Tarvitaanko Lex Kittilä?
Levi vetää turisteja Suomesta ja maailmalta. Kittilän kunta on ollut alusta asti mukana Levin kehittämisessä. (Kuva: Kaisa Siren)
Taloudeltaan romahtanut kunta voidaan määrätä lain nojalla pakkoliitokseen toisen kunnan kanssa, mutta sen varalle ei ole lakia, että kunnan hallinto ja päätöksenteko romahtavat. Kittilän hallintokriisi on saanut asiantuntijat miettimään kriisilain tarvetta.
Oikeusoppineet ja kunta-alan asiantuntijat eivät ole innokkaita kommentoimaan Kittilä-asiaa, vaan haluavat pysytellä siitä mahdollisimman kaukana.
Kittiläläiset poliitikot ovat myös itse ärhäkästi puuttuneet siihen, jos joku on kommentoinut asiaa, eräs tutkija sanoi Kuntalehdelle.
Lue reportaasi Kittilästä tuoreesta Kuntalehdestä (3/2016, ilm. 3.3.)
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Joku oikeusoppinut voisi sentään selvittää julkisesti, miten on mahdollista, että valtuutettuja voidaan epäillä virkarikoksista.
Sen vielä ymmärtää, että valtuuston tekemä päätös voi olla lainvastainen. Mutta hiukan kummalliselta kuulostaa, jos valtuutetut sen myötä olisivat syyllistyneet rikokseen.
KITTILÄ HAASTAA KUNTIEN LAINVALVONNAN JÄRJESTELYT
Kuntien laillisuusvalvonta on oikeusvaltion asia. Kittilän tilanne on ollut julkisuudessa jo pitkään. Toimivaltaiset oikeusviranomaiset eivät ole viran puolesta ongelmiin puuttuneet. Hallinto-oikeuden päätöksestä kunnalla on oikeus valittaa. Varamiehinen päätösprosessi on laillista eikä kriisin alku.Poliisi on asialla Kittilässä oikeusturvaansa peräävän kunnanjohtajan tutkintapyynnön takia ja tutkinta on vielä kesken. Toimijat arvioivat esteellisyytensä itse ja kantavat siitä myös oikeudellisen vastuun.
Valtiovarainministeriö vaatii lakiin perustumattomia selvityksiä kunnalta. Ex kuntaministeri Tölli ”tuomaroi” ja neuvoo keskeneräistä oikeusprosessia. Professori Viljasen lex Kittilä lisäisi ministeriön hallinnollista valvontaa ja kollega Mäenpää vaatii kuntalakiin pykälää selvitysmiehestä, joka pehmein keinoin luotsaisi päättäjiä laillisille poluille. Hallinnollisia keinoja tarjotaan kuntien laillisuusvalvontaan.
Kunnalla on perustuslailla suojattu toimivalta ja siksi mahdollisuus torjua ulkopuolinen hallinnollinen puuttuminen. Itsehallinto on arvo sinänsä; asukkaiden oikeutta toimia kuntalaisaloitteiden ja -valvonnan varassa. Kunnan luottamus- ja virkahenkilöiden lainkuuliaisuuden takeena on oikeusjärjestys; rikosnimikkeillä sanktioitu virkavastuu.
Hyvän hallinnon sääntöjen rikkominen ja muun lainvastaisen menettelyn arvioiminen on järjestetty riippumattoman oikeusviranomaisen käsiin. Kun kunnan päättäjien menettely ei täytä virkatoiminnalta vaadittavia normeja, lainvalvojien tehtävä on puuttua ja palauttaa laillinen meno – tarvittaessa omasta aloitteestaan ja jämäkästi. Virkavelvollisten poliisin- ja syyttäjälaitoksen, oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen aloitteellisuus on harvinaista, mutta ollut hyvin mahdollista Kittilän tapauksessa. Julkisuus on tuonut esille aika ajoin tapauksia muistakin kunnista.
Jos kuntakulttuuria halutaan ryhdistää, pitäisi puuttua oikeusvalvonnan järjestelmään ja käytäntöihin. Demokratiamyönteinen laintulkinta ja pelko tuomarivallan laajentamisesta politiikan alueelle ovat osaltaan syy siihen, että lepsut oikeuskäytännöt rohkaisevat kuntien päätöksentekoa tulkitsemaan ”suopeasti” lakeja ja siksi tapaukset herättävät keskustelua laittomuuksista.
Rinnakkainen hallintovalvonta ei ole tilanteeseen sopiva ratkaisu. Se tuo uusia ongelmia. Ilmeinen vaara piilee kansalaisten perustuslaillisen yhdenvertaisuuden loukkaamisessa. Julkista valtaa käyttävien päättäjien virallisen syytteen alaisia virkarikoksia voitaisiin käsitellä eri keinoin ja seurauksin kuin oikeusvaltio rankaisee kansalaisia rikoksista.
Riippumattoman tuomariratkaisun sanktioineen on tarkoitus toteuttaa poliittista vastuunalaisuutta luottamustoimessa ja ylläpitää luottamusta kuntiin. Vain niissä voidaan käsitellä laittomuuksien muut seuraamukset, ml. vahingonkorvausvaateet. Hallinnollisessa valvonnassa johtopäätökset ovat poliittisia eikä niillä voi vaikuttaa kuntien päätösprosessiin.