Skotlanti odottaa valtaa

Itsenäisyysäänestys avasi levälleen kysymykset Skotlannin Lontoosta saamasta vallasta. Paikallishallinnolle toivottiin lisää vaikutusvaltaa jo ennen äänestystä.

– Jos kansa äänestää kyllä, en osaa kuvitella mitään, mikä muuttuisi vaikeammaksi kuin asiat nykyään ovat. Itsenäisyys tekisi Skotlannista demokraattisemman, kun se nyt on vain Lontoon hallinnoiman Yhdistyneen kuningaskunnan peräalue, arvioi Skotlannin itsenäisyyden puolesta Glasgow’n keskustassa kampanjoinut Duncan MacLaren.

Kansainvälisen kehityksen professori MacLaren, 64, oli saapunut Burgh Court Hallin äänestyspaikalle sen auetessa ja ojenteli vaalimateriaalia aamukahdeksalta vilkkaasti paikalla liikkuville äänestäjille.

Vakavista sosiaalisista ongelmista kärsivässä Caltonissa, itäisessä Glasgow’ssa, kolmen lapsensa kanssa äänestyspäivänä kävellyt hoitoalan opiskelija Claire Shaw, 33, oli MacLarenin kanssa samoilla linjoilla.

– Mikä tahansa muutos vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi sairaanhoitoon ja opetukseen. Nyt tuntuu, että rahamme menevät Englantiin ja sieltä ei tule mitään takaisin, Shaw sanoi.

MacLarenia vastapäätä äänestyspaikan sisäänkäynnin edessä omaa, itsenäisyyden vastaista viime hetken kampanjaansa teki kontrolleri Prasaad Borkar, 33.

– Itsenäisyys heikentäisi liike-elämää, loisi eläkevajeen ja uhkaisi terveydenhuoltoa, Borkar luetteli.

Vaikka Duncan MacLarenin edustama kanta hallitsi ennen äänestystä Glasgow’n katukuvaa ja vaikka Glasgow oli lopulta yksi neljästä kunnasta, joissa itsenäisyyden kannattajat saivat äänten enemmistön (prosentit 53,5–46,5), ylivoimaista kantaa itsenäisyyden puolesta ei syntynyt missään kunnassa. Itsenäisyysmyönteisin kaupunki oli Dundee, jossa äänestäneistä 57 prosenttia kannatti itsenäisyyttä.

Sentralisaatio ei toimi

Skotlannin hylättyä itsenäisyyden ääniprosentein 55,3–44,7 keskustelu siitä, minkä verran lisää valtaa omiin asioihinsa Skotlanti saa, on käynyt kuumana.

Monet kysymyksistä kohdistuvat paikalliseen päätöksentekoon muun muassa siksi, että nykyhallitukset Lontoossa ja Edinburghissa eivät ole kyenneet puuttumaan kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin.

Viime vuonna köyhyydessä eli 820 000 skotlantilaista, 110 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Lapsista joka viides elää köyhyydessä.

Paikallisen päätöksenteon etuja ajava Comission On Strengthening Local Democracy julkaisi elokuussa raportin, jonka pääviesti oli, että nykymeno ei voi jatkua ja että kunnille on saatava lisää valtaa.

– Huipulta johtaminen, jota Skotlannissa on kokeiltu 50 vuotta, ei toimi eikä ole tuonut toivottuja tuloksia. Mielestämme tällaista vallan keskittämistä ei voi hyväksyä nykyaikaisessa demokratiassa, ja tilanteeseen on tultava muutos, komission johtaja David O’Neill sanoo.

O’Neill on toiminut 30 vuotta kuntapoliitikkona North Ayrshiren kunnassa ja on kuntatasoa edustavan Convention of Scottish Local Authorities -järjestön (COSLA) presidentti.

Raportti ei esittänyt tarkkoja ohjeita siitä miten uudistuksen pitää tapahtua mutta se esittelee asiat, joihin pitäisi uudistuksen avulla saada muutos.

Kuntien määrä kolminkertaiseksi

Muutoksen tarve on kehittynyt sentralisaation vahvistuessa. Skotlannissa oli 1960-luvulle asti paljon pieniä aluehallintoelimiä, joilla oli aitoa päätösvaltaa alueellisissa asioissa. Sittemmin sentralisaatio on jyrännyt.

– Vuosina 1946–1996 kuntien määrä putosi yli 400:sta 32:een ja samalla kuntien toiminnot ja hallinnot yhdenmukaistettiin riippumatta niiden sijainnista. Kuntien vastuu tuloistaan on pudonnut 18 prosenttiin, loppuosa tulee valtion rahastoista, O’Neill kertoo.

Nykyään Skotlannissa on keskimäärin 165 000 asukasta yhtä kuntaa kohden ja keskimäärin 4 300 kuntalaista yhtä valtuutettua kohden.

Komission raportissa esitettyjen muutosten toteuttaminen merkitsisi käytännössä kuntien määrän nostamista 32:sta noin sataan.

”Itsenäisyysäänestys herättää päättäjät”

Claire Shaw kuuluu ikäryhmään jossa David O’Neillin mukaan äänioikeuden käyttö tavallisesti vasta alkaa Skotlannissa.

Itsenäisyysäänestyksessä äänioikeus oli 16- ja 17-vuotiailla, kun se yleensä on 18-vuotiailla.

Passiivisuus vaikuttamisessa on yksi COSLAn suurimmista huolenaiheista, sillä edellisissä kuntavaaleissa äänestysprosentti oli vain 39,5, ja aktiivisuus jäi juuri köyhillä alueilla erittäin alhaiseksi.

Vähäisten vaikuttamismahdollisuuksien eetos on O’Neillin mukaan syvällä skotlantilaisissa.

– Olemme yksinkertaisesti tottuneet kulttuuriin, jossa paikallishallinnolla ei ole valtaa. Lähtökohtaisesti ajatellaan, että jos jotain halutaan tapahtuvan, se pitää tehdä kansallisen keskushallinnon kautta.

Tässä mielessä itsenäisyysäänestyksen äänestysprosentti 84,59 onkin rohkaiseva.

O’Neill uskoo, että poliittinen päätöksenteko ei ole ennallaan Skotlannin itsenäisyysäänestyksen jälkeen.

– Keskustelu vallan ylätason ja paikallistason välillä tulee lisääntymään. Tällä hetkellä ylätasolla ei ole tarpeeksi tietoa siitä, mitä paikallistasolla tapahtuu. Äänestys oli hyvä herätys ylätason päättäjille, O’Neill arvelee.

– Kun Skotlantia lähdetään viemään tästä eteenpäin, paikallishallinto on saatava mukaan päätöksentekoon, hän sanoo.

Terveydenhuollon epätasa-arvo riivaa

Glasgow’n sosiaaliset ongelmat ovat omaa luokkaansa paitsi Britannian myös Euroopan mittakaavassa. Maailman Terveysjärjestö WHO käyttää termiä Glasgow Effect ilmiöstä, jossa verrattuna samalla tavalla työttömyyden ja köyhyyden riivaamiin Ison-Britannian osiin esimerkiksi Liverpoolissa ja Manchesterissä Glasgow’n kuolleisuus on poikkeuksellisella tasolla.

Britannian kansallisen terveydenhuoltolaitoksen NHS:n (National Health Service) mukaan itäisen Glasgow’n Caltonissa syntyneen poikavauvan elinajanodote on 54 vuotta. Saman piirin toisessa osassa tuo elinajanodote on 82 vuotta.

Glasgow’ssa arvioidaan olevan 50 000 köyhyydessä elävää lasta.

– Syynä Glasgow’n terveysepäsuhdalle eivät ole vain köyhät fyysiset puitteet, vaan myös psykososiaaliset syyt, kuten ihmisten vähäinen tunne siitä että he voivat vaikuttaa elinoloihinsa, arvioi kahdeksan vuotta Skotlannin johtavana lääkärinä toiminut Sir Harry Burns.

Juuri tähän siis myös paikallishallintokomissio toivoo muutosta.

– Hallinto korkealta ei ole kyennyt ratkaisemaan paikallisyhteisön tasolla olevaa ongelmaa. Kun epätasa-arvo vain vahvistuu ja palvelujen kysyntä kasvaa, Skotlanti tarvitsee myös käytännöllisistä syistä ennen näkemättömän vahvan paikallisdemokratian, David O’Neill painottaa.

Aluehallinnon komission tavoitteet Skotlannin kuntahallinnolle:

1. Suvereniteetti. Demokratian voima piilee ihmisissä ja sen on lähdettävä paikallisuudesta.
2. Läheisyysperiaate. Julkisen vallan päätökset tulee tehdä mahdollisimman lähellä paikallisia yhteisöjä.
3. Läpinäkyvyys. Hallinnon pitää olla kaikille ymmärrettävä ja vastuiden pitää olla selvät.
4. Osallistuminen. Jokaisen yhteisön on voitava osallistua sitä koskevaan päätöksentekoon.
5. Hallinnon alat tasojen sijaan. Hallinnon tasojen sijaan demokraattisella hallinnolla pitää olla alat, joihin päättäjät valitaan kyvykkyyden mukaan eikä ylätasolta tulevana kädenojennuksena.
6. Keskinäisen riippuvuus. Hallinnon alojen tulee tukea toisiaan eikä toimia vain omaa alaansa ajatellen.
7. Hyvinvointi. Kaiken päätöksenteon tarkoitus tulee olla yhteisön ja sen yksilöiden mahdollisuuksien parantaminen.

 

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 11/2014.