Lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen toivoo nopeita muutoksia lastensuojelulakiin
Lastensuojelun erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen huomauttaa, että aina on olemassa kiireellisen sijoituksen mahdollisuus, mutta sekin vaatii näyttöä.
Joensuussa kesällä palovammoihin menehtynyt nelivuotias lapsi on nostanut jälleen esiin kysymyksen siitä, toimiiko suomalainen lastensuojelu riittävän hyvin.
Ilmiselvästi ei toimi, koska murheelliset uutiset lasten väkivaltaisista kuolemista tavoittavat suomalaiset jo vuosittain.
Myös Hyvil Oy:ssä eli hyvinvointialueiden yhteisessä edunvalvojassa asiaa pohditaan vakavasti.
– Lapsi menehtyy väkivallan seurauksena omassa perheessään ja tiedetään, että lapsi on ollut lastensuojelun asiakkaana jo ennen sitä. Herää tietenkin kysymys, miksi lasta ei pystytty pelastamaan, sanoo erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Hän on perehtynyt asiaan vain median kautta, mutta huolestuttavia asioita nousee esiin.
– Tässäkin tapauksessa lapsen äidillä oli erittäin kielteinen asenne lastensuojeluun ja avun saamiseen. Se tarkoittaa sitä, että kaikin tavoin pyritään peittelemään ongelmia, joita perheessä on.
Puustinen-Korhonen nostaa esiin ongelman yksityisyydensuojan ja lastensuojelun välillä.
– Kyllähän lapsen mustelmia ja naarmuja voidaan hirveän monella tavalla selittää. Sosiaalityöntekijän on jossain määrin pakko luottaa vanhempien kertomaan. Ja juuri tänne katvealueelle tulee näitä tapauksia, joissa kaltoin kohtelu ei tule ilmi ajoissa.
Tiedetään, että vanhempien päihteiden käyttö on usein taustaverhona väkivallalle. Puustinen-Korhonen huomauttaa, että lastensuojelu voi tehdä kotikäyntejä ilmoittamatta, jolloin ongelmien peittely on vaikeampaa.
– Jos perheessä on päihderiippuvuutta ja huumeita, se edellyttää lastensuojelulta tiivistä työtä ja kotikäyntejä.
Resurssipula vai ei?
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on vedonnut resurssipulaan ja sosiaalityöntekijöiden puutteeseen tapauksen tiimoilta.
Muutama kuukausi ennen nelivuotiaan kuolemaa lastensuojelu oli sijoittanut lapsen kiireellisesti toisaalle.
Sittemmin lapsi palautettiin kotiinsa, jossa hän kuoli palovammoihin. Pettikö kontrolli tässä välissä resurssipulan vuoksi?
Puustinen-Korhonen katsoo tilastoja: lastensuojelun asiakasmitoitusta seurataan kaksi kertaa vuodessa, eikä se täysin tue Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen kertomaa.
– Jos katsotaan Pohjois-Karjalaa meidän valtakunnallisessa viime syksyn seurannassa, heillä oli ihan hyvä tilanne. Tämä ei poissulje sitä, että resurssivajetta olisi voinut olla kesäkuussa 2023, toteaa erityisasiantuntija.
Pohjois-Karjalassa 10.10. tehdyssä tarkastuksessa vain 12 prosentilla sosiaalityöntekijöistä oli asiakkaita yli mitoituksen, kun esimerkiksi Päijät-Hämeessä mitoitus ylittyi 59 prosentilla sosiaalityöntekijöistä.
Puustinen-Korhonen löytää yhden mahdollisen selityksen väkivaltaisille lasten kuolemille lastensuojelulain porsaanreiästä. Laki hidastaa mahdollisuutta tutkia lapsen vammoja ajoissa.
– Jos vanhemmat vastustavat, lupa lapsen tutkimiseen lääkärissä pitää saada hallinto-oikeudesta. Sinne on tehtävä lupahakemus ja luvan saaminen kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen, kertoo Puustinen-Korhonen.
Toimivaltakysymyksiä
Erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen on selvittänyt asiaa hallinto-oikeuksista, eikä sinne juuri ole tullut kyseisiä lupahakemuksia. Viidentoista vuoden aikana lupahakemuksia on tullut vain kolmisenkymmentä.
– Lupa lapsen tutkimiseen pitäisi saada muutamassa päivässä. Nyt sitä pitää odottaa hallinto-oikeudesta kuukausia. Tämä laki pitäisi ehdottomasti muuttaa siten, että hyvinvointialueen johtava viranhaltija voisi antaa luvan, sanoo Puustinen-Korhonen.
Hän muistuttaa, että sosiaalityöntekijällä ei ole toimivaltaa tutkia lapsen vammoja.
– Sosiaalityöntekijä ei voi esimerkiksi riisua lasta ja tutkia hänen kehoaan. Päivähoidossakin oli huomioitu vammoja. Aina joku on huomannut jotakin, mutta jos ei ole keinoja eikä huoltaja suostu yhteistyöhön, mitään ei voida tehdä.
Aina on olemassa kiireellisen sijoituksen mahdollisuus, mutta sekin vaatii näyttöä.
– Eli välitön vaara pitäisi määritellä. Jos ei lasta pystytä tutkimaan, kiireellisen sijoituksen kriteerit eivät välttämättä täyty, tietää erityisasiantuntija.
Hän toivoo nopeita muutoksia lastensuojelulakiin.
– Ei voi olla niin, että lapsi joutuu omassa kodissaan surmatuksi. Lastensuojelun odotetaan pystyvän pelastamaan tällaisessa tilanteessa olevia lapsia ja kaikki toimet, myös lapsen lääkärintutkimus ripeästi, ovat välttämättömiä ja niiden tulisi olla lastensuojelun käytössä.
TEKSTI: Outi Airola
Lue myös:
Lastensuojelussa tulee olemaan AINA resurssipula kun toisesta päästä ei päästetä pois vaikka huostan syyt on poistuneet.
Ei mikään määrä sossuja riitä tekemään omaa työtään laillisesti tällä menolla.
Itse ylityöllistävät itsensä kun huostia ei pureta kuin 4%
Ja toimintakykyisiä,nuhteettomasti elävät isovanhemmat ei nähdä voimavarana.
Mummulasijoitukset unohdettu.
Turhat jatkuvat (lue pysyvät) huostassapidot on lopetettava välittömästi. Nykykäytännöillä huostia jatketaan automaatiolla ilman asiallista ja avointa palvelutarpeen selvitystä tai läheiskartoitusta.
Läheisten yhteydenpitoa ei edistetä. Lasten kotiinpalua ei tavoitella.
Kaikki johtuu siitä ettei asianmukaista asiakassuunnitelmaa laadita niillä kriteereillä kuin se kuuluisi tehdä.
Julmin toimi on; jos sinä haluaisit oikeaa toimintatapaa=olet eri mieltä sossun ja kimppakavereiden kanssa niin sinua rangaistaan yhteydenpidon rajoituksella vuodesta toiseen.
Kun teet kantelun Hallinto-oikeuteen kestää käsittely vuoden ja uusi yhteydenpidon rajoitus on jo päällä. Tämä kierre annetaan kestää jopa 10 vuotta kenenkään selvittämättä.
Yksityisten perhejärjestöjen suojeleminen viranhaltijan toimesta on räikeintä epäkohtaa. Monet palaverit ja puh keskustelut työllistää sossua ja vie aikaa bioperheeen tuesta ja yhteistyöstä. Samoin sen tarjoamat vaikuttamattomat, hyödyttömät näennäistukitoimet. Perhejärjestön suojeleminen on loputtava!
On kokemusta järjestön poistamisesta kuvioista niin toiminta alkaa luistaa. Mutta valitettavasti liian myöhäön kun järjestö on toimillaan mukannut lapsen mielen läheisvastaiseksi. Ajatelkaa!! Mikä kallis ja epäinhimillinen välikäsi.