Maiden välisen rajaliikenteen rajoittaminen ei ollut tartuntalukujen valossa tehokas toimenpide koronaviruspandemian aikana
Tutkijat huomauttavat, että rajoitusten vaikutukset koronapandemian etenemiseen ovat monimutkaisia ja mallista vedettävissä olevat johtopäätökset riippuvat myös näkökulmasta. Kuva: Pixabay
Pohjoismainen yhteishanke pureutui koronaviruksen leviämiseen vuonna 2020, Aalto-yliopisto tiedottaa.
Tutkimus paljastaa, että maiden välisen rajaliikenteen rajoittaminen ei ollut absoluuttisten tartuntalukujen valossa kovinkaan tehokas toimenpide.
– Jotta tällaiset rajoitukset merkittävästi vähentäisivät viruksen leviämistä, maiden välisen tautitilanteen eron pitäisi olla todella tuntuva ja rajaliikenteen vilkasta, Aalto-yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Jopa kesällä 2020, kun Ruotsin löysempi rajoituslinja ja siitä seurannut viruksen laaja leviäminen erosivat merkittävästi Suomen rauhallisemmasta tautitilanteesta, rajat ylittävän matkustamisen kokonaisvaikutus tartuntamääriin Suomessa oli vähäinen tutkimuksen mukaan
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Omasta näkökulmastani rajojen sulkeminen ei ollut kovin hyvin perusteltua. Se tehtiin epävarmuuden vuoksi, koska maat eivät tienneet, mitä muutakaan tehdä, arvioi professori Tapio Ala-Nissilä Aalto-yliopistosta.
– Koska sulkemisella on niin monia haitallisia vaikutuksia, mielestäni tulevaisuudessa tällaiset radikaalit toimenpiteet on harkittava erittäin tarkasti, jatkaa Tapio Ala-Nissilä tiedotteen mukaan.
Monimutkaisia vaikutuksia
Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan yhteinen työryhmä on julkaissut tutkimuksen infektioiden leviämisestä Pohjoismaiden rajojen yli vuonna 2020.
Tutkimus keskittyi tilanteeseen, jossa tartunnat olivat jo alkaneet levitä kunkin maan sisällä.
Kun koronaepidemia levisi maailmanlaajuisesti vuonna 2020, monet maat asettivat nopeasti tiukkoja rajoituksia rajojensa ylittämiselle.
Tutkimuksen avulla voidaan jatkossa ennakoida paremmin, milloin ja mitkä matkustusrajoitukset ovat pandemiaolosuhteissa tarkoituksenmukaisia.
Matkustajatyypillä on väliä
Vaikka ulkomaan liikenteen merkitys tartunnoille olisi absoluuttisissa määrin vähäinen, sen valitseminen osaksi rajoituskeinoja voi silti olla perusteltua tilanteessa, jossa hallitus joka tapauksessa ryhtyy jonkinlaisiin toimiin, yliopisto tiedottaa.
– Mallin mukaan Ruotsista tulevilla matkustajilla oli kesällä 2020 yli kymmenkertainen riski kantaa COVID-19:ää verrattuna kotimaiseen suomalaiseen väestöön. Joten jos ajattelee, mihin ja keihin rajoitusten tulisi kohdistua, näistä vaihtoehdoista järkevämpää on asettaa rajoituksia heille, apulaisprofessori Mikko Kivelä Aalto-yliopistosta huomauttaa.
Malli osoittaa myös mielenkiintoisia eroja matkustajatyyppien välillä.
Työmatkalaiset, joiden arvioitiin viettävän kerrallaan puoli päivää kohdemaassa, levittivät mallin mukaan tartuntoja huomattavasti vähemmän kuin lomailijat, joilla kohdemaassa saattoi kulua koko tartuttava aika.
Matemaattinen koneisto
Mikko Kivelä painottaa, että vuonna 2020 päätöksiä jouduttiin väistämättä tekemään epävarmuuden tilassa ja vailla luotettavaa analyysiä rajoitusten vaikutuksista.
– Keskeistä on, että kehitimme matemaattisen koneiston vastaamaan kysymyksiin siitä, mitkä rajatoimenpiteet ovat tarpeellisia ja milloin niitä tulisi soveltaa, lisää yliopistotutkija Mikhail Shubin Helsingin yliopistosta tiedotteen mukaan.
Puhelindata käytössä
Nyt toteutettu tutkimus koskee Pohjoismaita, mutta tutkijat sanovat, että sitä voidaan soveltaa myös muihin maihin.
Tärkeintä on pääsy luotettavan ja vertailukelpoisen datan äärelle. Usein, vaikka tietty datasarja vaikuttaa lupaavalta, raportointiviiveiden kaltaiset yksityiskohdat merkittävästi vaikeuttavat sen käyttöä, yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
– Liikkuvuustietojen saaminen ei ole helppoa, ja erityisesti Schengen-alueella ei ole yksityiskohtaista seurantaa siitä, kuka liikkuu missäkin. Tarvitaan pääsy moniin datasarjoihin, kuten maantierajojen ylityksiin, rautateihin, lauttoihin ja lentokoneisiin. Käytimme myös matkapuhelindataa havaintojemme vahvistamiseksi, selittää professori Lasse Leskelä Aalto-yliopistosta.
– Yleensä, jos halutaan tehdä tarkempaa mallinnusta, tarvitaan henkilökohtaisia kontakteja ja luottamusta, Leskelä jatkaa.
Lue myös:
