Hyvinkääläinen rehtori ei yllättynyt Vantaan kouluampumisesta: ”Vuoden aikana olemme tehneet lastensuojeluilmoituksia enemmän kuin koko urani aikana”
Vantaan kaupungintalolla aloitettiin suruliputus kouluampumisen jälkeen tiistaina iltapäivällä. (Kuva: Ville Miettinen)
Ennaltaehkäisevien toimien osalta juna meni jo. Näin suoraan toteaa 20 vuotta opetustehtävissä työskennellyt hyvinkääläinen rehtori Jarno Hannula viitaten Vantaan eiliseen kouluampumiseen ja siitä julkisuudessa käytyyn keskusteluun.
– Olemme jo siinä vaiheessa, että maksamme hintaa. Ja kallista hintaa, Hannula sanoo.
– Olen surullinen, sillä tapahtuma ei yllättänyt lainkaan. Ei minua eikä kollegoita, joiden kanssa olemme aiheesta jutelleet.
Rehtori Jarno Hannula sanoo, että aikuisten huono olo ja kiire, voivat helposti heijastua lapsiin ja seuraukset näkyvät. (Kuva: Jarno Hannulan kuva-arkisto)
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Hannula on parhaillaan kirjoittamassa kirjaa työnimellä ”Peruskoulu nyt”. Kirjassa, joka rehtorin omien sanojen mukaan käynnistyi tarpeesta pohtia ja reflektoida suomalaista koulumaailmaa ja omia kokemuksia, hän käy läpi havaitsemiaan peruskoulussa tapahtuneita muutoksia.
Hannulasta keskustelu julkisuudessa on osin väärällään. Kyse ei ole siitä, ovatko koulut turvallisia. Kyse on paljon isommasta asiasta. Hän tietää, että kouluissa on Jokelan ja Kauhajoen vastaavien tapahtumien jälkeen muutettu montaa toimintamallia, jopa rakennusten suunnittelua niin, että kouluun on helppo piiloutua, sinne voidaan suojautua ja sieltä voidaan poistua.
– Tämä ongelma, joka heijastuu lasten ja nuorten huonovoinitusuuteen ja merkittävästi lisääntyneeseen häiriökäyttäytymiseen koskee vanhemmuutta, työelämää, sosiaalista mediaa, taloustilannetta, yhteiskunnan tilannetta – oikeastaan koko maailman tilannetta.
Hannula korostaa, että nyt on hoidettavana ja käsillä poikkeuksellisen iso ja monisyinen haaste, jossa tunne ja läsnäolo ovat avainsanoja.
– Aikuisten huono olo ja kiire, voivat helposti heijastua lapsiin ja seuraukset näkyvät. Ei ole kyse siitä, ovatko lapset niin sanotusti huonoista tai hyvistä perheistä tai onko koulussa riittävästi poistumisteitä.
Puolet ajasta huolta
Hannula on työskennellyt opetusalalla parikymmentä vuotta. Tänä aikana hän sanoo nähneensä kouluissa kirkkaasti muutoksen lasten ja nuorten jaksamisessa ja häiriökäyttäytymisessä.
– Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt kymmeniä lastensuojeluilmoituksia, enemmän kuin koskaan urani aikana. Työajastani noin puolet kuuluu erilaiseen viranomaisyhteistyöhön ja niin väkivallan tekojen uhan kuin eriasteisten väkivallan tekojen tai niillä uhkailun reagointiin.
Hannulan kokemuksen mukaan viranomaisyhteistyö ja kuntien sekä koulujen yhteistyö kyllä toimii, yhtä hyvin kuin rakennusten toimintaohjeetkin. Perusasiat ovat kunnossa. Aselain kiristyksetkin tulivat aikaan tarpeeseen.
– On hyvä silti muistaa, että jos haluaa kuljettaa matikankirjan kouluun kenenkään huomaamatta, se kyllä onnistuu. Tällä tarkoitan sitä, ettei väkivallan tekoja voi täysin estää lisäämällä valvontaa.
Jaksatko harrastaa?
Hannula on yhtä mieltä usein esitettyjen näkemysten kanssa: kännykät vievät paikoin aivan liikaa lasten keskinäistä ja lasten ja vanhempien välistä aikaa ja lisäävät esimerkiksi väsymistä. Hannula sanoo nähneensä turhautumisen, joka lapsissa syntyy, kun heidän aikaansa ”jatkuvan viihde- ja mielihyväriippuvuuden keskellä” rajoitetaan.
– Nähdäkseni on jo tutkimustuloksiakin siitä, miten paljon tämä vaikuttaa mielenterveyteemme, ahdistukseen ja turhautumiseen – ja aikuiset ovat tässä yhtä lailla mukana.
Hannula heittää esimerkin. Hän ei viittaa Vantaan tapahtumiin, vaan tilanteisiin perheissä yleisesti.
– Jos otat lapselta puhelimen pois, tai itseltäsi, keksittekö muuta tekemistä? Väitän, että jos lapselle heittää ajatuksen vaikka touhusta ulkona tai autotallissa tai uintireissusta, jostakin, jossa vietetään aikaa aktiivisesti yhdessä, lapsi kyllä innostuu. Kyse on siitä, onko tällaista tekemistä tarjolla, jaksammeko me olla läsnä, ehdimmekö?
Rehtori sanoo, että koulu on muuttunut. Lisäksi hän sanoo olevansa surullinen monesta syystä.
– Siksi, ettei tämä yllättänyt. Siksi, että keinot tehdä muutoksia ovat vähäiset. Siksi, että tämä olisi voinut tapahtua missä tahansa. Siksi, että niin kuntien kuin valtionkin kirstussa ei ole ylimääräistä rahaa tai resurssia mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Toivottavasti on, mutta en vain tiedä missä.
Leena Hirvonen, teksti
Aiheesta aiemmin:
Hyvä artikkeli. Käynnissä on niin iso kulttuurinen ja yhteiskunnallinen murros, että tarvitaan yhteistyötä laajalla rintamalla. Itse rehtorina ja entisenä yläkoulussa kiusattuna mietin päivittäin, miten piilossa ja somessa tapahtuvaa kiusaamista saadaan kitkettyä. Kaikkeen esille tulleeseen ja kerrottuun reagoidaan, asiat selvitetään ja niistä tulee seuraamus. On kouluvalmentaja, kuraattori, kouluterveydenhoitaja, jotka päivittäin keskustelevat oppilaiden kanssa jaksamisesta ja koulunkäynnistä. Koulupsykologi en tilanbe on karmaiseva, mutta sitäkin resurssia on tarjolla ainakin ostopalveluna. Koulun kehityksen kärki on jo vuosia ollut vuorovaikutus taidot ja hyvinvointi. Opettajien ja koulunkäynnin ohjaajien kanssa keskustellaan jatkuvasti puuttumisesta. Itse puhutan päivittäin oppilaita ja puutun varmasti jokaiseen tapaukseen, joka tulee tietooni ja vien asian loppuun. Silti tämä ei riitä. On tehtävä enemmän.
Itse näen tärkeimpänä muutoksena aineopettajajärjestelmän kehittämisen. 6-7.luokkien nivelvaihe tulee olla keskiössä, kun lähdetään miettimään oppilaan päivittäistä kohtaamista. Alakoulussa oppilaat ovat tutun opettajan ohjauksessa ja koulunkäynti muuttuu sirpaleiseksi yläkoulussa. Nuoret eivät vielä 12-13 vuotiaina kykene useinkaan liian suureen itseohjautuvuuteen. Siirtymisen yläluokille tulee tapahtua ” saattaen vaihtaen”. Yläkoulussa toimintakulttuurin tulee olla sellainen, jossa on päivittäin aikaa oppilaan kohtaamiselle. Opettaja koulutukseen on tuotava huomattavasti enemmän välineitä ja harjoittelua oireilevien ja huonosti voivien oppilaiden kohtaamiseen. Tämän lisäksi laaja moniammatillinen yhteistyön kehittäminen ja nopea reagointi oppilaiden tarpeeseen. Kaikkein tärkeintä on, että meillä on töissä ihmisiä, jotka haluavat aidosti tehdä tätä vaativaa työtä sydämellä kotien ja muiden yhteistyö tahojen kanssa tiiviisti yhteistyössä oppilaiden parhaaksi. Resurssointi tulee vähintään tuplata opiskeluhuollon, perhesosiaalityön ja muiden toimijoiden osalta. Hyvinvointialueiden toiminta tulee nyt saada sille tasolle, että se näkyy kentällä. Aikuisten määrää tulee lisätä kouluissa. Lisäksi älylaitteiden käyttökielto voimaan kouluissa laki säätämällä.
Nyt on aika toimia, eikö miettiä. Päättäjillä on nyt valtion tasolla valtava vastuu osoittaa, onko koulu ja muut yhteiskunnan lapsiperheitä tukevat palvelut se, johon satsataan. Vielä voidaan jotain tehdä, jos aidosti halutaan muutosta nykyiseen. Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tehdä tätä yhdessä. Yksin ei meistä kukaan jaksa.
30 vuotta opetusalalla, joista 20v. erityisluokanopettajana. Erityisopetusluokkia tarvitaan osan oppilaiden kanssa. Jatkuva veivaaminen integraation ja inkluusion kanssa tuskastuttaa ja vie voimia perustyöltä. Hyvin hoidettuna pienluokassa on hyvä olla ja se antaa hyvän pohjan ponnistaa omien vahvuuksien ja haasteiden kanssa tulevaisuuteen. Tsemppiä kaikille kollegoille. Yhdessä eteenpäin tulevaisuuteen luottaen!
Kiitos erittäin hyvästä puheenvuorosta. Osuit asian ytimiin. Huomaa, että kokemus ja sydän puhuu.
Hyvä kirjoitus josta olen samaa mieltä. Lapset tarvitsevat vanhempien läsnäoloa ja yhteistä mukavaa aikaa ja tekemistä vanhempien kanssa. Mitä enemmän keskustelet lapsen kanssa sitä parempi johon tulee myös tapa. Siihen ei tarvita rahaa.
Mua pelottaa siksi että mä en ikinä halua että tämä tapahtuu meidän koulussa koska mun iso siskot ovat samassa koulussa ja mä en ikinä halua että heille tapahtuu jotain niin siksi mua pelottaa
Mua pelottaa siksi että mä en ikinä halua että tämä tapahtuu meidän koulussa koska mun iso siskot ovat samassa koulussa ja mä en ikinä halua että heille tapahtuu jotain tapahtuu heille
Onpa reksillä hyvä kirjoitus. Asia on juuri niin kuin hän tuossa ilmaisee, itseohjautuvuus, liian suuret ja meluisat luokat, kännykät, vanhempien väsymys työelämän oravanpyörässä, nämä kaikki yhdessä ovat vaikuttamassa lasten elämän sekasortoisuuteen. Lisäksi jatkuvat uudistukset koulussa, eihän opettajatkaan ehdi pysyä mukana, kun joka vuosi annetaan uusia ohjeita. Haloo Opetushallitus !!
Hyvä kirjoitus.
Kukahan on keksinyt ITSEOHJAUTUVUUS koulussa pienille lapsille???
– Pienet lapset ja 12-13 v.tarvitsevat ehdottomasti ohjausta luokanvalvoja, vanhempia johon he voivat tukeutua joka pvä!!!
– Luokkakoot ehdottomasti pienemmäksi!!!
– Lisä opettajien läsnäoloa ja lisä aikuisia työntekijöitä kouluihin!!!
– Lopettaa häirikö oppilaitten INTEGROINTI muitten oppilaitten luokkiin!!! YKSI HÄIRIKKÖ HÄIRITSE KOKO LUOKAN JA OPETTAJAN TYÖSKENTELY!!!
Nyt kaikki nähdään mihin vievät valtiovallan
hölmöt päätökset koskien meidän kaikkien tulevaisuutta LAPSIA!!!
Pettynyt Anna
Aika selvästi aikuisten paha olo heijastuu lapsiin. Aiheuttaja, eli hallitus, vaihdettava pikaisesti.
Kyllä taas jengi kehtaakin käyttää tätä tragediaa tän hetken keppihevosena häpeämättä yhtään..ja näköjään tuo rehtorikin oman kirjan huomiota edistävänä pontimena..milläs selitetään noi vuosien aikaset tragedit missä lapset olleet uhrina tai tekijänä tapoissa,väkivallassa jne..tällä hallituksellako?
Joku täälläkin kehtaa käyttää tätä poliittiseen mustamaalaamiseen, kyllä tuo paha olo ja ongelmat alkoivat jo ennen tätä hallitustakin. Vaihtamalla siis ei ole parantunut edes vasemmistolaiseen, päinvastoin.
KelePurra.
Puhut asiaa. .näin on.
Hallitus vaihtoon. .ja heti.
..törkeetä touhua Purralta.
Lähetän terveisiä ennenkin piti lapset hoitaa työssä käydä ei ne työt sillon ollu helpompia. Mielestäni vanhemmat kyttää tietokonetta ja puhelinta lapset on sivuseikka turha syyttää muita kun itseä.
Lähetän terveisiä ennenkin piti lapset hoitaa työssä käydä ei ne työt sillon ollu helpompia. Mielestäni vanhemmat kyttää tietokonetta ja puhelinta lapset on sivuseikka turha syyttää muita kun itseä.
Hienosti sanoitettu kirjoitus! Otetaan lapset mukaan arkipuuhiin ja ollaan lasten kanssa yhdessä vanhempana ja isovanhempana tai muuten harrastustoiminnassa. Uskon esimerkin voimaan ja läsnäoloon. Yhteiskunnan paineet ovat lapsiperheissä todella raadollisia. Nyky-yhteiskunnassa molemmat vanhemmat osallistuvat työssäkäyntiin ja auttavia käsiä ei aina ole lähellä. Elämänvaihe milloin joustoa sekä tukea tarvitaan kaikista eniten. Tsemppiä kaikille lapsiperheille ja pitäkää huolta jaksamisestanne, tehkää arjestanne teille parhainta.
Luin juuri äidistä, joka vie neljä lastaan ulkoilemaan, retkille, hiihtämään, mäkeä laskemaan. Hän on saanut fb postauksiinsa kommentteja mm. ”Ei kukaan oikeesti tykkää olla noin paljon lastensa kanssa.”
Onkohan tämän päivän vanhemmilla yhdessä oloon olemassa joku standardi minuuttimäärä? Jos sen ylittää, on huono vanhempi, jolle voi lähettää negatiivista palautetta. Piikittelyä (kiusaamista)? Kannattaisi kommentoijan miettiä, onko parempi olla itse läsnä lastensa kanssa kuin ulkoistaa seura/malli vieraille (ehkä kadulle).
Lapsilta oppii paljon, kun heidän kanssaan jaksaa itsekin kasvaa ’aikuiseksi’.
Hyvä kirjoitus. Ongelma on yhteiskunta itse. Nykyinen kulttuuriksi kutsuttu, kaiken poikkeuksellisen ja kovaäänisten marginaaliryhmien saaman ylikorostuneen epädemokraattisen vouhotuksen ylläpito ja pakottamalla hyväksyntä ei voi muuhun tilanteeseen johtaakkaan. Todellinen kulttuuri kunta tai valtiotasolla suorastaan puuttuu. Jos ei ole menneisyyteen tukeutuvaa loogisesti oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä kannustavaa kulttuuria ei ole tulevaisuuttakaan. Kaikenlainen ahneus, toisten hyväksikäyttö ja valehtelu jota nyky yhteiskunta sallii tai jopa suorastaan kannustaa on tulevaisuuden yhteiskunnalle tuhon tie. Tästä syystä olemme köyhtyneet sekä henkisesti että taloudellisesti viimeisen 50 vuoden aikana merkittävästi. Jos me tavalliset kansalaiset saisimme oman työmme hedelmät itse käyttöömme meidän omaisuudelle karttuisi 6 % joka vuosi, eläkkeet mukaan lukien. Ts. Eläke olisi nyt 7000 euroa eikä 1500 kuten se nyt on. Rahat valuu niille jotka eivät sitä ansaitse oikeasti. Täytyy muistaa että kapitalismi ei kuulu olla veronkiertoa eikä veronkierto ole todellista kapitalismia. Meiltä puuttuu kansainvälinen lainsäädäntö joka suojelisi kansalaisia. Meiltä puuttuu myös koulutus yhteiskunnan tärkeimmän eli perhe ja sukukulttuurin ylläpitämiseen. Eikä kunta tai valtiontason lainsäätö tue yhteiskunnan tärkeimmän pilarin eli perheen tai suvun jatkuvuutta. Suhde lasten, vanhempien ja isovanhempien kesken on katkaistu yhteiskunnan toimesta jo 100 vuotta sitten teollistumisen työvoiman alttarille. Kaikki on monimutkaistettu joka piti tai olisi pitänyt yksinkertaistaa. Turhat hallitushimmelit olisi pitänyt ymmärtää poistaa tietojärjestelmien tultua. Nyt niillä vain hallitaan passivoitua kansakuntaa, jopa koko maailmaa. Kehityksen suunta on täysin väärä, ja tavalliset ihmiset tietävät sen. Lasten oireilukin johtuu tästä samasta väärästä, vailla sääntöjä olevasta kehityksestä. Aivan kuten lajien ja ympäristön tuhoaminenkin. Jos tämä asetettaisiin kansanäänestyksen kohteeksi tulos olisi täysin selvä. Siitä syystä poliitikot eivät anna kansan äänestää. Ja siksi ei demokratiakaan toimi. Johtajille ostetaan lisää panssaroituja autoja ja hallinnolle turvapalveluja. Kun on syytä pelätä niitä joiden etua olisi pitänyt valvoa tai ajaa. Kun ei kerta ajeta. Miksi siis ne ei maksa veroja joilla on jo kaikki meidän rahatkin? Tämä on yhteiskunnan suurin epäkohta mitä tulee resurssien käyttöön. Tällä nykyisellä menolla ei maailmaa pelasteta. Lapsille tätä tulevaisuutta piti rakentaa. Tehdä maapallosta se paratiisi jota se alkujaankin jo oli. Siinä on ainoa oikea suunta yhteiskunnalle. Kaikki riippuu siitä.
Ei vsin se että ihmiset eivät osaa olla ilman kännyn jatketta kädessä vaan
myös se että he ovat menettäneet jo osan itsestään ja valitettavasti siihen ei ole enää mahdollista saada muutosta.
Tai saa jos löytyy jotain vielä kiinnostavampaa johon saisi lapsen/nuoren /aikuisen innostumaan.
Ei edes ruokapöydässä osata olla ilman kännyä.
Ei edes kun tullaan kylään silloin harvoin kun tullaan.
Olen nähnyt jo 2009 kun nuoret addiktoituivat nettipelaamiseen ja raivo syntyi kun sitä yritti säännöstellä.
Jollei mitään todella kiinnostavaa harrastusta tule nuoren elämään niin addiktio jatkuu jopa vielä silloin kun on työ ja omia lapsia.
Aika on rajallista ja aika ei enää riitä läheisille!!
Millainen vanhempi sellainen on kun ei kykene, ei jaksa olla lapsensa kanssa.
Lapsi istutetaan tv ym ruudun ääreen että vanhempi eli se aikuinen voi itse olla ns ruutuajassa on se sitten tv tai mikä muu laite tahansa.
Ei osata olla itsensä kanssa, ei läheisten kanssa
Nettipelaamisesta sotapeleistä ym. on vaikea luopua. Nuorten kun pitää saada se päivittäinen addiktio annos muuten ovat ahdistuneita ja agressiivisia.
Tajusin tilanteen jo 2009 mutta nyt vasta yhteiskunta näkee mitä nettisotapelaamisesfa ym somettamisesta seurasi.
Jos sanon että äidin/mummon luokse ei saa tulla jollei laita kännyä parkkiin pöydälle siksi aikaa kun täällä ovat niin ketään ei enää tule.
Olen surullinen.
La6.4.24
Hyvä kirjoitus. Nykyinen yhteiskuntakeskustelu on liian lyhytnäköistä. Nykyisellä tietomäärällä tiedämme hyvinkin tarkasti mitä menneisyydessä ihminen on kyennyt tekemään.
Tiedämme myös historiasta että perhe, suku, kylä sekä heimo on ollut aivan keskeinen vuorovaikutuksen pelikenttä, joka on toiminut tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia vuosia. Se on meidän perimässä kuten aivommekin toiminta joka perustuu lajimme elämisen jatkuvuuden takaamiseen.
Tämä on vain unohtunut nyky-yhteiskunnassa. Jos tämä ”kulttuurikerros” (metsästäjä-keräilyn miljoonan vuoden jälkeen) on todettu alkaneen n. 10000 vuotta sitten, pitäisi nykytietämykseen perustuen tähtäin olla tulevaisuuden suhteen seuraavan 10 000 vuoden päässä, tavoitteena ihmiskunnan, eläinkunnan ja muunkin luonnon elinvoiman pysyvyys vähintäänkin sinne asti.
Puhumattakaan vertailusta ”aivottomiin” hirmuliskoihin, joiden elinkaari oli vähintään 150 miljoonaa vuotta!
Nykymenolla ymmärrämme ettei poliittinen tai valtiollinem johto ole alkuunkaan tätä tavoiteeksi ymmärtänyt, tai millään tavalla siihen pyrkimässä. Enemmänkin jotkin uskonnolliset ääriryhmät puhuvat maailmanlopusta. Ei ihme ettei lapset tai nuoret koe tulevaisuutta kovinkaan valoisana. Kun yhteiskunta nyt epätoivoisesti, yrittää vain korjata, itse tekemiään ja sallimiaan virheitä.
Mitä valtio, aluehallinto tai kunta tälle aikoo tämän eteen tehdä? No jos perehtyy mitä on saatu aikaan, ei tämän tyyppisestä aikajanasta ole esitetty halaistua sanaa, eikä suuntakaan ole sinne päinkään.
Päinvastoin, 70-luku jolloin olisi pitänyt jo sen ajan yhteiskunnalliseen tietämykseen perustuen ymmärtää että väestönkasvu, hiidioksidipitoisuuden kasvu ja monet muut mittarit näyttä exponentiaalista kasvua, niin rajulla käyrällä ylöspäin että olisi heti pitänyt painaa jarrua, ja pysäyttää väärä kehityksen suunta. Näin ei tehty, kaikki saarnasi kasvun ylläpidon tärkeyttä, yhteiskunnan hyvinvoinnin tärkeimpänä tavoitteena.
Nyt 50 vuotta myöhemmin näemme tulokset. Kaikki hallinnolliset, byrokraattiset järjestelmät ovat moninkertaistuneet, tarvitaan lisää virkamiehiä ja niille kymmeniä ”asiantuntijoita” selvittämään näiden hallintohimmelien sisältöä ja valtavaksi paisunutta lainsäädäntöä, joka on keskenään ristiriidassa niin pahasti että nyt tekoalyllä yritetään epätoivoisesti selvittää mikä pätee missäkin tilanteessa. Yhteiskunta muistuttaa enemmän ja enemmän satua ”kuningas ilman vaatteita”.
On ymmärrettävä ettei toimintojen laajentaminen ole oikea suunta vaan toimintojen yksinkertaistaminen. Ohjelmistot on oltava selkeitä, ymmärrettäviä, käyttäjäystävällisiä ja loogisia.
Lisäksi on saatava myös hallinnollisiin toimiin tekijän osaamisen kehitystyökalut. Se tarkoittaa todellista aloitetoimikuntaa ja aloitteiden käsittelyä siten että tekijä saa palkkion joka on puolet ensimmäisen vuoden nettotuotosta. Siten kannustus oman tai toisten tuottavuuden lisäämiseen on todellinen.
Valvonnan lisääminen ei ole ratkaisu. Mutta vastuun ottaminen voi olla toimiva ratkaisu. Jos nuori, lapsi aiheuttaa tulipalon hänelle ei iän takia tuomita rangastukseen, mutta hänet voidaan asettaa korvausvelvolliseksi. Sama sääntö voidaan sopeuttaa myös kouluväkivallalla uhkailusta.
Eli jos poliisi tiulee koululle aiheettoman uhkauksen johdosta, joutuu uhkauksen tekijä vastuuseen teostaan ja maksamaan hälytyksestä koituvat kulut.
Se olisi oikein myös veronmaksajia kohtaan. Käytäntö opettaisi vastuun ottamista teoistaan, niin nuorien, lapsien kuin vanhempienkin.
Aselait ja ikärajat on syystä määrätty.
Eikä poliisin pidä käydä koululla kuin puhumasta liikenteestä, huumeiden vaarallisuudesta ja rikollisen elämäntavan todellisuudesta.
Vantaa käyttää sijaisia,niin kouluissa kuin päiväkodeissa,samaten Helsinki!!! Viimekeväänä,sosionomi,meni aamulla töihin. Lapsia 30…hän ja Thaimaalainen siivooja remmissä. Hän irtisanoutui,ei ota vastaan vakituista työtä. Pitää kesällä lomaa,valitsee tilanteen mukaan syksyllä uuden paikan. Päiväkodissa JO tilanne,vanhemmat eivät tule kehityskeskusteluihin. Uhkauksia,lapset voivat huonosti. Pattitilanne jonka työntekijät tiedostaa,mistä johtuu.Tukea ei saa myöskään jatkuen vaihtuvien sijaisten RASITE!..sama toistuu terveydenhuollossa. Tarvittiin tiedekunta ”hoitotieteilijät”…jotka vastuussa myös itse. Kynnettömät ammatti-ihmiset opiskelevat,eivät sovellu kentälle (älkää sanoko että syy oli kentällä!!!). Arkityö ei ole teoriaa…1990-luvun jälkeen alkoi valtataistelu johtopaikoilla. Työolot saatiin ns.hyviksi,ei riitä. Maisteri aloitti työvuoron:”Tänään EI REHKITÄ!!”Takaisin 1960-luvulle! KAIKKI 6kk.harjoittelu unelma-alalle. Tarkka seulonta sisäänpääsijöille. Kysykää Vantaan onnettomuuskoulun työntekijöiltä,MISSÄ MENNÄÄN,MISSÄ OLTIIN TUOLLOIN. Älkää sanoko ettette tiedä…hyvät ammatti-ihmiset. NYT ON PAIKKA PUHUA,KERTOA SE ARKI!!Vakituinen,sitoutunut työntekijä on kullan kallis!!Vanhemmat lokeroidaan muutaman ongelmaperheen joukkoon.
Syyllistäminen pois! Kaikki kunnat joilla YLIJÄÄMÄINEN TULOS! Huonot palvelut joka alueella. Nuoret,koulutetut ovat lähdössä ulkomaille. Maahanmuuttajia sitten tilalle. Ahdasta työmarkkinoilla ja vielä tekevät halvalla ansiolla. Kiitos Purra,Orpo..huraa,huraaa!! TEHTY PATTITILANNE JA ITSE EIVÄT OSAA ULOS TILANTEESTA. ELÄKELÄiSET JÄLLEEN MAKSUMIEHIKSI,JOTKA TÄMÄN YHTEISKUNNAN KEHITYKSEN MAHDOLLISTI MAKSAJANA. HÄPEÄ SUOMI!!! TAKAISIN 10H.TYÖPÄIVÄ,6PV.TYÖVIIKKO..ILMAN KUS-/RUOKATAUKOA! Sitä saatte mitä tilasitte nuoret. Olisiko aika heittää kännykät sivuun ja kts.mitä vaaleissa luvattiin. Mihin isovanhempien rahat ovat menneet??? Niitä ei jää Teille,sen hallitus ottaa itselleen…MINNE? VALVOKAA JO!!!
Kiitos rehtori kirjoituksestasi. Ei taistella toisiamme vastaan vaan toistemme puolesta. Ahneus ja itsekkyys on syynä moneen ongelmaan tänään. Kysyn sinulta johtaja tarvitsetko niin suuret tulot mitä tänä päivänä maksetaan sotealueiden ja ja muiden johdossa olevien palkkiona? Niitä rahoja voitaisiin käyttää palkkaamaan koulukuraattoreita ja kouluavustajia kouluihin. Elämiseen ei tarvitse niin paljon, kaikki on samalla viivalla kun täältä lähdetään pois. Rakkaus on suurin. Oppikaamme rakastamaan toisiamme niinkuin itseämme.
Kummallista, hallituksen syy tämä tapaus, minkäs hallituksen syy oli Jokelan ja kauhajoen tapaukset, lyhyt näköistä syyttää hallitusta. Kun itse oli koulussa ja omst lapseni oli kunnon uskonnonopetus koulussa käytiin pyhäkoulussa ja tyttö – ja poikakerhossa.Ei ollut kännyköitä. Oltiin onnellisia ja tyytyväisiä vaikka ei ollut tällaista lelujen määrää kuin nyt ja silti voidaan huonisti. Tulos kymmenen käskyjen opetus takaisin lapsille ja aikuisillekin, ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta joka Jumalan suusta lähtee
Mitenkä kouluissa puututaan kiusaamis tilanteisiin? Kokemukseni mukaan huonosti, olen kuullut useita kertomuksia siitä, että kiusaajat jäävät kouluun ja kiusattu joutuu vaihtamaan koulua!! Mitähän ihmettä? Ainut mitä koulussa tehtiin oli joku merkityksetön keskustelu, siinä se. Miten koulut ovat näin kädettömiä, eikö kiusaajia saada kuriin kouluissa? Pelkääkö koulu maineensa puolesta? Liia suuret luokkakoot, integroidut luokkajaot yms yms.. Koulut katsokaa peiliin myös, aina ei syy ole kotona!!
50 vuotta sitten ja aikaisemmin vanhemmat olivat läsnä lastensa kanssa siten, että aukaisivat oven ja päästivät lapset ulos. Ruoka-aikaan huusivat käväisemään sisällä.
Toinen tapa viettää laatuaikaa oli laittaa lapset tekemään töitä, etenkin maaseudulla.
Luokkakoot olivat paljon suurempia kuin nykyisin ja koululaitokseen käytettiin vähemmän rahaa.
Kouluissa opettajat opettivat. Lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Menneeseen ei voi palata, mutta ratkaisuja nykyisiin ongelmiin pitää etsiä oikeista suunnista.
Inkluusio, integraatio, itseohjautuvuus, kännykät, kurinpito.
Noihin voidaan vaikuttaa. Eikä tarvita yhtään lisää rahaa.
Maailmantilannetta ei Suomi voi parantaa eikä sotia poistaa.
Henkinen kiusaaminen:sanaton viestintä , kotoa opittu arvomaailma itsensä ja toisen ihmisen arvostaminen tai arvostamattomuus, viimeksi mainittu tuottaa kiusaamisen kaikki muodot . Taustalla esim. pelko ,kateus, alistaminen,jos tätä ei katkaista varhaisessa lapsuudessa, saadaan narsisti aikuisia . koulumaailmassa kutsutaan kaikki vanhemmat yhteiseen kokoukseen luodaan yhteiset hyväksytyt toiminta mallit ja niiden jotka eivät osallistu otetaan erikseen arvioitavaksi kodin tilanne.Voitaisko edes vähän ehkäistä kiusaamista monimuotoisuudessaan ja siitä seuraava tuska ja menetys.Lapset kaikki on suuri lahja tälle maailmalle, pidetään lahjoista arvostavan hyvää huolta, ollaan läsnä.❤️
Peruuttaminen ei ole ratkaisu. Ja olkaa rehellisiä ei ennen ollut paremmin, vaan huonommin. Ihmisella on vaan tapana kehystää muistot kultareunuksin.
Hyviä neuvoja kaivataan mutta eniten tarvitaan sitoutuneita tekijöitö. Tällä en tarkoita johtajia tai pomoja, joita nykyään riittää.
Vaan ihan heitä jotka ovat tekemisissä jokapäiväisesti lasten ja nuorten kanssa. Olisiko hyvä idea vaikka maksaa heille enemmän siitä jos opiskelu sujuu hyvin. Ja maksaa myös siitä että myös ne lapset saavat laadukasta opetusta joilla on toisenlainen tapa oppia. Kannattaa sijoittaa lapsiin sanotaan, mutta se eintarkoita sitä että koulutoimintaan lisätään taas lisää ”suunnittelijoita ja asijantuntijoita” vaan tarkoittaa sitä että palkataan päteviä ja sitoutuvia opettajia opettamaan ja luodaan ne oikeet puitteet oppimiselle. Ymmärretään että lapsillakin on huonoja päiviä ja aina ei jaksa.
Vanhempien pitää myös sitoutua lasten koulunkäyntiin. Se on ehkä nyt erilaista kuin se oli silloin kun itse kävi koulua.
hei, miksi aina pitää katse kääntää valtion ja kunnan eli meidän verorahojen piiriin. Läsnäolosta kerta kyse, niin sitä voidaan antaa vaikka toki siihen toivottavaa, että työnantajat huomioivat alaisten työajat. Kyllä tässä on kaikille peiliin katsomisen paikka, että välitämme kanssakulkijoista. Ei tarvita joka kerta psykologia jotta nuorelle olisi parempi olla, toki työrauha opettajille ja siksi toivon, että tarkkailuluokat tulisi takaisin eikä opettajien työ menisi siihen, että yrittää saada kiukuttelevia nuoria aisoihin puhumalla, koska eivät taida muuta tehdä, kun on vanhemmat heti uhkailemassa tai sitten videolla nuoret kuvaamassa opettajaa… Tsemppiä ja luvnin puolella voisi miettiä, että tarviiko yksi hankala nuori te-toimiston, Kelan, toimialaohjaaja avukseen vai voisiko miettiä kevyempiä keinoja jotta säästetään rahaa siihen mistä on todella hyötyä. Alkupäähän eli lakisäädäntöä voisi keventää esim. typ- osalta…. jne.