Perinteisellä paperiaaänestämisellä on kannatusta.

Hallitus aikoo selvittää mahdollisuudet siirtyä nettiäänestämiseen. Suomessa on kerran kokeiltu kuntavaaleissa kolmessa kunnassa sähköistä äänestämistä vaalipaikalla, mutta tulokset olivat pettymys.

Sittemmin nettiäänestystä on sekä pidetty digiaikaan itsestäänselvästi kuuluvana kehitysaskeleena että arvosteltu asiaan liittyvien riskien takia.

Internetin turvallisuudesta ja informaatiokeskeisyydestä väitellyt tekniikan tohtori Mikko Särelä suhtautuu sähköiseen äänestämiseen kriittisesti.

Hän on tutkinut yhteiskunnan haavoittuvuutta verkkohyökkäyksien kohdatessa ja sitä, miten turvallisuutta voidaan parantaa teknologian ja lainsäädännön keinoin.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Blogissaan hän nostaa esiin kyberhyökkäyksen ja manipuloinninmahdollisuuden sähköisen äänestämisen yhteydessä.

Hänen mielestään pitää ottaa huomioon se riski, että esimerkiksi miljardibudjetilla varustettu vieraan suurvallan tiedustelupalvelu pystyisi muuttamaan merkittävästi Suomessa järjestettyjen valtakunnallisten vaalien lopputulosta.

Särelä huomauttaa, että nykyjärjestelmässä vaalivilppi isossa mittakaavassa on mahdotonta, koska se vaatisi, että tuhannet lähinnä eri puolueista tulevat vaalitoimitsijat väärentäisivät tuloksen samalla tavalla.

– Tietokoneessa pyörivän ohjelmiston manipuloiminen on vaikeampaa kuin ihmisen, jos ohjelmiston ja tietokoneen turvallisuuteen on panostettu, Särelä myöntää.

– Mutta jos hyökkääjä onnistuu pääsemään järjestelmään käsiksi, hän voi laittaa järjestelmän tekemään käytännössä mitä tahansa.

– Kun hyökkääjänä on suurvalta, tämä voi hankkia käyttöönsä tismalleen samanlaiset laitteet kuin hyökkäyksen kohteena on ja harjoitella hyökkäystä niin monta kertaa, että kaikki menee oikein.

Nettihyökkäyksissä on onnistuttu

Särelällä on myös esimerkkejä onnistuneesta toiminnasta:

– Näin Yhdysvallat menetteli hyökätessään vuosikausia kenenkään huomaamatta Stuxnetilla Iranin ydinohjelman kimppuun.

– Yhdysvalloissa venäläiset hakkerit ovat tunkeutuneet presidentinvaalien äänestäjärekisterijärjestelmiin, Särelä kirjoittaa.

Keskusteluissa on myös nostettu esiin se, että yleensä verkossa tapahtuvat virheet kuten väärät merkinnät pankin tiliotteella, voidaan havaita, mutta vaaleissa virhettä ei voi todeta.

Vaikutuksesta äänestysaktiivisuuteen on ilmeisesti näyttöä ainakin ylioppilaskuntavaaleissa. Nettiäänestyksen arvioidaan nostaneen äänestysvilkkautta.

Äänestysprosentti oli 29,41 vuonna 2015, jolloin voitiin äänestää verkossa, kun edellisellä kerralla äänesti 26,85prosenttia perinteisesti toimitetuissa vaaleissa.

Lindström puolustaa hanketta

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström, ps., myöntää, että asiaan liittyy sekä etuja että riskejä.

– Näin Suomen satavuotisjuhlan lähestyessä on kuitenkin hyvä tarkastella nettiäänestystä yhtenä demokratiaa edistävänä keinona, hän sanoo.

Valtioneuvosto on tehnyt asiasta periaatelinjauksen, ja oikeusministeriö on käynnistänyt asiasta selvityksen ja asettaa työryhmän asiaa valmistelemaan.

Selvityksessä arvioidaan nettiäänestyksen käyttöönottoa, teknisiä toteuttamisvaihtoehtoja, kustannuksia ja vaikutuksia vaalijärjestelmään.

Seuraavia kuntavaaleja suunnitelma ei missään tapauksessa ehdi koskea.

 

Edit: Jutun ensimmäistä kappaletta muotoiltu uudelleen 26.10. klo 20.30. Suomessa on kokeiltu sähköistä äänesetämistä äänestyspaikoilla, ei nettiäänestystä.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*