Analyysi: Niukkuudesta pyritään pois luopumalla, kekseliäisyydellä ja tsemppaamalla

Niukkuudessa eläminen haastaa ihmisiä monin eri tavoin. Se vaikeuttaa muun muassa elämän ennakoitavuutta, odotuksia ja ajankäyttöä. Pitkään jatkunut niukkuus vaikeuttaa monin tavoin ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää olemassa olevia palveluita. Kynnys niihin on monesti liian korkea, kun taloushuolien aiheuttama stressi rajoittaa ihmisen kapasiteettia (Mullainathan ja Shafir, 2013).

Ihmisten arjen kokemukset antavat vahvan pohjan rakentaa köyhyydessä ja puutteessa eläville paremmin sopivia palveluita ja muuta tukea. Ongelmien listaaminen ei kuitenkaan aina riitä, vaan tulee tuntea myös ihmisten omia keinoja selvitä tukalasta tilanteesta.

Olemme analysoineet vuonna 2018 kerättyä Helsingin Sanomien Niukkuuskyselyä kahdesta näkökulmasta: miten niukkuus näkyy ihmisten arjessa ja kuinka he pyrkivät niukkuuden kanssa selviytymään. Niukan arjen kokemuksia raportoimme edellisessä kirjoituksessamme.

Yhtenä keskeisenä asiana tekemästämme analyysista nousee vastaajien tunne oman elämän hallinnan puutteellisuudesta ja erilaiset yritykset ottaa sitä takaisin haltuun. Tämän tiedon pohjalta rakennamme esityksen millaista tukea palvelujärjestelmän ja yksittäisten hankkeiden tulisi kohderyhmälleen tuottaa.

Selviytymisen keinot

Helsingin Sanomien niukkuuskyselyssä annettiin ihmisille mahdollisuus vastata kysymykseen ”Minkälaisia selviytymiskeinoja sinulla on niukkuudesta selviämiseen?” Vastauksista löydettiin analyysin jälkeen kolme pääkategoriaa (Kuvio): 1) mielihyvää tuottavien asioiden sisällyttäminen elämään, 2) etsimällä aktiivisesti selviytymiskeinoja ja niitä käyttämällä sekä 3) tarvitusta tai toivotusta elämänlaadusta luopuminen.

Analyysissa löytyneet kolme selviytymiskeinoa ovat lähellä Antonovskyn (1987) koherenssin kolmen ulottuvuuden kautta, joita ovat ymmärrettävyys, hallittavuus ja mielekkyys. Tämä koherenssin tunne kertoo ihmisen kyvystä käsitellä stressiä ja hyödyntää käytettävissä olevia voimavaroja.

Selviytyminen asioiden hallittavuutta lisäämällä tarkoitti ihmisten vastauksissa sitä, että käytettiin aikaa, omaa kekseliäisyyttä ja osaamista selviytymiskeinojen löytymiseen ja käyttämiseen. Investoiminen näkyi esimerkiksi yrityksenä tehdä asioita itse, ottamalla käyttöön henkisiä selviytymiskeinoja, resursoimalla aikaa taloudellisen tulon takaamiseksi ja tarkkana suunnitteluna. Keinoja selviytyä olivat esimerkiksi ruoan kasvattaminen ja valmistaminen, tavaroiden korjaaminen, oman terveyden hoitamattomuus tai jatkuva alennusmyyntien seuraaminen, kimppakyydit.

Toiseksi keinovalikoksi muodostui tarvitusta tai toivotusta elämänlaadusta luopuminen. Tämä tarkoitti henkistä antautumista tilanteelle, liikkumisen hankaloitumista ja elämänpiirin supistumista sekä kokonaisvaltaista elämänlaadun murenemista. Pahimmillaan niukkuudesta selviytyminen tarkoitti henkistä antautumista tilanteelle. Tällöin koettiin keinottomuutta ja yhdeksi selviytymisvaihtoehdoksi nousi itsemurhan tekeminen. Henkinen antautuminen oli ajautumista apatiaan ja katkeruuteen, joka heijastui myös kyvyttömyytenä huolehtia itsestään. Merkittävä rooli oli ruoan laadusta ja määrästä tinkimisellä.

”Tiukempina aikoina masennus ja ahdistus saa jättämään suihkukertoja, pyykinpesuja ja aterioitakin väliin, kaipa siitä muodostuu pieniä säästöjä.”

Selviytymiskeinot eivät olleet pelkästään luopumista, loputtomalta vaikuttavaa suunnittelua tai huolehtimista. Kolmannesta keinovalikoista löytyi myös yritystä sisällyttää positiivisia ja mielekkyyttä lisääviä asioita elämään. Mielihyvää tuottavia asioita olivat henkistä selviytymistä tukeva toiminta, jaksamista tukeva tekeminen ja selviytymiseen kannustavat ihmissuhteet. Henkistä selviytymistä tukivat huumorin käyttö ja yritykset ylläpitää eri keinoin toiveikkuutta.

Tukea selviytymiseen

Analyysista saatujen vastausten perusteella voimme hahmottaa niitä toimenpiteitä, joilla niukkuudessa selviämistä voidaan tukea. Annetun tuen tulisi olla sekä ihmisten positiivisten selviytymiskeinojen ja voimavarojen tukemista että negatiivisten selviytymiskeinojen vähentämistä. Kuten Rouvinen-Wilenius ja Koskinen-Ollonqvist (2011) kirjoittavat, on yhteiskunnan rakenteiden toimittava ikään kuin kehyksenä, jotka edistävät ihmisen toimintaa yhteiskunnassa voimavaralähtöiseksi. Osallisuutta tukeva elämä koostuu yhteisössä, joissa vastavuoroinen toiminta perustuu luottamukseen ja kuulluksi tulemiseen.

Hallittavuus on sitä, että ihminen voi ja osaa käyttää voimavarojaan ja ottaa sopivasti haasteita vastaan. Hallittavuutta voi helpottaa vähentämällä ruoan määrään ja laatuun liittyvää huolta järjestämällä ravinteikasta ruokaa saataville ilman häpeää. Niukkuudesta selvitäkseen tulisi ihmisille olla tarjolla matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita varmistamaan avun, terapian ja lääkityksen saanti nopeasti. Samoin olisi oltava päihteiden käytön lopettamiseen liittyvää tukea. Niukkuudessa elävän elämänhallinnan ja selviytymiskeinojen kannalta poikkihallinnollinen ja moniammatillinen asiakaslähtöinen työ olisi suositeltavaa. Koska niukkuudessa eläminen on elämistä päivä kerrallaan, tulisi avunkin olla arkista ja lähellä. Vastausten perustella olisi hyvä tarjota sellaista tukea, joka auttaa laajentamaan ja pidentämään tulevaisuuden odotushorisonttia ja luo toiveikkuutta. Siihen kuluu avun antaminen taloudellisen toimeentulon suunnitteluun, kuten budjetointiin, säästämisen tapoihin, lainojen ja osamaksujen maksuun. Esimerkiksi pullojen keräilyyn, dyykkailun tai rikollisen toiminnan suunnittelun ja toteuttamiseen käytetty aika voitaisiin käyttää hyödyllisemmin. Avustuksiin turvautuminen koettaan nöyryyttävänä, mutta välttämättömänä. Voisivatko ”leipäjonot” ja muut tavat jakaa avustuksia olla innovatiivisempia.

”Kyl mä silleen pärjään itsekseni tuella ja dyykkaillen, mutta pienten tukijuttujen (halvan opiskelija-asunnon, tukien) tipahdellessa elämä on muuttunut yllättävän hankalaksi taisteluksi. Odottaa et asiat olisivat paremmin päätä rukatessa, mutta keinoja ei ole. Toisaalta keinottomuus ongelmien ratkaisussa ruokkii masennusta.”

Ymmärrettävyys tarkoittaa sitä, että ihminen kokee asiat selkeinä ja johdonmukaisina. Niukkuudessa eläminen horjuttaa selkeyttä elämässä. Jotta näitä ”selviytymiskeinoja” kuten itsensä hoitamattomuutta, itsemurhan pohtimista tai antautumista apatiaan ei tulisi, lähettyvillä tulisi olla sellaisia matalan kynnyksen palveluita, jotka nopeasti pystyvät reagoimaan tilanteisiin. Korjaavan toiminnan lisäksi tilanteisiin varhain puuttumalla voidaan saada kaaoksen tilalle selkeyttä. Nyt vastaajat rajoittavat liikkumista, elämänpiiri supistuu ja kapeutuu. Jotta harrastuksista ei tarvitsisi luopua, tulisi tarjolla olla edullisia harrastusmahdollisuuksia sekä perheen lapsille että aikuisille. Niukkuudesta selvitäkseen, vastaajat olivat tinkineet myös vaatetuksen, ruoan ja asumiseen liittyvistä kustannuksista. Aivan keskeistä olisikin laadukkaan ruoan helppo saatavuus, kuten ylijäämäruoan jakelu tai ”Yhteiset Keittiö-hankkeet” tai tarjoamalla edullisia asumismuotoja terveissä rakennuksissa. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että ruokavalio, liikunta ja uni näkyvät lasten koulumenestyksessä. Siten esimerkiksi ilmaiseksi kaikille tarjolla olevat kouluruokailu tai leikkipuistojen kesäruokailu ovat merkityksellisiä.

”Toivoisin keskusteluapua käytännön tilanteisiin ja henkisen tilanteen ja mielialan kohottamiseen, mutta sellaista ei ole. Sosiaaliset kontaktiin ovat niukat”

Mielekkyys on sitä, että elämä koetaan tarkoituksenmukaisena. Painopiste voimavarojen vahvistamisessa tulisi vastausten perusteella keskittyä henkistä selviytymistä tukevaan toimintaan kuten taiteiden ja luovuuden käytön mahdollistamisen tai lemmikkien kanssa vuorovaikutuksen huomioimisen osana selviytymiskeinoja. Ylipäänsä ihmisten omista lähtökohdista syntyneitä keinoja ylläpitää toiveikkuutta ja huumoria. Myös vapaaehtoistyön ja uskonnollisuuden huomioiminen niukkuudessa elävien arjessa on hyvä pitää mielessä. Itsenä kehittäminen on niukkuudessa selviämisessäkin tärkeätä. Tätä voidaan tukea muun muassa kirjastoverkoston saavutettavuuden ja saatavuuden kehittämisellä ja opiskelun mahdollistamisena. Jaksamista edistivät myös liikunnan harrastaminen ja luonnossa ulkoilu. Olennaista on siis huomioida, että tarjolla on myös edullisia liikuntapaikkoja sekä helposti saavutettavissa olevia luontoreittejä. Ihmisten toimintakyvyn keskiössä on terveys ja terveenä pysyminen, on tämän tukemiseksi terveyspalveluiden oltava edullisia ja kaikkien saavatavilla. Selviytymiseen kannustavat ihmissuhteet olivat vastausten perustella olennaisia, tämä tulisikin huomioida palveluissa myötävaikuttaen ihmissuhteiden edistämiseen. Tarvitaan edelleen keinoja yksinäisyyden torjuntaan ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen.

”Keinovalikko on lopulta aika laaja, mielen voimavarat, talouden hallinnan työkalut, kaikki osaaminen mitä on tullut hankittua esim. ravitsemukseen ja ruoan valmistukseen, käsillä tekemiseen, korjaamiseen, kunnostamiseen jne. liittyen”

Tarvitaan sekä yksilön tukemista että niukkuuden taustalla vaikuttavien asioiden korjaamista

Tämän analyysin tulokset ovat samansuuntaisia Leemann ym. (2018) tutkimuksen tulosten kanssa, enemmistö vastaajista elää taloudellisessa epävarmuudessa eikä pysty suunnittelemaan elämänsä eteenpäin. Toisaalta tässä analyysissa löytyneiden ja käytettyjen selviytymiskeinojen laaja valikoima yllätti, sanoin kuin se, että samanaikaisesti käytettiin useita eri selviytymiskeinoja.

Erityistä huolta vastauksissa herättivät luovuttamisen ilmapiiri, johon liittyi rikollisenkin toiminnan ja itsemurhan kuuluminen selviytymiskeinoina. Huolta herätti myös se, että usein ensimmäinen tapa selviytyä niukkuudesta oli ravitsemuksen määrästä ja laadusta tinkiminen. Leemanin ym. (2018) tutkimuksessa 41 prosenttia vastaajista ilmoitti, että oli edeltävän 12 kuukauden aikana pelännyt ruoan loppuvan, ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen nosti keskeisen asian keskusteluun siitä, että köyhyys on yksi perheiden ongelmien juurisyy ja tilanteeseen olisi saatava muutosta.

Valtakunnan politiikan näkökulmasta tarvitaan ohjausta kohti isompaa muutosta, kuten valtioneuvoston julkaisussa (2019) kehotetaan: varmistetaan, että osallistumiskanavat ja -mahdollisuudet ovat asianmukaisesti ja että noudatetaan tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteita. Kuten Mittelmark (2009) sanoi, tehtävämme on poistaa moraalisesti kestämättömiä stressilähteitä, tarjota turvapaikka niille, joille on annettu vähiten, sekä valaa empatiaa jokaiseen kohtaamiseen kärsivien kanssa. Kuntatasolla valtuuston on huolehdittava siitä, että tarjolla on monipuolisesti erilaisia osallistumisen menetelmiä ja mahdollisuuksia kaikille kuntalaisille.

Niukkuudessa elävien ihmisten arkea ja selviytymiskeinoja selvittäen voidaan suunnitella millaista tukea he elämäänsä tarvitsevat. Niin palveluilla kuin kehittämishankkeillakin on syytä vahvistaa arjen hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja mielekkyyttä. Palvelujärjestelmältä tämä edellyttää monitoimijaista otetta niin, että myös järjestöjen ja yritysten rooli selkiytyy julkisen sektorin rinnalla.

Kirjoittajat: Varpu Wiens ja Sakari Kainulainen

Kirjoittajat ovat Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkijoita Sokra-hankkeessa.

Aiempia Sokran tutkijoiden kirjoituksia:

Inhimillisyyden ja huono-osaisuuden muutokset maakunnissa 2010-luvulla

Talousnäkökulma huono-osaisuutta vähentäviin hankkeisiin

Osallisuuden edistäminen maakunnissa

Lähteet:

Antonovsky A. 1987. Unraveling the mystery of health. How people manage stress and stay well, Jossey-Bass, San Francisco 1987.

Björk A., Paavola JM., Strik T., Tanhua I. & Vainio A. 2019. Finland in the International Human Rights System. Publications of the Government´s analysis, assessment and research activities 2019:50 ISSN 2342-6799 ISBN PDF 978-952-287-776-5.

Leemann L., Isola AM., Kukkonen M., Puromäki, H., Valtari S. & Keto-Tokoi A. 2018. Työelämän ulkopuolella olevien osallisuus ja hyvinvointi: Kyselytutkimuksen tuloksia.

Mittelmark M. 2009. Building healthy public policy… the salutogenic way. Presentation in 2nd International Research Seminar on Salutogenesis, Helsinki 2009.

Mullainathan S. & Shafir E. 2013. Scarcity: Why having too little means so much. New York, NY, US: Times Books/Henry Holt and Co.

Rouvinen-Wilenius P. & Koskinen-Ollonqvist P. 2011. Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen. Järjestöt suunnan näyttäjinä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisu, Helsinki