Tutkija Sandberg: Väliportaan demokratian pelko vie sote-uudistuksen umpikujaan
Åbo Akademin tutkijalla Siv Sandbergilla on kolme vaihtoehtoa valmistelussa olevalle sote-mallille.
Åbo Akademin tutkija, pohjoismaisiin rakenneuudistuksiin perehtynyt Siv Sandberg ei ole yllättynyt, että sote-lain valmistelu on ajautunut vaikeuksiin, vaikka puoluejohtajat pääsivät keväällä sopuun uudistuksen laajoista linjoista.
– Ratkaisuvaihtoehdot ovat huonoja kompromisseja, koska meillä ei ole aluetason demokraattisia toimijoita vaaleineen ja verotusoikeuksineen. Kun on vain yksi palikka, kunnat, jota voidaan liikutella, niin ratkaisut ovat vaikeita, Sandberg sanoo.
– On paradoksaalista, että meille on tulossa metropolivaalit, vaikka metropolihallinnon tehtäväkenttä on paljon suppeampi kuin tulevien sote-alueiden.
Nyt valmistelussa oleva malli perustuu jättimäisiin sote-alueisiin, joilla olisi palveluiden järjestämisvastuu. Sote-alue tilaisi palvelut tuotanto-alueilta, jotka olisivat joko kuntia tai kuntayhtymiä. Sandbergin mukaan tuloksena olisi nykyjärjestelmää monimutkaisempi malli, vaikka tarkoituksena oli yksinkertaistaa rakennetta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Siinä mielessä tämä on tyypillistä suomalaista hallinnon uudistamista. Luodaan uutta, mutta ei pureta vanhaa.
– Ymmärrän rakenteilla olevan järjestelmän terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kannalta, mutta sitä en ymmärrä, miksi myös sosiaalihuollon palveluista päättäminen vietäisiin kauas lähitasolta. Monissa maissa on viime vuosina palautettu sosiaalipalveluja kunnan lähipalveluiksi, Sandberg sanoo.
Kolme parempaa vaihtoehtoa
Jättimäiset sote-alueet eivät olisi kansainvälisesti tarkastellen Sandbergin mukaan mikään erikoisuus.
– Erikoista on niiden rakentaminen kuntayhtymiksi. Tälläiset rakenteet ovat yleensä joko valtion ylläpitämiä tai sitten ne perustuvat vaaleihin ja verotusoikeuteen.
Sandberg näkee kolme selkeämpää ja parempaa vaihtoehtoa nyt valmistelussa olevalle mallille.
-Nämä viisi sote-aluetta voisivat olla valtionhallinnon toimielimiä, kuten Norjassa. Toinen vaihtoehto olisi, että sote-alue perustuisi demokraattisiin päätöksentekoelimiin ja verotusoikeuteen. Kolmas olisi se, että palvelut rakentuisivat enemmän yksityisten palveluntuottajien varaan, jolloin alue olisi neutraali tilaaja, joka määrittäisi palvelun tason ja hinnan. Kansalaiset voisivat sitten valita yksityisen ja julkisen palvelun väliltä.
Maakäräjämalli toimii melko hyvin
Suomalaisessa keskustelussa on usein viitattu usein Ruotsiin, jossa terveydenhuolto on vaaleihin ja verotusoikeuteen perustuvien maakäräjien vastuulla. Olisiko Ruotsin-mallin kopioitavissa Suomeen?
– Ruotsin järjestelmä toimii kohtalaisen hyvin. Oikeiston puolella on välillä halua purkaa järjestelmä, siirtää erikoissairaanhoito valtiolle ja rakentaa alempi terveydenhuolto yksityisten palveluntuottajien varaan.
– Nykyiselle demarijohtoiselle hallitukselle maakäräjät kelpaavat varmasti ihan hyvin. Ruotsissa keskustellaan tätä nykyä enemmän maakäräjien lukumäärästä kuin itse järjestelmästä. Nyt maakäräjäpiirejä on 20, mikä on varmasti liikaa.
Euroopassa ei ole Siv Sandbergin mukaan tällä hetkellä mitään erityistä trendiä sen suhteen, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi järjestää.
– Julkisen talouden erittäin kireä tilanne on vetänyt kehittämishankkeet jäihin. Jonkin verran on nähtävissä kehitystä siihen suuntaan, että palveluja siirretään takaisin kuntatasolle. Näin on käynyt muun muassa Hollannissa ja Saksassa.
– Suomessa erikoinen piirre on kuntayhtymien paluu. Niistä on pyritty eroon jo vuosikymmenet, mutta nyt niitä on tulossa roppakaupalla lisää, Sandberg ihmettelee.
Olen kaikessa samaa mieltä Siv Sandbergin kanssa. Mieleni ilmaisin jo ”LAKIA LUKIEN” Kuntalehden numerossa 8/2014. Ihmettelin siinä Juha Sipilän luopumista kotikunta-maakuntamallistaan. Kuulin myöhemmin Sipilän perustelut: ”Kun sitä eivät muut hyväksyneet, niin pakko oli luopua omasta.” Timo Soinin hyväksyntä uudelle mallille perustui puhelinsoittoon professori Mauno Vanhalalle (pers). Tästä Vanhala ”kerskui” Keski-Suomen keskussairaalakuntainliiton 60-vuotisjuhlassa (en muista oliko luku 60 vaiko joku muu). Lähteeni: eräs juhlassa mukana ollut professori.
Hyvä, että Kuntaliittokin heräsi, kun se ehdottaa Sote-hallintoon yhtymäkokouksen ja hallituksen välille poliittista hallintoneuvostoa. Epäilen, olisiko tästä todellista hyötyä. Joka tapauksessa se kielii vakavaa huolta demokratian kaventumisesta.
Kun aikoinaan luotiin kuntainliittopohjaiset keskussairaalapiirit, niin silloin katsottiin, että että nyt ollaan kunnallisen itsehallinnon äärirajoilla. Kun nyt mammuttimaiset sote-alueet menisivät selvästi tämän rajan yli, niin silloin joudutaan soveltamaan perustuslain 121 § 4 momenttia: ”Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.” Eli joudutaan luomaan maakuntaitsehallintopohjainen hallintomalli. – Tullaan siis Ruotsin mallin mukaiseen maakuntaitsehallintoon!
Terveisin
Aulis Pöyhönen
Vaikuttaa paljon selkeämmältä kuin esitetty nykyinen sote-malli, joka lisäisi hallintobyrokratiaa ja kuntien kustannuksia. Se kaventaisi rajusti kunnallista itsehallintoa ja demokratiaa. Hallituksen esittämässä sote-mallissa olisivat myös toimivat lähipalvelut alasajon kohteena. Siv Sandbergin esittämistä malleista kannattaisi lähteä viemään kahta ensimmäistä mallia. Kolmatta, jossa palvelut alistettaisiin yksityisen sektorin voitonsaalistuksen kohteeksi en kannata.
Huolestuttavan sekava, byrokratiaa lisäävä suunnittelu menossa. Koko paketti joutaa vaalien yli ja menee uusiksi. Monella meni varmaan muutama työpäivä tähänkin sekoiluun.
Suomesta tulee hallinnon luvattu maa, mikäli sote-uudistus toteutetaan lausunnolla olleen lakiesityksen mukaan. Hallinnon osuudeksi esitetään usein 3 – 4 %:a, mikä pitänee paikkansa
henkilöstömäärään nähden, muttei suhteutettuna toimintamenoihin.
Moniportainen kuntayhtymämalli kasvattaa väistämättömästi byrokratiaa ja johtaa demok-
raattisen ohjauksen heikkenemiseen sekä kustannusten nousuun.
Uudistamalla sairaanhoitopiirijako isommiksi, laajat erikoisalat käsittäviksi kokonaisuuksik-
si vältettäisiin uusien sote-alueiden ky:den ja kiinteistöjä mahdollisesti hallinnoivien ky:den
perustaminen. Yksityisten, mukaan lukien järjestöt ym. asema palveluntuottajina järjestet-
täisiin laissa määritellyin edellytyksin.
Luulisi kestävyysvajeen, kuntatalouden ahdingon ja väestön ikääntymisen panevan mietti-
mään myös veronmaksajan roolia uudistuksessa.
Mielenkiintoista miten muualla Euroopassa ollaan menossa kohti todellisia lähipalveluja, mutta meillä ajaudutaan keskittämisen tielle. Miten ihmeessä sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuolto hyötyvät ”suuruuden ekonomiasta”. Sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuolto ovat eturintamassa tehtävää työtä. Itkosen Pekka osoitat osuvasti, että hallinnon suorat kustannukset ovat vain 3-4 %. Mutta kun se hallinto niin monesti estää järkevän ja joustavan toiminnan – siitä ne kustannukset syntyvät.
Selkeintä olisi. jos erikoissairaanhoito olisi valtiolla ja sosiaalipalvelut ja perusterveys kunnilla tai kuntayhteistyönä. Suuri hyvä nykyisessä sote-ehdotuksessa on, että se perustuu julkiselle palvelulle. Juha Bilundin tavoin en kannata ”että palvelut alistetaan yksityisen sektorin voitonsaalistuksen kohteeksi.”
Yritysten ”ruokahalu” kasvaa syödessä. Pikku kunnat panikoivat ja luovuttavat palvelut yksi kerrallaan tai koko pakettina työntekijöineen, tiloineen kaikkineen agressiivisesti lobbaaville yrityksille. Eikö kuntaliittoa/perustuslakivaliokuntaa huoleta tällainen itsehallinnollisen vallan ja demokratian menetys lainkaan?
Minulle olisi hyvin käynyt ns.kotikunta/maakunta-malli. jota Keski-Suomessa rakennettiinkin, mutta kai se valtakunnan tasolla katsottiin liian kepulaiseksi?
Jotain on kuitenkin tehtävä! Huimasti kasvavaan palvelutarpeeseen ei tällä kuntarakenteella pystytä vastaamaan. Terveyserot ym. eriarvoisuus jatkavat kasvuaan, pidemmän päälle sillä voi olla jopa yhteiskuntarauhaa rikkova vaikutus. Ja kun kunnat eivät halua yhtyä, yhteistyö eli tavalla tai toisella ne ”leveämmät hartijat” on tosiaan parempi vaihtoehto kuin yksityinen voitonsaalistus ja markkinoiden varaan heittäytyminen. Huudanpa minäkin avuksi Sote-Tarzania!
Siv Sandbergin kommentit ovat erittäin tervetulleita ja jaan hänen näkemyksensä. Kuten Aulis Pöyhösenkin.