Lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen toivoo nopeita muutoksia lastensuojelulakiin
Joensuussa kesällä palovammoihin menehtynyt nelivuotias lapsi on nostanut jälleen esiin kysymyksen siitä, toimiiko suomalainen lastensuojelu riittävän hyvin.
Ilmiselvästi ei toimi, koska murheelliset uutiset lasten väkivaltaisista kuolemista tavoittavat suomalaiset jo vuosittain.
Myös Hyvil Oy:ssä eli hyvinvointialueiden yhteisessä edunvalvojassa asiaa pohditaan vakavasti.
– Lapsi menehtyy väkivallan seurauksena omassa perheessään ja tiedetään, että lapsi on ollut lastensuojelun asiakkaana jo ennen sitä. Herää tietenkin kysymys, miksi lasta ei pystytty pelastamaan, sanoo erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Hän on perehtynyt asiaan vain median kautta, mutta huolestuttaviaasioita nousee esiin.
– Tässäkin tapauksessa lapsen äidillä oli erittäin kielteinen asenne lastensuojeluun ja avun saamiseen. Se tarkoittaa sitä, että kaikin tavoin pyritään peittelemään ongelmia, joita perheessä on.
Puustinen-Korhonen nostaa esiin ongelman yksityisyydensuojan ja lastensuojelun välillä.
– Kyllähän lapsen mustelmia ja naarmuja voidaan hirveän monella tavalla selittää. Sosiaalityöntekijän on jossain määrin pakko luottaa vanhempien kertomaan. Ja juuri tänne katvealueelle tulee näitä tapauksia, joissa kaltoin kohtelu ei tule ilmi ajoissa.
Tiedetään, että vanhempien päihteiden käyttö on usein taustaverhona väkivallalle. Puustinen-Korhonen huomauttaa, että lastensuojelu voi tehdä kotikäyntejä ilmoittamatta, jolloin ongelmien peittely on vaikeampaa.
– Jos perheessä on päihderiippuvuutta ja huumeita, se edellyttää lastensuojelulta tiivistä työtä ja kotikäyntejä.
Resurssipula vai ei?
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on vedonnut resurssipulaan ja sosiaalityöntekijöiden puutteeseen tapauksen tiimoilta.
Muutama kuukausi ennen nelivuotiaan kuolemaa lastensuojelu oli sijoittanut lapsen kiireellisesti toisaalle.
Sittemmin lapsi palautettiin kotiinsa, jossa hän kuoli palovammoihin. Pettikö kontrolli tässä välissä resurssipulan vuoksi?
Puustinen-Korhonen katsoo tilastoja: lastensuojelun asiakasmitoitusta seurataan kaksi kertaa vuodessa, eikä se täysin tue Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen kertomaa.
– Jos katsotaan Pohjois-Karjalaa meidän valtakunnallisessa viime syksyn seurannassa, heillä oli ihan hyvä tilanne. Tämä ei poissulje sitä, että resurssivajetta olisi voinut olla kesäkuussa 2023, toteaa erityisasiantuntija.
Pohjois-Karjalassa 10.10. tehdyssä tarkastuksessa vain 12 prosentilla sosiaalityöntekijöistä oli asiakkaita yli mitoituksen, kun esimerkiksi Päijät-Hämeessä mitoitus ylittyi 59 prosentilla sosiaalityöntekijöistä.
Puustinen-Korhonen löytää yhden mahdollisen selityksen väkivaltaisille lasten kuolemille lastensuojelulain porsaanreiästä. Laki hidastaa mahdollisuutta tutkia lapsen vammoja ajoissa.
– Jos vanhemmat vastustavat, lupa lapsen tutkimiseen lääkärissä pitää saada hallinto-oikeudesta. Sinne on tehtävä lupahakemus ja luvan saaminen kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, kertoo Puustinen-Korhonen.
Toimivaltakysymyksiä
Erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen on selvittänyt asiaa hallinto-oikeuksista, eikä sinne juuri ole tullut kyseisiä lupahakemuksia. Viidentoista vuoden aikana lupahakemuksia on tullut vain kolmisenkymmentä.
– Lupa lapsen tutkimiseen pitäisi saada muutamassa päivässä. Nyt sitä pitää odottaa hallinto-oikeudesta kuukausia. Tämä laki pitäisi ehdottomasti muuttaa siten, että hyvinvointialueen johtava viranhaltija voisi antaa luvan, sanoo Puustinen-Korhonen.
Hän muistuttaa, että sosiaalityöntekijällä ei ole toimivaltaa tutkia lapsen vammoja.
– Sosiaalityöntekijä ei voi esimerkiksi riisua lasta ja tutkia hänen kehoaan. Päivähoidossakin oli huomioitu vammoja. Aina joku on huomannut jotakin, mutta jos ei ole keinoja eikä huoltaja suostu yhteistyöhön, mitään ei voida tehdä.
Aina on olemassa kiireellisen sijoituksen mahdollisuus, mutta sekin vaatii näyttöä.
– Eli välitön vaara pitäisi määritellä. Jos ei lasta pystytä tutkimaan, kiireellisen sijoituksen kriteerit eivät välttämättä täyty, tietää erityisasiantuntija.
Hän toivoo nopeita muutoksia lastensuojelulakiin.
– Ei voi olla niin, että lapsi joutuu omassa kodissaan surmatuksi. Lastensuojelun odotetaan pystyvän pelastamaan tällaisessa tilanteessa olevia lapsia ja kaikki toimet, myös lapsen lääkärintutkimus ripeästi,ovat välttämättömiäja niiden tulisi olla lastensuojelun käytössä.
TEKSTI: Outi Airola
Lue myös: