista asumisyksikön asukkaiden yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan.
– Tartuntatautilain 17 §:ssä ei ollut säädetty toimivallasta ryhtyä toimenpiteisiin, joilla rajoitettiin perusoikeuksia. Vammaisten asumisyksikköä koskevaa vierailukieltoa ei ollut voitu antaa pykälässä tarkoitettuna hoitoon liittyvien infektioiden torjuntatoimenpiteenä. Näin ollen vammaispalvelupäällikön päätöksellä ei ollut voitu asettaa vierailukieltoa. Päätös oli lainvastainen.
