Tämä tärkeä kouluasia on lähes tyystin unohtunut, vaikka sen pitäisi olla peruskauraa myös jokaiselle kuntapäättäjälle
Ruokakasvatus olisi hyvä sisällyttää myös koulun lukuvuosisuunnitelmaan, Aija Laitinen kertoo Kuntalehdelle.
Tuoreen tutkimuksen mukaan ruokakasvatuksen tavoitteellinen toteutuminen on yllättävän huteralla pohjalla Suomessa.
Aineiston perusteella koulut työskentelevät ruokakasvatuksen parissa pitkälti ilman kuntatasoista tai kansallista tukea.
Tutkimusaineistossa koulujen välistä ruokakasvatusyhteistyötä ilmeni vain yhdessä kunnassa, jossa sen koettiin olevan erittäin hyödyllistä.
Edellä mainitut tiedot löytyvät ravitsemustieteilijä Aija Laitisen tekemästä väitöskirjasta. Hän tutki alakoulujen ruokakasvatusta ja huomasi sen olevan sirpaleista, Itä-Suomen yliopisto tiedottaa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Mitä asialle voisi siis tehdä, Aija Laitinen?
– Ensinnäkin ruokakasvatus pitäisi saada paikalliseen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelma määrittää minkälaiselle toiminnalle annetaan resursseja, Laitinen kertoo Kuntalehdelle.
Opetussuunnitelmien sisällöt vaikuttavat suoraan siihen, millaisia tavoitteita ja sisältöjä opetuksessa painotetaan.
− Tavoitteet, jotka on kirjattu opetussuunnitelmaan, toteutetaan todennäköisemmin.
Olennainen osa irrallaan kokonaisuudesta
Ruokakasvatus olisi hyvä sisällyttää koulun lukuvuosisuunnitelmaan, Laitinen vastaa Kuntalehdelle.
Laitinen luottaa siihen, että jokaisella valtuustokaudella myös kouluruokailu on sinällään hyvin esillä.
Ongelma on, että ruokakasvatus ja siihen liittyvät tavoitteet ovat irrallaan kouluruokailun järjestämisestä, hän jatkaa.
Ruokakasvatus voidaan nivoa perusopetuksen yleisiin tavoitteisiin.
Tutkimuksen mukaan ruokakasvatuksen tavoitteellinen toteutuminen alakouluissa perustuu nykyisin pitkälti yksittäisten, asiasta kiinnostuneiden rehtoreiden ja opettajien aktiivisuuteen.
Parhaimmillaan yhteinen asia
Keskeinen edellytys uusien toimintatapojen juurtumiselle ruokakasvatuksessa on rehtorin vahva johtajuus, Itä-Suomen yliopiston tiedotteesta selviää.
Rehtorit ja opetustoimen johtajat kokevat, että tämänhetkinen opettajankoulutus ei riittävästi tue opettajien osaamista tässä teemassa. Samaa mieltä olivat luokanopettajaopiskelijat.
Ruokakasvatusosaaminen kumpuaa etupäässä omasta kiinnostuksesta ja niin sanotusta luontaisesta osaamisesta.
Ruokakasvatuksen toteutuksessa koettiin onnistumisia, kun koko koulun henkilöstö tunsi ruokakasvatuksen tavoitteet ja yhteiset käytännöt sekä sitoutui niiden toteuttamiseen, väitöskirjassa kerrotaan.
Useat tekijät haastavat ruokakasvatuksen käytännön toteutusta alakouluissa luokanopettajien, alakoulujen rehtoreiden ja opetustoimen johtajien näkökulmista.
Haastavia tekijöitä ovat ruokakasvatuksen olematon rooli opettajien koulutuksessa sekä opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen käytettävän ajan puute.
Lisäksi tutkimuksen mukaan ruokakasvatuksen käytännön toteutumisen haasteina ovat opetusmateriaalien hankkimiseen ja koulujen tiloihin liittyvät kysymykset.
Opetusalan ammattilaisilta näkemystä
Itä-Suomen yliopisto tiedottaa, että Aija Laitinen väittelee ruokakasvatuksesta Kuopiossa 3. kesäkuuta.
− Halusin tietää, mitä opetusalan ammattilaiset ajattelevat ruokakasvatuksesta, Laitinen kertoo.
Kerätty tieto vastaa tiedotteen mukaan siihen, minkälaisilla kansallisilla ja paikallisilla toimilla ruokakasvatuksen systemaattista toteutusta voitaisiin tukea.
Terveystieteiden maisteri, laillistettu ravitsemusterapeutti Aija Laitisen väitös kirjan nimi on Kohti systemaattisesti toteutuvaa ruokakasvatusta. (Edellä mainittu kirjan nimi toimii linkkinä väitöskirjan sivulle)
Poimintoja tutkimuksesta
- Perusopetuksen aikana oppilaalle tarjotaan yhteensä noin 1 900 ateriaa.
- Ruokailuhetket ovat toistuvia, päivittäisiä tapahtumia, mikä vaikuttaa tapojen ja tottumusten muodostumiseen.
- Ei ole yhdentekevää, mitä on tarjolla, millaisiin valintoihin kannustetaan tai millainen tunnelma ja asenneilmapiiri ruokailutilanteissa vallitsee.
- Opettajien ajanpuutteen ja suuren työmäärän aiheuttamia haasteita voidaan vähentää vahvistamalla heidän osaamistaan, tietämystään ja käytännön kokemustaan jo opettajankoulutuksen aikana.
Lähde: Itä-Suomen yliopisto
Lue myös:
