Punkaharjulaiset ärhäköityivät puolustamaan kotiseutuaan – "Täyttää mielen kunnioituksella ja kiitollisuudella"
Saimi Hoyer viihtyy perheensä kanssa Suomen kauneimpien maisemien äärellä Punkaharjulla. Kuva: Timo Seppäläinen
Saimaalla jo lapsuutensa kesät viettänyt Saimi Hoyer näkee myös sosiaalisessa mediassa kasvaneen innostuksen Punkaharjun matkailua kohtaan hienona mahdollisuutena. Punkaharjulaiset läksivät joukolla puolustamaan kotiseutuaan Helsingin Sanomien jutun (2.3.) ärsyttäminä.
– Tämä voi olla lähtölaukaus uusille asioille, sanoo Punkaharjulla asuva Hoyer.
– Nyt on tehtävä töitä myynnin ja markkinoinnin eteen. Ei riitä enää, että odotellaan idästä tullutta turismia takaisin tai satsataan vain kesäkuukausiin.
Riskejäkin on
Ympäri maailmaa mallinurallaan aikoinaan töitä tehnyt Saimi Hoyer tietää omakohtaisesti, että matkailualaan liittyy myös riskejä.
Hotelli Punkaharju ajautui konkurssiin hänen vahtivuorollaan viime vuonna. Saimi Hoyer osti Hotelli Punkaharjun yhdessä lastensa isän Thomaksen kanssa vuonna 2015. Hotellilla on jo uusi omistaja.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Joka tapauksessa Punkaharjun maisemissa on ainutlaatuista vetovoimaa, hän arvioi.
Mikään muu maantieteellinen paikka Suomessa ei saanut kirjailija Sakari Topeliusta niin hartaaksi kuin Punkaharju. Topelius kirjoitti noin 150 vuotta sitten julkaistussa Maamme kirjassa, että Punkaharju täyttää mielen kunnioituksella ja kiitollisuudella.
– Topeliuksen mukaan Punkaharju on Suomen kaunein paikka.
Saimi Hoyer on asunut perheensä kanssa jo noin kahdentoista vuoden ajan Punkaharjulla.
– Tämä on sielunmaisemaani, Hoyer sanoo katsoessaan samalla koti-ikkunasta avautuvaa maisemaa Puruvedestä.
– Tässä on niin isoja mahdollisuuksia. Missä muualla voi uida ja juoda samanaikaisesti?
Palkittu kaava
Punkaharju oli itsenäinen ja noin 3 700 asukkaan kunta ennen kuin se liittyi osaksi Savonlinnan kaupunkia vuonna 2013.
Punkaharjua on kehitetty tavalla, joka on mahdollistanut kestävän kehityksen jo ennen kuin on osattu puhua kestävästä kehityksestä.
– Luontoa on huomioitu kaavoituksessa, maankäytössä ja kunnallistekniikassa, entinen kuntapäättäjä Pekka Nousiainen kertoo.
Nousiainen oli Punkaharjun kunnanjohtajana 1986– 2010. Siinä välissä hän toimi myös keskustan kansanedustajana vuosina 1999–2007.
– Harjualueelle on laadittu Suomen ensimmäinen yleiskaava. Kaava vahvistettiin syyskuussa 1977 ja se kattoi Punkaharjun harjualueen. Kaava se sai Suomen arkkitehtiliiton SAFAn palkinnon.
Punkaharju on noin seitsemän kilometrin pituinen kapea harjujakso, joka paikoitellen jakaantuu useammaksi selännejonoksi. Harjun korkein kohta on 31 metriä.
Suojelualueen järvet ovat niukkaravinteisia ja kirkasvetisiä.
– Punkaharju on Savonlinnan keskusta-alueiden jälkeen kaupungin vetovoimaisin alue.
Työtä riittää tekevälle
Punkaharjulla on vahva yrittämisen perinne, Pekka Nousiainen sanoo.
– Yritystoiminta on monialaista. Vaikka nyt viime aikoina muiden muassa Retretin ja Hotelli Punkaharjun kohtalot ovat olleet negatiivisesti esillä julkisuudessa, niin niiden vaikutus Punkaharjun kokonaisuuteen on vähäinen.
Hotelli Punkaharjun tavoin taidekeskus Retretti meni taloudellisten ongelmien takia nurin. Toisaalta taidekeskukseen on panostettu menneinä vuosina miljoonien edestä, joten voi olla, että sekin tarina jatkuu jollain tavalla myöhemmin.
Matkailun puolella esimerkiksi valtakunnallinen metsämuseo Lusto, Aseman Taidelaituri ja Taidekartano Johanna Oras sekä Kruunupuisto pitävät yllä toimialan vetovoimaa, Nousiainen jatkaa.
Esimerkiksi Kruunupuiston kuntoutuskeskuksen ja hotellin kehitykseen on panostettu miljoonia euroja.
– Lisäksi on lukuisa joukko lomakeskuksia ja maatilamatkailuyrityksiä, jotka tekevät Punkaharjun harjualueen kanssa alueesta vetovoimaisen. Jos on vastatuulta, niin sieltä noustaan.
Eikä Punkaharjulla ole siis tosiaankaan oltu pelkästään matkailun varassa.
– Perusteollisuus on kunnossa Punkaharjulla, Nousiainen jatkaa.
– Punkaharjulla on muiden muassa Metsä Woodin vaneri- ja kertopuutehtaat sekä lukuisa joukko kasvuyrityksiä.
Nousiainen näkee, että Punkaharjulla olisi ollut paremmat mahdollisuudet kehittymiseen itsenäisenä kuntana. Hän haluaa mainita senkin, että Savonlinnan kaupunki on tehnyt myös panostuksia Punkaharjulle.
– Kaupunki edesauttoi Metsä Woodin kertopuutehtaan laajennuksessa.
– Tänne rakennettiin uusi yhtenäiskoulu, kustannuksiltaan noin 15 miljoonaa euroa.
Yhteydet Japaniin
Uusi koulu yhdisti vanhan kivikoulun uuteen puukouluun.
Harjumaisemien ympäröimän koulun ovet avautuivat tammikuussa 2024. Puruveden rannalla opiskelee 215 yhtenäiskoulun oppilasta, joista pienimmät ovat 1. luokan lapsia ja vanhimmat 9. luokan nuoria.
– Koulurakennuksessa korostuu alueen vahvuuksien mukaisesti kauniit puupinnat ja valoisuus. Uudispuolen suurista ikkunoista avautuu näkymä Puruvedelle, rehtori Riina Pirhonen kertoo.
– Ilolla muutimme uuteen kouluun. Koulurakennus muodostuu vanhasta remontoidusta koulusta ja uudisosasta. Taitoaineiden tilat ovat ensiluokkaiset. Uusi ja vanha sulautuvat hyvin yhteen.
Ympäristö mahdollistaa monipuolisesti opetussuunnitelman toteutumisen
– Ympäristöstä otetaan kaikki ilo irti. Koululla suunnataan tulevaan.
– Ja onhan meillä paljon muutakin kuin luonto ja loistavat liikuntamahdollisuudet ympärillämme. Opetuksessa hyödynnetään uutta teknologiaa ja olemme erilaisissa projekteissa mukana.
Jonkun mielestä olemme täällä sivussa kaikesta, mutta sehän on vain näkökulma, rehtori lisää.
Koulu on tehnyt yhteistyötä paikallisen yrityksen – Saimaa Lifen – kanssa ja tämä yhteistyö mahdollistaa kansainvälisten yhteyksien kehittymisen.
– Ensimmäiset japanilaiset vieraat ovat tulossa koululle toukokuussa, Pirhonen iloitsee.
30-vuotias vireessä
Lusto on valtakunnallinen metsäalan ja metsäkulttuurin vastuumuseo itäsuomalaisen luonnon keskellä Punkaharjulla. Museota on uudistettu noin viidellä miljoonalla eurolla.
Kesäkuussa 30 vuotta täyttävä Lusto avautuu remontin jälkeen yleisölle perjantaina 17.5.
– Voidaan puhua kokonaisuudistuksesta. Näyttelyt uudistuvat totaalisesti. Luston toimitusjohtaja Niina Uronen kertoo.
Uudistuksen jälkeen Lusto voi nousta vuositasolla 40 000–50 000 kävijämäärään.
– Se on realistinen arvio.
– Lusto on paikka, joka tarjoaa kaikille mahdollisuuden ymmärtää metsää ja metsäsuhteita tieteen ja taiteen keinoin.
Lusto edistää monin tavoin metsäkeskustelua Suomessa, ei pelkästään esimerkiksi näyttelyiden kautta. Luston henkilökuntaan kuuluu alan asiantuntijoita, jotka tutkivat ja osallistuvat julkisiin keskusteluihin.
– Houkuttelemme ihmisiä perehtymään ja oivaltamaan metsien ja metsäkulttuurin merkitystä.
Lusto pyrkii vahvistamaan jokaisen henkilökohtaista suhdetta metsään.
– Nyt tehty uudistus on voimallisin uudistus, mitä Lustossa on tehty sen toiminnan historian aikana.
Luston yhteydessä toimii myös Punkaharjun matkailuneuvonta.
– Täältä matkailijat saavat tietoa, esitteitä ja nettiin pääsee maksuttomasti. Henkilökuntamme neuvoo esimerkiksi missä voi yöpyä ja vierailla.
Polku tutkimusmetsään
Luston vieressä on Luonnonvarakeskuksen eli Luken toimintaa.
Luken vaalimissa metsissä tutkitaan erityisesti ulkomaisten puulajien viljelyä ja kasvatusta, havupuiden alkuperiä, ilmastonmuutoksen vaikutusta puihin ja metsäpuiden geneettistä monimuotoisuutta.
Tutkimuspuiston yhteydessä on myös noin seitsemän hehtaarin puulajipuisto.
Punkaharjun tutkimusmetsässä voi tutustua Itä-Suomen lehtoalueeseen, metsätalouteen, metsäntutkimukseen ja luonnonsuojeluun.
– Luston kautta voi mennä polkua pitkin tutkimusmetsään. Teemme vahvaa yhteistyöstä Luken kanssa ja toimintamme tukevat toisiaan, Uronen sanoo.
– Järjestämme metsäopastusta tutkimusmetsään. Meillä on yhteisiä hankkeita.
Avanto koukuttaa
Punkaharjulla Lusto on voinut kehittyä juuri oikeassa ympäristössä, Uronen näkee.
– Se on pysäyttävää ja ainutlaatuista, kun täällä Punkaharjulla voin ottaa vesipullon mukaan melontaretkelle ja täyttää vesipullon suoraan järvestä.
Uronen huomauttaa, että järviveden juontiin voi tietysti suhtautua perustellusti eri tavoin ja hänkään ei ikinä pulloa rannalla täytä, vaan syvemmissä kohdissa.
Joka tapauksessa Puruvesi on eräs Suomen kirkasvetisimmistä järvistä. Punkaharju erottaa toisistaan kaksi suurta Saimaan allasta, Puruveden ja Pihlajaveden.
Olemisen vapautta ja iloa Niina Uronen kokee esimerkiksi silloin, kun hän ui avannossa ja saunoo Luston vieressä sijaitsevassa Harjun Portissa.
Harjun Portti on ympärivuotinen lomakohde Punkaharjulla harjualueen vieressä, jossa pääsee talvella nauttimaan pitkistä jääreiteistä. Saatavilla on kymmenien kilometrien edestä retkiluistelu- ja talvivaellusreittejä Saimaalla.
Punkaharjun pinta-alasta noin kolmannes on vesistöjä.
– Tuosta rannasta lähtevät luistinradat, ja sitä liikkumisen iloa on kiva katsoa avannossa käydessä.
Luston taustaorganisaationa toimii Suomen Metsämuseosäätiö, jonka perustivat vuonna 1988 nelisenkymmentä metsä- ja puutalousalan yhteisöä ja sidosryhmää.
Voitollista toimintaa
Museon yhteydessä toimii myös Museoravintola Lusto. Yrittäjä Sari Helin ja keittiömestari Ilkka Lääveri avasivat vuonna 2022 ravintolan Punkaharjulle.
– Lustoa on pyöritetty nyt kaksi kesää, Helin kertoo.
Kaksi kesää kattava ensimmäinen tilinpäätös on plusmerkkinen. Liikevaihto oli yli 600 000 euroa ja siitä yrittäjä on todella tyytyväinen.
Luston kokoisen ravintolatoiminnan alkuun saattaminen on vaatinut paljon töitä ja sitä yrittäjät ovat halunneet tehdäkin.
– Samoin työntekijät, Helin jatkaa.
– Olemme verrattain iso työnantaja paikallisesti. Meillä on 15 kesätyöntekijää vakituisten lisäksi.
Helinin puoliso, Ilkka Lääveri, on keskeinen menestystekijä ravintolalle.
– Palkittu superkokki, Helin huomauttaa.
Lääveri on urallaan kerännyt runsaasti kehuja, muiden muassa parikymmenen vuoden ajan Helsingissä esimerkiksi Palace Gourmet’ssa, Chez Dominiquessa, Olossa ja Emossa osakkaana ja ravintoloitsijana.
Lusto on lähiruokaan panostava ja helposti lähestyttävä bistro. Ravintolassa tarjotaan kotiruokaa, kuten hauki- ja pannupihvejä ja muikkuja. Ravintola panostaa paikallisiin raaka-aineisiin.
– Palvelimme 6 000 asiakasta viime heinäkuussa.
Ravintolan kausityöntekijät joutuvat panemaan parastaan kiireen keskellä, mutta Helinin saaman palautteen perusteella Lusto on ollut hyvä työpaikka nuorille.
Yrittäjä Sari Helin ja keittiömestari Ilkka Lääveri. (Kuva: Sari Helinin kotialbumi)
Yhteistyötä
Paikalliset ihmiset ovat halunneet osallistua ravintolatoiminnan kehittämiseen esimerkiksi ohjelmaideoita esittämällä.
– Fiilistä on rakennettu yhteistuumin.
Punkaharjulle onkin helppo päästä, ilman autoakin, hän muistuttaa.
– Luston seisakkeelle pääsee vajaassa neljässä tunnissa Helsingistä.
Puheet Punkaharjun hiljaisuudesta talviaikaan eivät ole täysin tuulesta temmattuja, Helin myöntää. Toisaalta ei se ihmekään, hän huomauttaa.
– Punkaharju ei ole vielä talvikohde.
Sitäkin voi miettiä, että Euroopan lämmetessä ja jopa kuumentuessa matkailijavirrat hakeutuvat todennäköisesti jonnekin viileämpään ilmastoon. Punkaharju voi muun Suomen tavoin saada ilmastonmuutoksestakin uutta vauhtia matkailuun.
– Maailma muuttuu. Ihmiset eivät halua viettää kesäänsä kattilassa, Helin sanoo.
Sari Helin tunnetaan Huono äiti -yrityksen perustajana. Huonolle äidille on rakentunut sosiaaliseen mediaan oma satojentuhansien silmäparien kokoinen kannattajakuntansa, jolle Helin on voinut markkinoida myös Punkaharjulla sijaitsevaa Lustoa.
Suomalaisten lisäksi Lustossa on viihtyneet myös ulkomaiset vieraat.
– Ranskalaisia ja ruotsalaisia on ollut erityisesti. Kahden kesän perusteella heidänkin määränsä on lisääntymässä. Yhteistä kaikille on luonnon arvostus. Eräskin ravintolan vieras päivitteli, miten hyvä Punkaharjulla on hengittää ilmaa.
Lomakautta venyttämään
Kuvataiteilija Johanna Oras ja hänen puolisonsa taidekauppias Reijo Oras valmistautuvat 15:nnen kerran Taidekartano Johanna Oraksen taidekesään Punkaharjulla. Näin kertoo Johanna Oras, sekä omasta että puolisonsa puolesta.
– Taidekartanolla vierailee iso joukko ihmisiä joka vuosi.
Taidekartano on monelle vakituinen kesäkohde, jossa käyminen on ohjelmoitu hyvissä ajoin kesään.
– Meillä käy kaikenlaisia ihmisiä, lapsiperheitä ja yksin matkustavia.
Punkaharjun yrittäjien jäseninä pariskunta pyrkii edistämään alueen elinvoimaa myös yhteistyössä muiden kanssa.
Tosin alueellisesti johdettua tai kaupunkilähtöistä yhteistyötä saisi olla tarjolla enemmänkin, Johanna Oras näkee.
– Olisi hyvä, jos olisi jokin taho, joka kokoaisi ja ohjaisi yrittäjiä edistämään keskenään matkailua.
– Erilaisia hankkeita on ollut vuosien varrella, mutta hankkeet ovat olleet aikansa ja jatkuvuutta voisi olla enemmän. Ainahan näistä hankkeista jää jotain elämään.
Yksi yhteisistä tavoitteista voisi olla Punkaharjuun kohdistuvan matkailun kehittäminen sellaiseksi, että kävijöitä riittäisi myös kesäajan ulkopuolella.
– Siitä on puhuttu, että lomakautta olisi pidennettävä, mutta sellaisen kehityksen toteuttaminen vaatii yhteistyötä.
Johanna Oras ymmärtää senkin, että toisilla voi olla enemmän intressejä ympäri vuoden kestävään matkailuun kuin toisilla.
Mutta vain laajemmalla yhteistyöllä voidaan saada muutoksia aikaan.
Ylipäätään yhdessä olisi pohdittava, mitä oikeasti halutaan tehdä, Johanna Oras painottaa.
Punkaharjulla asuvat eivät halua matkailijoita välttämättä ruuhkaksi asti. Esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlat toimivat koko heinäkuun ja kaikki haluavat osansa siitä turistivirrasta.
– Paikalliset eivät niin nauti siitä.
Paikallisetkin ymmärtävät matkailun edistävän paikallista elinvoimaa, vaikka kaikki siihen liittyvät ilmiöt eivät niin innostaisikaan.
Punkaharju on kokenut kovia. Ensin tuli Hotelli Punkaharjun konkurssi, jota seurasi heti perään Retretin konkurssi.
Kun Retretti toi joka vuosi noin 200 000 vierasta Punkaharjun maisemiin, niin kaikki eivät sitä katsoneet ilolla.
– Jotkut muistelevat sitä kauhulla eivätkä halua sellaisia turistivirtoja.
Hotelli Punkaharjullakin on nyt jo uusi omistaja ja tilanne näyttää senkin suhteen lupaavammalta, Johanna Oras lisää.
Matkailua voi olla erilaista, eikä luonnon kannalta tai taloudellisestikaan ole aina viisainta tähdätä mahdollisimman suuriin matkailijamääriin.
– Vähemmän voi olla enemmän, monessakin mielessä, Johanna Oras arvioi.
Kaikenlaisia matkailijoita tarvitaan. Kirjaston ja sote-palveluiden säilymistä pohtivien paikallisten asukkaiden mielipiteitäkin on kuunneltava, Johanna Oras korostaa kestävän kehityksen lähtökohtana.
Yksi kolmesta
Matkailun näkökulmasta Punkaharju on kolmen parhaimman alueen joukossa, Oras laskee.
– Lappi on onnistunut markkinoimaan matkailutoiminnan kansainvälisestikin hyvälle tasolle, ja väkeä virtaa Pohjois-Suomen perukoille ympäri vuoden. Turun saaristo on myös ainutlaatuista matkailualuetta.
Tähän joukkoon Oras laskee mukaan myös Punkaharjun.
– Lapista olisi hyvä ottaa mallia. Siellä on onnistuttu kehittämään matkailua tavalla, joka on mahdollista myös Punkaharjulla.
Sydämen koti
Aseman Taidelaituri on vanhaan asemarakennukseen koottu taidenäyttely, jonka taiteilijakattaus on perinteisesti ollut hyvin monipuolinen.
Aseman Taidelaiturilla yhdistyy kaunis arkkitehtuuri, taideteokset sekä lämmin henki, jotka yhdessä luovat normista poikkeavan taidekeskuksen.
Taidelaituria pyörittävät yrittäjät Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti.
– Ostimme vanhan aseman vuonna 2016, Mikko Ranta-Huitti kertoo.
Asema avautui taidevieraille ensimmäisen kerran kesällä 2017.
Taidelaituri on auki aamukymmenestä viiteen kesäkuun alusta elokuun loppuun asti.
– Joka päivä, Ranta-Huitti huomauttaa.
– Punkaharjulla on hyvä toimia ja yrittää.
Taide- ja tapahtumakeskus Retretti veti yksistään hurjan määrän matkailijoita Punkaharjulle ja sen toiminnan kaaduttua vastaaviin lukuihin ei ylletä, Ranta-Huitti myöntää.
Mutta erittäin hyvin väkeä on edelleen, eikä määrä ole kaikki kaikessa.
Taidelaiturissakin käy vuosittain 20 000–25 000 vierasta.
Taidelaituri vetoaa vieraisiin monin tavoin.
– Tämä on meidän koti, kesäpaikka. Avaamme vieraille oman kodin ovet.
Kukat, puutarha koko loistossaan on tehty kodin lämpöä huokuvalla rakkaudella.
Luonnon äärellä halutaan tehdä kestäviä ratkaisuja.
Savonlinnan keskustassa noin 40 kilometrin päässä on oma maailmansa, josta oopperajuhlienkin aikaan moni haluaa käydä Punkaharjun rauhallisessa ympäristössä, Ranta-Huitti tietää.
Junalla pääsee kätevästi Punkaharjun maisemiin, vaikka kauempaakin.
– Ei tarvitse välttämättä omaa autoa, ja täällä Punkaharjulla on erilaisia majoitusvaihtoehtoja.
Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti aikovat viihtyä jatkossakin Punkaharjulla.
– Ostimme tammikuussa 2024 Punkaharjun Pappilan kodiksi. Tämä seutu on sydämessä, Mikko Ranta-Huitti sanoo.
//juttua muokattu 8.3.2024 klo 9.46 lisätty alkuun maininta Helsingin Sanomien artikkelista, muokattu otsikkoa//
Lue myös:
Muualta Punkaharjulle töihin muuttaneena voin sanoa että täällä on löytynyt kaikki mitä arjessa tarvitaan ja enemmänkin. Erittäin hyvä työyhteisö on ollut suuri asia kotitumiseen ja paikkakuntaan tutustumiseen. Täällä on kaksi hyvin palvelevaa päivittäistavarakauppaa, kukkakauppa josta löytyy pienen tavaratalon verran muutakin ostettavaa ja samassa toimii myös hautaustoimisto. Kampaamo ja kauneushoitoja saa useammasta paikasta. Kaksi erityisen hyvää käsityöalan kauppaa sekä kaksi kirpputoria. Apteekki löytyy omaltakylältä myös. Täältä löytyy kahvittelupaikkoja myös iltaisinkin ja myös talvella. Toisin kun lähikaupungeissa . Kaupungit tyhjenevät illaksi, mutta tällä alkaa monen moiset harrastukset . Paikalliset yhdistykset, kaupunki ja seurakunta tarjoavat tekemistä liikunnan ja kulttuurin parissa jokaiselle jotakin. Kirjasto palvelee todella hyvin. Ainoastaan terveydenhuollosta taistelemme nyt kuten muuallakin. Lisää palveluja löytyy keskikaupungilta jos emme täältä laitakaupungista jotain löydä. Matkaan ei kuitenkaan mene kuin kolmekymmentä minuuttia. Todella hyvät ja kauniit ulkoilumahdollisuudet innostavat liikkumaan kesät talvet, se on vain itsestä kiinni. Voin kuvitella että, rauhaa ja luontoa pelkäävä kehäkolmosen asukas ei osaa eikä uskalla tulla tänne avoimin mielin vain moittii näkemäänsä. Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa….
Tunnen kyllä Punkaharjun arvon. Työskentelin Metsäntutkimuslaitoksen Punkaharjun yksikön päällikkönä yli 20 vuotta ja kansallismaisema kuten tutkimuspuistokin kuuluivat hallintaani. Luston hallituksessakin Istuin lähes 20 vuotta. Kunnanvaltuustossa Istuin 3 kautta ja olin hallituksessakin 1vpj. Kunnan itsenäisyyttä puolustin viimeiseen asti.
Kulennoisten koulu oli kyllä upea hanke.
Toimitin Paaskosken Jyrkin kanssa upean Punkaharjua käsittelevän teoksen Luonnon vihreä ajatusviiva.
Nimi tulee Topeliuksen käsityksestä maailman hienoimmasta maisemasta. Sydämeni sykkii aina Punkaharjulle.
Miksi Punkaharjun valtuuston enemmistö halusi liittyä velkaiseen Savonlinnaan? Tuliko sieltä hunajaa.