Selvitys: Myös seutukaupunkien sisällä tapahtuu kaupungistumista – Kaupungistumiskeskusteluun kaivataan monipuolisuutta ja päivitettyä politiikkaa
Ylivieska on yksi harvoista seutukaupungeista, joissa väestökehitys säilyi positiivisena 2010-luvulla. Kuva: Ylivieskan kaupunki
Kaupungistuminen on suomalaisesta väestökehityksestä puhuttaessa toiminut synonyyminä ilmiölle, jossa pienistä kunnista muutetaan suuremmille kaupunkiseuduille. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n tuoreessa selvityksessä käy ilmi, että teeman käsittelyä tulisi monipuolistaa.
Selvityksessä käy ilmi, muuttoliike myös seutukaupunkien sisällä kohdistuu tietylle alueelle, eli kaupunkien keskustataajamiin. Selvityksessä on lanseerattu termi ”pieni kaupungistuminen”, joka viittaa seutukaupunkien sisäiseen muuttoliikenteeseen 2010-luvulla.
Pieni kaupungistuminen -tutkimuksessa tutkittiin 56 suomalaisen seutukaupungin väestökehitystä. Näistä 55 seutukaupungin kohdalla alueen keskustaajama sai muuttovoittoa kaupungin sisäisestä muuttoliikkeestä. Tutkimuksen mukaan alueiden väkiluku laski 2010-luvulla kuntatasolla kuusi prosenttia, mutta seutukaupunkien keskustataajamassa yhteenlaskettu väkiluku laski vain 4,5 prosenttia.
Löydökset ovat MDI:n asiantuntija Rasmus Aron mukaan selvityksen löydökset auttavat näkemään väestökehityksen monisyiset perusteet ja seuraukset aiempaa selkeämmin
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Väestökehityksen ymmärtäminen ja sen taustalla vaikuttavien ilmiöiden ymmärtämistä tarvitaan, jotta tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuuden ymmärrettäisiin paremmin, Aro totesi selvityksen julkistamistilaisuudessa.
Koulutus- ja asumispolitiikkaa päivitettävä
Suurimmassa osassa seutukaupunkeja väestökehitys kuitenkin kaiken kaikkiaan supistui 2010-luvulla. Tutkituista kunnista vain Ylivieskassa, Laitilassa, Paimiossa ja Valkeakoskella väestökehitys jäi positiiviseksi vuosikymmenen aikana.
Seutukaupungeista ulos suuntautuvassa muuttoliikkeessä väestötappiot ovat suurimpia 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Liikehdinnän syynä ovat pääasiassa muutto koulutuksen tai työn perässä. Kuntalehti uutisoi torstaina, että seutukaupunkien nuoret haluaisivat opiskella kotikunnassaan, mikäli se olisi mahdollista.
Ylivieskan kaupunginjohtaja Maria Sorvisto kertoo, että nimenomaan koulutukseen ja työpaikkoihin on yritetty panostaa kaupungin strategiassa.
– Meillä on Centria-ammattikorkeakoulun yksikkö, ammatillista koulutusta ja vapaan sivistystyön puolella Raudaskylän kristillinen opisto, eli mahdollisuuksia on.
Valtakunnallinen tiiviimpää kaupunkirakennetta suosiva kehittämispolitiikka on kuitenkin vaikuttanut koulutusmahdollisuuksiin myös Ylivieskassa. Koulutusuudistukset vaikuttavat pitkällä tähtäimellä myös alueen elinkeinoelämään.
– Yritysten viesti on se, että osaavasta työvoimasta on pulaa kaikkialla. Myös meillä tämä on näkynyt, kun Centria-ammattikorkeakoulun päivätoteutukset muutama vuosi sitten lopetettiin. Monimuoto-opetus on suosittua, mutta ei ehkä vielä ole löytänyt tietään nuorten suosioon.
Kuntaliiton asumisen asiantuntija Laura Hassi huomauttaa, että kunnilla on vain rajallinen mahdollisuus kehittää aluettaan valtiotahon asettamissa puitteissa.
– Kaupunkien kehittäminen on strategiatyötä, mutta kysymys kuuluukin, millaisiin strategisiin valintoihin valtion poliittiset toimet kannustavat.
Hassi toivoo, että Pieni kaupungistuminen -selvityksen kaltaisten ulostulojen myötä väestökehitys ymmärrettäisiin aiempaa monimuotoisempana ilmiönä myös valtiovallan taholta.
– Esimerkiksi asuntopolitiikassa seutukaupungit ovat jääneet hyvin katveeseen, koska ne leimautuvat usein tyhjien asuntojen retoriikan alle.
Maahanmuutto pienen kaupungistumisen ajuri
MDI:n tutkimuksesta selviää, että seutukaupunkien pientä kaupungistumista ajaa paitsi seutukaupunkien sisäinen muuttoliike, myös maahanmuutto. Valtakunnallisesti kaupunkien väestönkasvu on jo usean vuoden ajan ollut maahanmuuton ansiota, ja sama ilmiö näkyy myös seutukaupungeissa.
Ylivieskassa kansainvälinen muuttoliike on vielä verrattain pientä, mutta kaupunginjohtaja Sorviston mukaan siihen suhtaudutaan kunnassa positiivisesti.
– Myös meillä on keskusteltu siitä, että ulkomaista työvoimaa tarvittaisiin. Tavoite on, että voisimme tarjoa kansainväliselle muuttoliikkeelle puitteet.
Vielä tällä hetkellä seutukaupunkeihin suuntautuva maahanmuutto on vain väliaikaista, ja kansainväliset asukkaat jatkomuuttavat seutukaupungeista suurempiin kaupunkeihin. MDI:n Aro kuitenkin arvioi, että maahanmuutto muodostuu tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi osaksi seutukaupunkien väestökehitystä.
Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat oman seutunsa talous- ja palvelukeskittymiä, mutta eivät maakuntakeskuksia. Niitä on Suomessa kaikkiaan 56 kappaletta, ja niissä asuu noin 915 000 asukasta.
Selvityksessä seutukaupunkien väestömäärä vaihteli aina Salon 50 000 asukkaasta aina Kannuksen hieman yli 5 000 asukkaaseen. Keskeinen yhdistävä tekijä oli kuntien asema alueellisena keskuksena.
Seutukaupungit ovat suuri vahvuus Suomen elinvoiman ylläpitämisessä. Se, että seutukaupunkien keskustaajama kehittyy on jo vanha ilmiö vuosikymmenten takaa, kun maaseutukylien väkeä siirtyi kirkonkyliin. Nyt kirkonkylät ovat minissa tapauksissa seutukaupunkeja.
Suomen asuttuna ja elinvoimasena pitämisessä on tärkeää, että seutukaupungit kuten kotikaupunkini Keuruukin säilyttävät elinvoimansa. Kaikki kehittäminen ei saa keskittyä maakuntakeskuksiin tai pk-seudullle. Suomi on kokonaisuus ja ellei kokonaisuus toimi, se on uhka kansalliselle menestymiselle.