Lastensuojelun Keskusliitto: Tiedonkulun ongelmat lastensuojelussa selvitettävä
Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro pitää tärkeänä signaalina sitä, että kihlakunnan syyttäjä on päättänyt jättää poliisille esitutkintapyynnön Helsingissä keväällä surmatun 8-vuotiaan tytön lastensuojelusta. Lastensuojelun toimintaa selvitetään epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisena.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tekemät päätökset perustuvat pääsääntöisesti monelta eri asiantuntijalta koottuun tietoon. Keskeistä on myös sosiaalityöntekijän ja asiakasperheen välille muodostuva vuorovaikutussuhde.
– Onkin selvää, ettei kukaan tee tämän kaltaista virhettä yksin eikä lopputulos voi olla yksittäisen sosiaalityöntekijän vastuulla. Päätöksenteon taustalla on aina iso joukko ihmisiä ja asiantuntijoita, Sauro muistuttaa.
Sosiaalityöntekijät tarvitsevat aikaa sekä perheiden kanssa työskentelyyn että päätöksenteoksen tueksi tarvitsemansa tiedon kokoamiseen muilta viranomaisilta. Ongelmaksi voi muodostua viranomaisprosessien eteneminen eriaikaisesti.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Tällöin ollaan tilanteessa, jossa kaikkea tietoa ei saada päätöksenteon tueksi. Ja näin näyttää valitettavasti tapahtuneen myös tässä tapauksessa, kun lapsen inhimillinen hätä ei ole välittynyt viranomaisille. On selvitettävä, päätyikö kaikki saatavilla oleva tieto asiasta päättävälle.
Traaginen tapahtuma haastaa viranomaisyhteistyön pohtimaan sellaisia keinoja, joilla parhaiten jatkossa varmistetaan lapsen edun mukainen saumaton tiedonkulku niille tahoille, jotka sitä lapselle ja perheelle palveluja järjestäessään tarvitsevat ja erityisesti päätöksenteon tueksi, Sauro painottaa. Lainsäädäntö ei sitä estä.
– Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kyllä sujuvan tiedonsiirron. Nyt salassapitovelvollisuuden taakse piiloudutaan liian usein.
Lastensuojelun tutkimus on hajanaista
Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Hanna Heinonen muistuttaa, että pelkkä yksittäisen tapauksen taustojen selvittäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan entistä enemmän tietoa siitä, millaisia tilanteita, asioita ja haasteita lastensuojeluasiakkaiden taustalla on.
– Sen selvittäminen vaatii tilanteiden systemaattista tarkastelua, joka meiltä Suomesta puuttuu. Lastensuojelun tutkimus on hajanaista ja ehkä sattumanvaraista, Heinonen toteaa.
