Kainuun maakuntaliitto tukee Jäämeren rautatietä

Myös Lapin liitto on pohtinut asiaa kevään kuluessa. Se päätti kokouksessaan 14.4, että se tukee kaikkia kolmea ratayhteyttä tasapuolisesti eli yhteyttä joko Sallan, Kirkkoniemen tai Kilpisjärven-Skibotnin kautta, joilla kaikilla on omat tukijansa.

Länsi-Lapin kunnat vastustivat itäisen radan suosimista, kun taas Sodankylä vaati keskittymistä vain Kirkkoniemen yhteyteen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti syksyllä miljoonaa euroa Jäämeren radan suunnittelutyöhön. Ryhmä esitti, että ensi vaiheessa rakennettaisiin runkoratayhteys Rovaniemeltä Kirkkoniemeen. Toisessa vaiheessa rakennettaisiin yhteys Kolarin rataan ja jatkettaisiin Kontiomäeltä pohjoiseen Kemijärvelle asti.

Kyseessä oli talousarvioesitys, jota kilpailevat ryhmät moittivat populistiseksi julkisuustempuksi, se kun esitys saikin runsaasti julkisuutta.

Kainuun mukaan itäinen yhteys yhdistäisi Itä-Suomen ja Kainuun teollisuuslaitokset pohjoisen ratoihin uudelleen avattavan Mustanvaaran kaivoksen kautta.

– Uskon samalla, että esitys tukisi yhdessä Ukrainan tilanteen kanssa linjausta rakentaa rata suoraan Norjan Kirkkoniemeen, mitä myös norjalaiset haluavat, eikä Sallan rataa pitkin Kantalahteen, mitä myös on esitetty. Norjalaisiin voi luottaa, eikä ratayhteyksillä tarvitsisi tehdä eurooppapolitiikkaa, Kettunen perustelee.

Entä Kajaanin kaupunki, tukeeko se hanketta?

– Maakuntaliitto edustaa kaikkia Kainuun kuntia, eli myös Kajaanin kaupunki on hankkeen takana, Kettunen vakuutti.

Jäämeren rata Rovaniemeltä Kirkkoniemeen maksaisi selvitysten mukaan 1,6-3,1 miljardia euroa. Se kannattaisi mm. Itämeren rikkidirektiivin vuoksi, joka lisää eteläisten laivayhteyksien kustannuksia. Kirkkoniemi on myös jatkuvasti sula syväsatama, jota ollaan Kettusen mukaan jo nyt laajentamassa.

– Norjalaiset toivovat rataa erittäin innokkaasti ja ovat myös valmiit maksamaan oman osuutensa kustannuksista. Rata avaisi yhteyden myös tuonnille, kuten Norjan öljylle ja kaasulle, Kettunen korostaa.

Lapin liitto on kamppaillut ratayhteyden puolesta pitkään. Asian hyväksi on perustettu myös Jäämeren käytävä -niminen projekti.

Ratayhteyksien edistämiseksi on tehty monia vaihtoehtoisia suunnitelmia, joista yksi kulkisi Kolarista pohjoiseen Enontekiön Käsivarren kautta Skibotniin, missä hankaluutena olisi Kilpisjärven ja SKibotnin välinen hurja mäki.

Varsinkin vasemmisto hellii perinteisesti itäistä yhteyttä Sallan kautta Kantalahteen, mistä laivat voisivat kulkea joko suoraan Kantalahden kautta tai Muurmanskin sulasataman kautta.

Alakurttiin riittäisi

60 kilometrin rata

Uutta rautatietä tarvitsisi rakentaa vain noin 60 kilometriä Kelloselästä Alakurttiin, mutta molemmin puolin pitäisi rataa parantaa. Kantalahden satama jäätyy talvisin ja Muurmannin rata on erittäin ruuhkainen. Ajankohtaiset ulkopoliittiset ongelmat ovat tulleet uusina riskeinä mukaan kuvaan.

Jäämeren rata on kompastunut ulkopolitiikan haasteisiin jo ennenkin. Itäinen yhteys sai piristysruiskeen talvisodasta, joiden rauhanehtojen vaatimuksiin kuului rautatien rakentaminen Kemijärveltä Sallaan. Kemijärven rata oli valmistunut vast’ikään vuonna 1936.

Sallan radan rakensivat valmiiksi lopulta saksalaiset vuonna 1941. Radan yhdistäminen Alakurttiin jäi kuitenkin sodan kurimuksessa tekemättä.

Vuonna 1941 hallitus päätti rakentaa rautatien kiireesti Rovaniemeltä Petsamoon, joka oli Suomen ainoa ulkomaankaupan satama.

Talvisodan jälkeen kulki Jäämerentietä pitkin hurja kuorma-autoralli, jonka tarpeisiin perustettiin myös Pohjolan liikenne.

Petsamon rata siirrettiin kuitenkin pian vaivihkaa ö-mappiin: sitä rupesi kiirehtimään myös natsi-Saksa samaan aikaan, kun sen sotamenestys rupesi ennakoimaan tappiota. Saksan nikkelikauppaa palvelevan radan arveltiin haittaavan Suomen rauhanpyrkimyksiä sodan lopulla.

Jäämeren käytävä -hanke markkinoi Jäämeren käytävää uutena arktisena talousvyöhykkeenä, joka yhdistää Itämeren alueen Jäämeren syväsatamiin, öljy- ja kaasuhankkeisiin ja pohjoisen merireitin alkupäähän, mistä voi kulkea Kiinaan ja Japaniin saakka. Se olisi projektin mukaan väylä kustannustehokkuuteen.

Suomen puolella suuria kuljetustarpeita olisi nykyisillä ja tulevilla kaivoksilla. Alueen etuina painotetaan vakaata poliittista ympäristöä, kilpailukykyistä ja kehittynyttä yhteiskuntaa ja laadukasta infrastruktuuria.

Reitti olisi nopein yhteys EU:n ydinalueilta arktiselle alueelle. Toisaalta eurooppalaisethan eivät rataa tarvitse, kun pohjoiseen pääsee laivalla Norjanmerta pitkin poikkeamatta lainkaan jäiselle Pohjanlahdelle. Rataa tarvitsisivat suomalaiset.