Väitös: Sosiaalisten verkostojen puute vaikeuttaa ulkomaalaistaustaisen väestön poliittisen edustuksen toteutumista
Poliittinen kiinnittyminen vaihtelee suuresti eri etnisten vähemmistöryhmien välillä ja tätä selittävät moninaiset taustamaahan, Suomeen muuton syihin ja ryhmien kotoutumiseen liittyvät seikat. Kuva: Sonja Eloranta.
Sosiaalisten verkostojen puute on yksi merkittävimmistä syistä siihen, että ulkomaalaistaustaiset ja etniset vähemmistöt ovat aliedustettuja kuntavaalien ehdokaslistoilla ja kunnanvaltuutettuina, käy ilmi Josefina Sipisen väitöstutkimuksen tuloksista.
Sipisen valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja Recruitment of Immigrant-origin Candidates in Finnish Municipal Elections tarkastetaan Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa 23.4.2021.
Tutkimuksen tulokset osoittavat että poliittinen kiinnittyminen vaihtelee suuresti eri etnisten vähemmistöryhmien välillä ja että tätä selittävät moninaiset taustamaahan, Suomeen muuton syihin ja ryhmien kotoutumiseen liittyvät seikat. Suomalainen avointen listojen vaalijärjestelmä sekä ehdokkaiden korkea kysyntä kuntavaaleissa kuitenkin luovat verrattain suotuisan ympäristön Suomeen muuttaneiden ehdokkaaksi pääsylle.
Toisaalta, vaikka kynnys ehdokkaaksi pääsylle ei ole korkea, useimmat ehdokkaat tarvitsevat ulkopuolista kannustusta ehdokkuudelleen. Suomeen muualta muuttaneet tarvitsevat kannustusta puolueilta ja omalta lähipiiriltään valtaväestöä useammin, sillä monet heistä kokevat oman suomen tai ruotsin kielen taitonsa ja/tai suomalaista poliittista järjestelmää ja kulttuuria koskevan tietotasonsa riittämättömiksi.
Sipisen tutkimuksessa todetaan, että puolueiden kykyä ja motivaatiota luoda ehdokastarjontaa eli aktiivisesti kannustaa Suomeen muuttaneita asettumaan ehdolle vaaleissa hankaloittavat puolueiden vähäiset sosiaaliset siteet eri etnisiin vähemmistöryhmiin. Verkostojen niukkuus tai suoranainen puute estää puolueita hankkimasta tietoa potentiaalisista maahanmuuttotaustaisista ehdokkaista eli henkilöistä, jotka voisivat olla kiinnostuneita asettumaan ehdolle ja joilla olisi siihen myös riittävät resurssit.
Kuntalehden podcastissakin väitöstutkimuksensa havainnoista kertonut Sipinen muistutti, että ylipäätään ehdokkuus kuntavaaleissa on seurausta siitä, että puolueet ovat kannustaneet ihmisiä ehdolle.
– Noin puolelta ehdokkaista jäisi lähteämättä ehdolle ilman tällaista kannustusta. Keskeinen tulos väitöskirjassa on, että muualta Suomeen muuttaneet jäävät todella usein tällaisen kannustuksen ulkopuolelle.
-Puolueiden rekrytointiverkostot eivät samassa määrin [kuin suomalaisia] kata Suomeen muuttaneita, jolloin puolueet eivät havaitse niitä hyvä tyyppejä, jotka voisivat olla kiinnostuneita vaikuttamaan oman kunnan asioihin, Sipinen sanoo Kuntalehden podcastissa.
Kolme pääkysymystä
Sipisen tutkimuksessa keskitytään kevään 2017 kuntavaaleihin ja vastataan kolmeen päätutkimuskysymykseen: 1) Mitkä olivat keskeisimmät erot eri etnisten ryhmien poliittisessa kiinnittymisessä?; 2) Mikä vaikutti poliittisten puolueiden kysyntään eli halukkuuteen rekrytoida maahanmuuttotaustaisia henkilöitä ehdokaslistoilleen?; 3) Miten maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden tarjonta eli heidän yhteiskunnallinen taustansa, resurssinsa ja motivaationsa vaikuttivat paitsi päätökseen ehdolle asettumisesta myös heidän valikoitumiseensa ehdokaslistalle?
Kyselyaineiston avulla verrattiin valtaväestöön kuuluvien ehdokkaiden ja maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden henkilökohtaisia ja sosiaalisia voimavaroja, motivaatiota, poliittisia arvoja ja asenteita sekä ehdokaskampanjoita. Haastatteluin selvitettiin yhtäältä puolueiden motivaatiota ja kykyä rekrytoida maahanmuuttotaustaisia ehdokkaita ja toisaalta maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden kokemuksia ehdokasrekrytoinnista.
Puolueiden kykyä ja motivaatiota kannustaa Suomeen muuttaneita asettumaan ehdolle vaaleissa hankaloittavat puolueiden vähäiset sosiaaliset siteet eri etnisiin vähemmistöryhmiin.
– Verkostojen niukkuus tai suoranainen puute estää puolueita hankkimasta tietoa sellaisista maahanmuuttotaustaisista henkilöistä, jotka voisivat olla kiinnostuneita asettumaan ehdolle ja joilla olisi siihen myös riittävät resurssit, Josefina Sipinen sanoo Tampereen yliopiston tiedotteessa.
Puolueet kokevat rekrytoinnin haastavaksi
Tiedon ja sitä myöten luottamuksen puutteen vuoksi puolueet kokevat maahanmuuttotaustaisten ehdokkaiden rekrytoimisen haastavaksi, mikä puolestaan vähentää puolueiden halukkuutta käyttää resurssejaan vähemmistöehdokkaiden löytämiseksi, Sipisen tutkimuksessa havaittiin.
Puolueet aloittavat ehdokasrekrytoinnin omasta organisaatiostaan edeten organisaation sisäkehältä sen ulkokehälle eli tarkastelemalla ensin aktiivisia jäseniään, sitten vähemmän aktiivisia ja tämän jälkeen jäsenten henkilökohtaisia verkostoja.
Suomeen muuttaneet ovat valtaväestöä harvemmin jäseniä puolueorganisaatioissa ja heidän verkostonsa eivät aina riittävästi risteä valtaväestön verkostojen ja elämänpiirin kanssa. he jäävät usein puolueiden rekrytointiverkostojen ulkopuolelle. Näin ollen monet Suomeen muuttaneet jäävät vaille sitä kannustusta ja tukea, jota he tarvitsisivat ehdolle asettumisekseen.
Vaikka kynnys ehdokkaaksi pääsyyn ei kuntavaaleissa ole korkea, useimmat ehdokkaat tarvitsevat ulkopuolista kannustusta ehdokkuudelleen, Josefina Sipinen muistuttaa.
Poliittinen kiinnittyminen vaihtelee suuresti eri etnisten vähemmistöryhmien välillä ja tätä selittävät moninaiset taustamaahan, Suomeen muuton syihin ja ryhmien kotoutumiseen liittyvät seikat.
– Tutkimuksen tulokset auttavat tunnistamaan maahanmuuttajien poliittiseen kiinnittymiseen liittyviä tekijöitä ja poistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat heidän pääsyään uuden kotimaansa poliittisen järjestelmän tasavertaisiksi jäseniksi, Josefina Sipinen toteaa.
