Irakilaisperheen kohtalo yhdisti Loviisan, Kyyjärvi pettyi valtioon kotouttamisessa

Loviisan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mia Heijnsbroek-Wirén, r., uskoo, että Loviisassa lauantaina järjestetyllä, turvapaikkaa hakeneen irakilaisperheen asemaa julki tuoneella, mielenilmauksella on suuri merkitys.

Puolitoista vuotta Loviisassa asunutta seitsenlapsista perhettä, jonka lapsista kolme nuorinta on syntynyt Suomessa ja viisi puhuu suomea, uhkaa karkotus Suomesta. Kansanliike perheen puolustamiseksi syntyi ennen kaikkea siksi, että viranomaistoiminnassa turvapaikkahakemusta käsiteltäessä nähtiin niin paljon puutteita.

Tämä oli pontimena myös kaupungin johdon viralliselle tuen ilmaukselle, joka julkaistiin Loviisan kaupungin verkkosivuilla viime tiistaina.

– Asetamme toivomme siihen, että asiasta vastaavat päätöksentekijät ja viranomaiset vielä kerran varmistavat, että kaikki asiaan liittyvät näkökohdat on huomioitu, mukaan lukien se miten vahvasti perhe on juurtunut Loviisaan ja elää yhteisessä arjessamme, tuenilmauksessa sanottiin.

Perjantaina, päivä ennen Loviisan torilla järjestettyä mielenilmausta, Helsingin hallinto-oikeus päätti, että perhe saa vielä täydentää turvapaikkahakemustaan.

Heijnsbroek-Wirén oli yksi kaupungin tuenilmauksen allekirjoittajista. Hän uskoo, että Loviisan kansanliikkeen viesti on kuulunut ja sillä on ollut suuri merkitys.

– Toivon että tämä ei ole vain tämän perheen avuksi, vaan myös muiden niin täällä kuin muissa kunnissa. Resurssipulan takia turvapaikanhakuprosesseja on tehty vähän huonosti.

– Meillä on useita perheitä jotka odottavat kauhuissaan tulevia päätöksiä. Kaikilla ei ehkä ole niin huonoa oikeusapua kuin tällä perheellä, mutta riskejä on.

Kunnissa on osoitettu mieltä turvapaikanhakijoiden puolesta aiemminkin, esimerkiksi vajaat pari vuotta sitten Kyyjärvellä, joka menetti vastaanottokeskuksensa, vaikka oli tullut kuuluisaksi kuntana, joka onnistui avoimella tiedottamisella ja ennakkoluulottomuudella samaan niin paikallispoliitikot kuin kuntalaiset yhdessä näkemään turvapaikanhakijoissa mahdollisuuden.

Maahanmuuttajissa mahdollisuus

Kyyjärvellä asiassa nähtiin inhimillisyyden ohella elinkeinopoliittinen merkitys: turvapaikanhakijoita koulutettiin ja he työllistyivät – he toivat eloa vaikeuksissa olleeseen kuntaan.

– En tiedä tarkemmin taustoja, onko samanlaisia kuin meillä, mutta ymmärrän oikein hyvin, Kyyjärven kunnanjohtaja Eero Ylitalo sanoo Loviisan tilanteesta ja kaupungin tuenilmauksesta.

Ylitalon mielestä valtiovalta on tehnyt toisin kuin on sanonut tekevänsä turvapaikanhakijoiden sijoittamisessa yhä enemmän vain kasvukeskuksiin. Kyyjärvellä odotettiin, että kotouttamiskoulutusta olisi järjestetty pienemmilläkin paikkakunnilla.

– Siitä tulee eräänlainen oravanpyörä. Olemme pieni kunta, ja meidän pitäisi saada määrätty määrä turvapaikanhakijoita, että tulisi jonkinlainen yhteisö. Oleskelulupia tipahtelee harvakseltaan, eikä riittävän isoa ryhmää ehdi syntyä, jotta voitaisiin tarjota kotouttamiskoulutusta.

– On aivan ymmärrettävää että kun yksi perhe on saanut oleskeluluvan, heidän on pakko muuttaa Jyväskylään tai muualle, jossa on tarjolla kielikoulutusta. Tämä on se, joka keskittää, maahanmuuttajia kasvukeskuksiin, Ylitalo sanoo.

Ylitalo muistuttaa, että Kyyjärven kaltaisia kuntia on muitakin.

– Jos katsoo Timo Aron selvitystä väestökehityksestä, näen mahdollisuutena väestörakennemuutosta ja väestökehitystä kuntiin kuten Kyyjärvi, jossa on teollisuutta joka työllistää, Ylitalo sanoo väestö- ja aluekehityksen asiantuntijan Timo Aroon viitaten.

Aiheesta aiemmin: Timo Aro: Naiset, lapset ja maahanmuuttajat pelastavat kunnan

Pysyvä ratkaisu olisi kaikkien etu

Eero Ylitalo korostaa, että Kyyjärvellä on toistaiseksi nimenomaan turvapaikanhakijoita. Oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat kunta toivottaa avosylin tervetulleiksi, ja on myös markkinoinut tämän tavoitteen eteen esimerkiksi esittelemällä Kyyjärveä Joutsenon vastaanottokeskuksen asukkaille.

– Nyt tilanne on turvapaikanhakijoille epävarmaa, mutta myös kunnan kannalta olisi toivottavaa pysyvyys. Uusi koulu valmistuu. Lasten kannalta toivoisi että pysyvä ratkaisu löytyisi; he ovat juurtuneet tänne.

Ratkaisua, uudenlaista, toivotaan myös Loviisassa.

Mia Heijnsbroek-Wirén muistuttaa, että oikeuden päätöksiin sinänsä ei pidä puuttua.

– Mutta siihen pitää puuttua, jos asioita tehdään väärin, oli se mikä instanssi hyvänsä. Silloin ehkä osataan myöntää virheet ja katsoa, mitä tulee tehdä uudestaan. Siitä olemme kiitollisia, että tässä saa mahdollisuuden täydentää hakemusta ja asiat tehdään uudestaan.