Lakiklinikka: Mitä hyötyä ilmiantokanavasta?
Kuva: Kari Långsjö
Ilmiantokanavat ovat viime vuosina yleistyneet kunnissa. Sama ilmiö on havaittavissa koko julkisella sektorilla. Ilmiantokanavalla tarkoitetaan sisäisen tarkastuksen työkalua, jolla ilmiantoja otetaan vastaan.
Ilmiantokanavan perustaminen on keino, jonka avulla voidaan torjua korruptiota ja edistää eettisyyttä. Toisaalta kanava toimii myös organisaation kehittämisvälineenä. Ilmiantokanavana voi toimia esimerkiksi puhelin, sähköposti, nettisivusto tai keskustelu nimetyn henkilön kanssa.
Ilmiantokanavista puhuttaessa on tärkeätä muistaa, että väärinkäytöksiä voidaan paljastaa ilman varsinaista nimettyä kanavaakin suoraan esimiehelle tai sisäiselle tarkastukselle. Ilmianto on sisäisen tarkastuksen ja johdon työkalu sekä vaihtoehtoinen väylä tällaisten ilmoitusten tekemiselle.
Yritysmaailmassa ilmiantokanavat ovat huomattavasti yleisempiä kuin julkissektorilla. Tällä hetkellä valtion viranomaisista esimerkiksi verottajalla, poliisilla ja tullilla on oma vihjesivustonsa. Ainoastaan muutamalla suurella kaupungilla Suomessa on käytössä ilmiantokanava.
Ilmianto on sisäinen tai ulkoinen riippuen siitä, kenelle ilmoitus tehdään. Jos ilmoitus tapahtuneesta rikkeestä tehdään organisaation sisällä esimerkiksi esimiehelle, on kyseessä sisäinen ilmoitus. Jos ilmoitus tehdään organisaation ulkopuoliselle taholle, kuten valvontaviranomaiselle tai medialle, on kyse ulkoisesta ilmoittamisesta. Hyvin toimiva sisäinen ilmiantojärjestelmä vähentää lähtökohtaisesti ulkoisen ilmiannon tarvetta.
* * *
Toimiva ilmiantojärjestelmä tuo organisaatiolle ja yhteiskunnalle mahdollisuuden saada tietoa rikkeistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä on ilmiantokanavan suurin hyöty. Jotta ilmiantojärjestelmä toimii, tulee ilmoitusten käsittelyprosessin kuitenkin olla tehokas ja siihen on varattava riittävät resurssit. Ilmiantokanavien kautta tulee usein ilmoituksia asioista, jotka eivät kuulu sisäisen tarkastuksen toimialaan. Prosessissa on pyrittävä minimoimaan ja erittelemään ilmoitukset, joiden motiivina on pelkästään kiusanteko ja muu tarkoituksellinen vahingoittaminen. Kanavan käyttötarkoituksesta on informoitava selkeästi, jotta tällaiset muulle taholle kuuluvat yhteydenotot eivät kuormita kanavaa tarpeettomasti.
Ennen ilmiantoa ilmiantaja joutuu arvioimaan ilmoituksesta hänelle itselleen mahdollisesti koituvia ongelmia. Ilmiannon seurauksena voi joskus syntyä ilmoittajaan kohdistuvia vastatoimia, kuten uhkailua, vähättelyä tai aseman heikentymistä organisaatiossa. Pelko näiden vastatoimien toteutumista nostaa kynnystä ilmoituksen tekemiselle. Ilmoittajien suojelua koskeva lainsäädäntö ja mahdollisuus nimettömään ilmiantoon ehkäisevät mahdollisuutta joutua vastatoimien kohteeksi ja siten alentavat kynnystä ilmiannon tekemiselle. Suomessa ei ole ilmiantajien suojelua koskevaa lainsäädäntöä. Kunnan käsittelemiin ilmoituksiin sovelletaan lähtökohtaisesti julkisuuslakia.
* * *
EU on kiinnittänyt huomiota jäsenvaltioiden ilmoittajien suojelua koskevan lainsäädännön epäyhtenäisyyteen. Komissio antoi keväällä 2018 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta. Ehdotuksella pyritään luomaan vähimmäisvaatimukset ilmoittajien suojelulle väärinkäytöstapauksissa koko EU:n alueella. Direktiivillä halutaan varmistaa, että ilmoittaja, joka työnsä yhteydessä havaitsee tai epäilee yleisen edun vastaista toimintaa määritellyillä EU:n oikeuden aloilla, voi ilmoittaa asiasta turvallisesti.
Tällaisenaan direktiiviehdotuksen aineelliseen soveltamisalaan vaikuttavat kuitenkin sen sisältämät määritelmät unionin oikeuden rikkomisesta, laittomasta toiminnasta ja lain väärinkäytöstä. Mikäli direktiivi hyväksytään parlamentissa ja neuvostossa, sen kansalliset vaikutukset Suomessa selviävät vasta kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.
Saija Haapalehto, lakimies, Suomen Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 6/2019.
DDR, Orwell