Kolumnin kirjoittaja Teemu Arina on tietokirjailija ja biohakkeri. (Kuva: Teemu Arina)

TEEMU ARINA, KOLUMNI

Nykyinen terveydenhuolto on sairauden huoltoa. Huomio keskittyy oireiden perusteella sairauksien diagnosointiin lääkärin vastaanoton ja laboratoriotutkimusten pohjalta. Kutsun tätä jälkiviisaudeksi. Huomio keskittyy siihen, mitä on mahdollisesti tapahtunut ja miten normaali toimintakyky voidaan palauttaa.

Mittaaminen voi myös tarjota syvemmän ymmärryksen ja näkemyksen siitä, mihin suuntaan terveysongelma voi kehittyä, jos sitä ei hoideta. Terveydenhuolto onkin datan ja mittaamisen osalta siirtymässä diagnostisesta terveydenhuollosta yhä enemmän ennustettavan tai ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suuntaan, jossa kokonaiskuva terveydestä voidaan määrittää ennalta.

Parhaimmillaan tämä mahdollistaa terveysongelmien kehittymisen ennakoinnin jo vuosikymmeniä etukäteen. Tässä apuna toimivat uusimmat diagnostiset menetelmät muun muassa genetiikasta, epigenetiikasta, veriarvoista, hyvinvointidatasta ja ravitsemustilasta. Kokonaiskuvaa voidaan mallintaa ja tarkentaa data-analytiikan, syväoppimisen ja tekoälyn avulla, jossa populaatiotason data yhdistyy yksilöllisiin eroavaisuuksiin.

HENKILÖLLÄ voidaan todeta esimerkiksi MTHFR-geenin mutaatio, joka vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen. Yhdysvaltalaisissa ja australialaisissa aineistoissa tämän virheen esiintyvyys on 8–17 prosenttia. Kyseessä on entsyymi, joka muuntaa foolihapon aktiiviseen muotoon.

Mutaatio tämän entsyymin toiminnassa voi nostaa tulehdustekijöitä, jotka nopeuttavat ateroskleroosin eli alaraajojen tukkivan valtimotaudin kehittymistä. Vaikutus on kuitenkin hidas, ja siihen voidaan vaikuttaa ravitsemustekijöitä muuttamalla. Foolihappoa eli B9-vitamiinia lisätään ruoka-aineisiin, sillä sen tarve lisääntyy muun muassa raskauden aikana. Luonnossa folaattia esiintyy tummanvihreissä lehtivihanneksissa ja täysjyväviljassa. Jos henkilöllä on MTHFR-geenin mutaatio, aktiivisempi metyylifolaatti kannattaa mieluummin ottaa purkista. 

OIREETTOMAAN hitaasti kehittyvään ongelmaan voidaan siis periaatteessa vaikuttaa päivittäisillä valinnoilla. Toimenpiteiden vaikutus voidaan todentaa verikokeilla.

Sairauden huoltoon keskittyvässä lähestymistavassa tätä ongelmaa ei hoideta, sillä henkilöllä ei ole mitään diagnostisoitavaa sairautta. Vastaavia esimerkkejä ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta löytyy kirjallisuudesta lukuisasti.

Kehon rappeumasairaudet eli esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit, metaboliset säätelyhäiriöt, kuten diabetes ja monet hermostolliset sairaudet, esimerkiksi Alzheimerin tauti, kehittyvät aikuisiällä usein hitaasti, ja niiden kehittymiseen vaikuttavat ennen kaikkea elintavat.

Usein taudin puhjettua on jo liian myöhäistä. Ongelmaan olisi pitänyt vaikuttaa ennaltaehkäisevästi jo vuosikymmeniä aikaisemmin elintapoja ja ympäristötekijöitä muuttamalla. Ongelmana vain on, miten henkilö motivoidaan elintapamuutoksiin. Tutkimusten perusteella ennakkotieto ja terveysdata riskitekijöistä motivoi elintapojen muutoksiin jo kauan ennen ongelmien ilmaantumista.

BIOHAKKEROINTI on terveyden ja hyvinvoinnin optimointia käyttämällä apuna tiedettä, asiantuntijoita, laboratoriotutkimuksia ja elintapamuutoksia näiden pohjalta. Biohakkerille hyvät veriarvot eivät ole pelkästään väestöllisten viitearvojen sisällä, vaan yksilöllisen datan pohjalta optimitasolla.

Biohakkerointi on tietoista sairauksien ennaltaehkäisyä kauan ennen ongelmien ilmaantumista. Huipputerveys ei siis ole enää vain oireeton nykytila, vaan tilastollinen todennäköisyys terveemmästä tulevasta. Tavoitteena on lisätä terveitä sairauksista vapaita elinvuosia. Näenkin, että terveyden lisääminen on aina edullisempaa kuin sairauden hoitaminen.

Teemu Arina

Kirjoittaja on tietokirjailija ja biohakkeri.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 5/2022.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*