Seutukaupungit mukaan kaupunkikeskusteluun

Keskusteluun kaupunkipolitiikasta tuli oma lisänsä, kun selvitysmies Antti Rantakokko luovutti selvityksensä seutukaupunkien elinvoimasta. Seutukaupungit ovat ryhmä keskuskaupunkien ja maaseutukuntien välissä. Rantakokko kaipaa määrätietoista kaupunkipolitiikkaa niin kuin C21-kaupungitkin.

– Suomessa tarvitaan vahvempaa ja monimuotoisempaa kaupunkipolitiikkaa, jossa myös seutukaupungit ovat mukana. Tässä keskustelussa seutukaupunkien tulee olla itse aktiivisia. Seutukaupunkien näkökulmasta tarvitaan kokonaistarkastelua ja sen mukaista ohjelmallista politiikkaa, Rantakokko sanoi luovuttaessaan selvitysraporttinsa kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle, kesk., asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle, kesk., ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle, kesk.

Seutukaupunkien tilannetta selvittänyt Salon entinen kaupunginjohtaja, kaupunkineuvos Rantakokko esittää seutukaupunkiohjelmaa. Siinä haettaisiin seutukaupungeille selkeämpää roolia.

Seutukaupungit eivät ole maakuntien hallinnollisia, taloudellisia tai kulttuurisia keskittymiä, eivätkä sijaitse niiden keskittymien välittömässä läheisyydessä. Ne ovat maakuntien sisällä olevien toiminnallisten alueiden keskuksia ja palvelujen ja teollisuuden keskittymiä. Niiden väkiluku on yleensä suurempi kuin 15 000 asukasta.

Rakennemuutoksia tarvitaan

Rantakokko kaipaa seutukaupunkeihin myös rohkeita panostuksia uudistumiseen, aktiivista rakennemuutospolitiikkaa sekä verkostojen kehittämistä.

Selvityksessään Rantakokko toteaa, että suurtenkaupunkien merkitys vetureina on kiistaton, mutta seutukaupungit ovat teollisen Suomen kivijalka ja niiden huomioon ottaminen kaupunkipolitiikassa varmistaa monimuotoisemman ja laajemman kasvun ja elinvoimaisuuden säilymisen Suomessa. Hän esittää, että seutukaupunkien olisi voitava yhdessä suurten kaupunkien ja muiden maakuntakeskusten kanssa tehdä temaattista yhteistyötä yritysekosysteemien ja osaamisen kehittämisessä.

Oma toiminta merkitsee

Rantakokon mukaan seutukaupunkien tulevaisuuteen vaikuttaa moni tekijä, mutta hän painottaa kaupunkien oman toiminnan ja toimintakulttuurin merkitystä.

– Neljäntoista kunnan kierroksen aikana oli havaittavissa hyvinkin erilaisia tekemisen tapoja. Toisissa kaupungeissa oli reipas tekemisen meininki ja hyvä yhteistyönhenki. Toisaalla oli havaittavissa eripuraa ja ahdistusta sekä pelkoa virheiden tekemisestä, Rantakokko toteaa.

– Väittäisin, että sallivalla, kokeilevalla ja virheetkin hyväksyvällä, rohkaisevalla kulttuurilla on vaikutusta paikkakunnan vetovoimaan ja menestykseen – hyvä tekemisen meininki välittyy ja viesti kulkee eteenpäin – täällä kannattaa toimia, täällä onnistuu kaikki – tällaisesta hyvän ja reippaan yhteistyön menestyksellisestä toimintatavan omaavista seutukaupungeista voimme lukea valtakunnan uutisista, hän jatkaa.

Yhteisiä ja erottavia tekijöitä

Selvityksen tarkempaan tarkasteluun on otettu Forssa, Iisalmi, Imatra, Kemi, Kurikka, Lieksa, Loimaa, Loviisa, Rauma, Salo, Savonlinna, Uusikaupunki, Ylivieska ja Äänekoski.

Yhdistävistä tekijöistä huolimatta seutukaupungit ovat monella tavalla erilaisia. Rantakokon mukaan ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: positiivisen rakennemuutoksen ja kasvun kaupungit, keskijoukon kaupungit, jotka kehittyvät tasaisesti, sekä haasteellisen tilanteen kaupungit.

Menettäjiä rakennemuutoksissa

Selvityksen mukaan seutukaupungit ovat olleet menettäjiä viime vuosikymenien rakennemuutoksissa. Niitä ovat koskeneet sekä elinkeinoelämän että valtionhallinnon uudelleenjärjestelyt. Myös maatalouden rakennemuutos on vaikuttanut niiden toimintaympäristöön. Väestö on vähentynyt ja ikärakenne on valtaosalla paikkakunnista vinoutunut. Muutama seutukaupunki on menettänyt viimeisten vuosikymmenten aikana jopa kolmanneksen väestöstään, selvityksessä todetaan.

Rantakokon kokoamien tietojen mukaan seutukaupungeilla on rakennetyöttömyydestä huolimatta pulaa osaavasta, ammattitaitoisesta työvoimasta, jolla on korkea työmotivaatio.

Osassa seutukaupunkeja talous kasvaa nopeasti, mutta pk-yrityksillä on pulaa riskirahoituksesta.

Seutukaupunkien kuntatalous on kohtuullisessa kunnossa.

Alueuudistus ja koulutuspolitiikka tuntuvat

Aluesairaaloiden rooli on seutukaupungeissa merkittävä sekä työpaikka- että vetovoimakysymyksenä, ja silläkin tavalla alueuudistuksen toteutus on niille merkittävä.

Myös alueuudistukseen kuuluvat kasvupalvelut ovat seutukaupungeille huolettavat keskuskaupungeissa. Niiden näkökulmasta kasvupalvelujen järjestämisvastuuta ei pitäisi hajauttaa, mutta tuottamisvastuuta voidaan hajauttaa sekä kuntiin että yrityksiin.

Toisen asteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen tulevaisuus ja merkitys on seutukaupungeille suuri. Rantakokko kaipaa entistä tiiviimpää yhteistyötä oppilaitosten ja elinkeinoelämän välille.

Selvityksessä hän nostaa esille myös toimivat liikenneyhteydet. Haasteita on sekä valtateiden kunnostamisessa että toimivissa junayhteyksissä. Myös lentoliikenteen järjestelyt koskevat joitakin seutukaupunkeja.

Rantakokolla on pitkä tausta seutukaupunkien tilanteen ja aseman selvittämisessä ja puolustamisessa. Salon kaupunginjohtajana toimiessaan hän toimi aktiivisesti seutukaupunkien yhteistyön kehittäjänä sekä roolin esilläpitäjänä ja puolestapuhujana.

Selvitys Elinvoimaa seutukaupungeille sisältää arviot kunkin mukaanvalitun kaupungin tilantesta.