Lappeenranta ei saanut valituslupaa varallaolokiistassa: "hämmästyttää, jos tämä kaikki lasketaan täydeksi työajaksi"
Korkein oikeus ei myöntänyt Lappeenrannan kaupungille valituslupaa kiistassa, joka koski Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen sivutoimisten palomiesten palkkaetuja. Kiistassa erimielisyyksiä on aiheuttanut se, tuleeko työntekijöiden varallaoloaika laskea täysipainoiseksi työajaksi.
Tähän saakka Etelä-Karjalan pelastuslaitos on maksanut sivutoimisille palomiehille varallaoloajasta korvausta, jonka määrä on 30 prosenttia tuntipalkasta. Yhteensä 26 Luumäen ja Joutsenon sivutoimista palomiestä vaatii kaupungilta kuitenkin täyttä palkkaa kaikkine lisineen, vuosien 2010 ja 2015 välisiltä varallaolojaksoiltaan.
Seuraavaksi palkkasaatavien käsittely siirtyy Etelä-Karjalan käräjäoikeuteen. Takautuvat palkat tulevat maksamaan kaupungille yli kaksi miljoonaa euroa.
Tulkinnat ovat vaihdelleet
Alun perin palomiehet hävisivät kiistan varallaoloaikojen palkoista. Etelä-Karjalan käräjäoikeus hylkäsi palomiesten kaupunkia vastaan nostamat kanteet helmikuussa 2018.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Käräjäoikeus perusteli päätöstään muun muassa sillä, että palomiehet olivat osallistuneet varallaolorinkiin vapaaehtoisesti, ja olleet varalla itselleen sopivina ajankohtina. Lisäksi käräjäoikeus vetosi siihen, ettei työnantaja ollut vaatinut varallaolijoilta viiden minuutin valmiusaikaa, jolla työntekijät perustelivat oikeuttaan täyteen palkkaan.
Palomiehet eivät tyytyneet päätökseen, vaan valittivat siitä Itä-Suomen hovioikeuteen. Hovioikeus linjasi huhtikuussa 2019, että myös työntekijöiden varallaoloaika on katsottava työnteoksi.
Hovioikeus viittasi tulkinnassaan korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2015:48, jossa vakinaisen palomiehen varallaolo katsottiin jälkikäteen työajaksi. Lisäksi se vetosi EU-tuomioistuimen ratkaisuun, joka oli annettu vasta käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. EU-tuomioistuin katsoi vuonna 2018, että belgialaisten sivutoimisten palomiesten kotivarallaolo oli työaikaa, sillä he noudattivat kahdeksan minuutin lähtöaikaa.
Hovioikeuden päätökseen olivat tyytymättömiä sekä Lappeenrannan kaupunki että kunnallinen työmarkkinalaitos ja kaikki Suomen pelastusjohtajat. Niin kaupunki päätyi hakemaan valituslupaa, joka nyt evättiin.
Tarve korkeimman oikeuden tulkinnalle
KT Kuntatyöantajien neuvottelupäällikön Anne Kiisken mukaan kiistat varallaoloajoista ovat lisääntyneet vuodesta 2015. Siihen saakka palkansaaja- ja työnantajapuoli olivat olleet pelisäännöistä yksimielisiä, ja pelastustoimen varallaolosta oli sovittu työehtosopimuksessa.
– Kentän käytäntö oli pysynyt vuosikausia samana. Vuoden 2015 päätöksessä tietynlainen varallaolo-olosuhde kuitenkin luettiin työajaksi. Tuomion jälkeen työntekijäjärjestöt muuttivat kantaansa ja tapauksia riitautettiin.
Tällä hetkellä on vireillä useita varallaoloa koskevia oikeusprosesseja. Aihe aiheuttaa erimielisyyksiä pelastustoimen lisäksi esimerkiksi terveydenhuoltoalalla.
Varallaolotilanteiden olosuhteet vaihtelevat suuresti. Kiiski muistuttaakin, ettei Suomen vuoden 2015 päätöstä tai EU-tuomioistuimen vuoden 2018 päätöstä voi suoraan rinnastaa Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen tilanteeseen. Erot koskevat esimerkiksi sitä, kuinka vapaasti työntekijä voi varallaoloajallaan elää normaalia vapaa-arkeaan.
On tilanteita, joissa varallaolo edellyttää oleskelua tietyssä paikassa, esimerkiksi työpaikalla tai työntekijän kotona. Toisinaan varallaolija voi kuitenkin vapaasti nukkua, syödä, harrastaa, saunoa, käydä kaupassa ja kirjastossa.
– Minua hämmästyttää, jos tämä kaikki lasketaan täydeksi työajaksi. On harmillista, ettei korkein oikeus antanut valituslupaa, sillä olisi tärkeää saada aiheesta korkeimman oikeuden tulkinnan mukainen linjaus, Kiiski sanoo.
Etelä-Karjalassa meneillään olevassa tapauksessa työntekijät saivat olla varallaoloaikoina vapaasti esimerkiksi kotonaan. Korkeimman oikeuden linjaus olisi Kiisken mukaan auttanut myös muiden samantapaisten varallaoloriitojen käsittelyyn. Nyt Etelä-Karjalan pelastustoimen kiista ei toimi samalla tavalla esimerkkitapauksena, koska korkein oikeus ei linjannut siitä ennakkopäätöstä.
