Lakiklinikka: Kunnat liikuntapalveluiden tuottajina
Kuva: Kari Långsjö
Kunnat ovat merkittäviä liikuntapalveluiden tuottajia ja toimintaedellytysten luojia. Vuosittain kunnat ylläpitävät liikuntapalveluja yli 800 miljoonalla eurolla. Kuntien liikuntatoimi työllistää noin 5 000 ihmistä. Liikuntapaikkoja Suomessa on yli 36 000, joista kuntien omistamia ja ylläpitämiä on noin 70 prosenttia.
Liikuntalain mukaan kunnan tehtävänä on luoda edellytyksiä kunnan asukkaiden liikunnalle järjestämällä liikuntapalveluja sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikuntaa eri kohderyhmät huomioon ottaen, tukemalla kansalaistoimintaa sekä rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Liikunta voidaan mieltää kunnan peruspalveluksi, ja se on siten tärkeä osa kuntalaisten hyvinvointia. Liikuntalakia uudistettiin vuonna 2015. Uudessa liikuntalaissa korostuvat terveyttä edistävä liikunta ja hyvinvointipolitiikka.
Kuntaliitto on laatinut vision liikuntapalveluista vuodelle 2025. Visiossa kuntalaiset liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi ja saavat siitä iloa, elämyksiä ja työkykyä. Kuntien liikuntapalvelut ovat kohtuuhintaisia ja helposti saavutettavissa. Visiossa on mainittu useita eri keinoja, joilla tavoitteet ovat saavutettavissa. Kuntaliitto muun muassa kannustaa kuntia kunnostamaan koulujen pihoja arki- ja lähiliikuntapaikoksi sekä solmimaan yhteistyö- ja kumppanuushankkeita eri toimijoiden kanssa. Liikunnan uudet voimavarat löytyvät monialaisesta ja ammatillisesta yhteistyöstä kunnan eri hallinnonalojen, urheiluseurojen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.
Liikuntalain 5 §:n mukaan kunta vastaa liikunnan yleisten edellytysten luomisesta paikallistasolla. Yleisten edellytysten luomisessa kuntien tulee ottaa huomioon yksityisten liikuntapalveluiden yleistyminen, minkä vuoksi säännöksessä on huomioitu kilpailuneutraliteettisääntely. Hoitaessaan liikuntalain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuja tehtäviään kunta ei toimi kilpailutilanteessa markkinoilla, ellei niitä toteuteta liiketoiminnallisin tavoittein ja perustein. Tarkoitus ei ole ollut säätää asiasta toisin, mitä kuntalaissa ja kilpailulaissa on säädetty yhtiöittämisvelvollisuudesta, vaan täsmentää kyseisten säännösten tulkintaa liikuntapalveluiden osalta.
Sivistysvaliokunta on mietinnössään (SiVM18/2014 vp) korostanut sitä perusperiaatetta, että kuntien tulee voida järjestää lakisääteisiä liikuntapalveluita kuntalaisille julkisena palveluna ja hinnoitella liikuntapalvelut siten, että kuntalaiset voivat niitä varallisuudestaan riippumatta käyttää. Valiokunta on myös todennut, että lainsäädäntöön sisältyvistä rajauksista ja poikkeussäännöksistä huolimatta 5 §:n 4 momentin tarkempi soveltamisala jää tulkintakäytännön varaan, minkä vuoksi lain soveltamista, Kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisukäytäntöä sekä niiden vaikutuksia on tarkkaan seurattava.
Tuoretta oikeuskäytäntöä säännöksen soveltamisesta ei ole juurikaan syntynyt. Tämä osoittaa sen, että kunnat ovat arvioineet asianmukaisesti, milloin kysymys on ollut kilpailutilanteessa markkinoilla toimimisesta, mikä kuuluu yhtiöittämisvelvollisuuden piiriin, ja sen perusteella joko pidättäytyneet kyseisestä toiminnasta tai harjoittaneet toimintaa yhtiömuotoisena.
Liikuntalain sääntelyllä on merkitystä myös kunnan takauksen antamisen edellytyksiin. Kuntalain 129 §:ssä on erikseen otettu huomioon kunnan liikuntalakiin perustuvat tehtävät. Kunta voi antaa takauksen kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yksityisen toimijan velvoitteiden vakuudeksi, mikäli se liittyy kunnan liikuntalain mukaisen tehtävän edistämiseen. Takauksen antamisen edellytyksiä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä kuntalain 129 §:ssä on säädetty riittävän kattavista vastavakuuksista ja EU:n valtiontukisääntelystä, jottei kilpailuolosuhteita vääristetä.
Pirkka-Petri Lebedeff, johtava lakimies, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 12/2018, jonka teema on hyvinvointi ja liikunta.
