Nuorisotyö on polarisoitunut – yleinen suunta on hyvä, mutta osassa kunnista ei ole yhtään nuorisotyöntekijää

Kuntien nuorisotyön määrä ja laatu vaihtelevat suuresti ympäri Suomen, selviää Kunnallinen nuorisotyö Suomessa -selvityksestä. Kunnilla on nuorisotyön järjestämisessä paljon sekä vastuuta että vapautta. Kun on pitkälti kunnasta itsestään kiinni, millaista nuorisotyötä se haluaa tarjota, muodostuvat erot kuntien välillä suuriksi.

Kyse on myös eroista nuorisotyön rahoittamisessa. Nuorisotyön saamat valtionosuudet ovat niin pieniä, että vain viidesosa kunnista pystyy palkkaamaan niiden avulla edes yhden nuorisotyöntekijän. Tämän seurauksena Suomessa on nuoria, jotka asuvat kunnassa, jossa ei työskentele yhtään nuorisotyöntekijää. 

– Oli entuudestaan tiedossa, että nuorten hyvinvointi on polarisoitunut: vain pieni osa nuorista voi huonosti, suurimmalla osalla asiat ovat hyvin. Se mitä jäimme jälkikäteen pohtimaan on nuorisotyön polarisoituminen, sanoo suunnittelija Johanna Kalliomaa kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuunasta. 

Yleinen suunta hyvä

Viimeisten viiden vuoden aikana kuntien nuorisotyöhön käyttämät resurssit ovat yleisesti ottaen pysyneet hyvällä tasolla. Suurimmassa osassa kunnista rahoitus on säilynyt ennallaan tai noussut. 

Tämän ansiosta kunnat ovat pystyneet myös palkkaamaan nuorisotyöhön lisää henkilöstöä. Yhteensä Suomessa työskentelee hieman alle 2 000 nuorisotyöntekijää. 

Koska kuntakohtaiset erot ovat suuret, joukossa on kuitenkin myös kuntia, joiden resurssit ovat laskeneet. Yli sata kuntaa jätti kokonaan vastaamatta kyselyyn, eikä niiden nuorisotyöstä näin saatu kerättyä tietoa. 

Erityisesti moni keskisuomalainen ja keski-pohjanmaalainen kunta ei osallistunut kyselyyn.

Yhdeksässä suurimmassa kunnassa nuorisotyö toimii hyvin tai erinomaisesti. Yleisemmin laatu ja rahoitus eivät kuitenkaan näytä olevan kiinni kunnan koosta, sijainnista, tai siellä asuvien nuorten määrästä. 

– On sekä isompia että pienempiä kuntia, joissa nuorisotyö on järjestetty erinomaisesti. Toisaalta molemmissa ryhmissä on myös päinvastaisia tapauksia. Ei voi sanoa, että kunnan sijainnista tai asukasmäärästä voisi vetää yleistettäviä johtopäätöksiä. Kyse on ennemmin siitä, miten merkitykselliseksi kunta arvottaa nuorisotyön, Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Ahonen-Walker sanoo.