Ikäihmisten kuntoutuksen puute maksaa yli puoli miljardia euroa vuodessa
Eksoten mallissa ikäihmistä kuntoutetaan 5-6- tuntia päivässä. Terveyskeskuksen vuodeosastolla kuntoutusta saa usein vain puoli tuntia viikossa. (Kuva: Seppo Haavisto)
Raportti esittää, että pitkäaikaisosastoista luovutaan ensi vuonna vanhusten kuntoa huonontavana järjestelmänä.
Ikäihmisten kuntoutukseen panostaminen ja laitoshoitokapasiteetin järkevöittäminen kunnissa voisi tuoda yhteiskunnalle satojen miljoonien eurojen säästöt vuosittain, käy ilmi osana Muuttuva yhteiskunta – Muuttuvat palvelut -tutkimushanketta julkaistusta raportista.
– Mitataan millä mittarilla tahansa, meillä on tällä hetkellä hyvin erilaiset määrät laitoksia eri kunnissa. Osassa mitoitus on lähellä sitä, mitä pidetään hyvänä, osassa on huomattava ylimitoitus, sanoo Aalto-yliopiston professori Erkki Vauramo, yksi Ikääntyvä väestö ja toimintakyvyn ylläpito -raportin kirjoittajista. KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi raportin tiistaina.
– Pelkästään ylimitoituksen purkaminen lähelle normaalia mahdollistaisi laskutavasta riippuen 600-800 miljardin vuosittaisen säästön, Vauramo kertoo raportin löydöksistä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Eksote alkoi kuntouttaa toden teolla
Raportin mukaan kuntien ylipaikkaongelma syntyy siitä, että laitosjärjestelmään on helppo päästä, mutta kotiuttava kuntoutus puuttuu.
”Ikääntyneen toimintakyvyn palauttaminen ei ole palvelujärjestelmän keskeinen tavoite. Jos saadaan kuntoutus toimimaan, riittää nykyinen kodin ulkopuolinen asumiskapasiteetti myös suurten ikäluokkien tarpeeseen”, raportissa todetaan.
Tämä on käytännössä osoitettu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote).
Kun terveyskeskuksen vuodeosastolla on tavallisesti kuntoutusta noin puoli tuntia viikossa potilasta kohti, kuntouttaa Eksote 5–6 tuntia päivässä. Tästä seuraa, että 95 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan. Vanhuspalvelulain kotona asumisen tavoitetason on 92 %.
Uudistetun kuntoutusmallin vaikutuksia tutkinut erikoislääkäri Esko Hussi Eksotesta pitää tulosta hämmästyttävänä. Hussi on myös yksi mainitun tutkimusraportin kirjoittajista.
– On perustettu kuntoutussairaala, joka kuntouttaa akuutisti hoitoon joutuvia. Ennen kotiutusta kaikki käyvät kuntoutuksen läpi, se kestää korkeintaan kuukauden ja siihen todella satsataan, Hussi kertoo.
Eksote on uudistamisen yhteydessä lakkauttanut 500 terveyskeskusten vuodeosastopaikkaa ja jatkaa laitospaikkojen vähentämistä. Uusi tavoite on nostaa tuettuna ja toimintakykyisinä kotona asuvien vanhusten osuus 97 prosenttiin.
– Koko systeemi ikäihmisten kohdalla muuttuu aktiiviseksi kuntouttamiseksi ja kuntoutumiseksi. Se on tehnyt hämmästyttävän suuren muutoksen – mutta se myös vaatii että siihen ruvetaan tosissaan, Esko Hussi sanoo.
Kaksineuvoinen keskittyi kotihoitoon
Laitospaikkojen määrässä vähennyspotentiaali on raportin mukaan kymmeniätuhansia.
”Laitospaikkoja, jossa on ympärivuorokautinen terveydenhuollon ammattilainen, oli maassamme 31.12.2015 tehdyn laskennan mukaan 54 115. Kun yli 75 vuotiaita vanhuksia oli 31.12.2016 noin 500 000, tarvittaisiin Eksoten saavuttamalla tasolla noin 30 000 paikkaa, eli 24 000 paikkaa olisi liikaa”, raportissa todetaan.
Tämä puolestaan vaatii, että koko ajattelutapa muuttuu. Hussi muistuttaa, että Suomi on ollut jonkinlainen kummallisuus eurooppalaisella tasolla. Laajamittaista ja systemaattista kuntoutusta on alettu harjoittaa vasta viime vuosina.
– Suomessa on satsattu pitkäaikaisiin laitospaikkoihin joissa kukaan ei oikeastaan kuntoudu, koska siellä saa lähinnä pelkkää hoivaa.
Vauramo puolestaan pitää jäänteenä 70-luvulta mallia, jossa yksi fysioterapeutti vastaa 30 hengen osastosta ja ehtii tekemään yksilötyötä asiakkaan kanssa noin tunnin viikossa.
Uusi ajattelu ja uudet tavat merkitsevät mallin ottamista muualta. Hollannissa ja Saksassa on panostettu voimakkaasti kuntoutukseen ja muun muassa asumisympäristöihin. Eksoten mallin esikuvana on Ruotsin malli.
Ajattelutavan ja toimintansa on uudistanut onnistuneesti myös Evijärven ja Lappajärven kuntien sekä Kauhavan kaupungin muodostama perusturvan kuntayhtymä Kaksineuvoinen, jossa toiminta keikahti kolmessa vuodessa (2014-16). Laitoshoito sijaan panostettiin uudella tavalla.
”Organisaatiorakenteen kehittämisen rinnalla avattiin myös kotihoidon palveluesimiesten sekä tiimivetäjien toimenkuvat. Kotihoitoon luotiin toiminnalliset tiimit, ja tiiminvetäjillä on hoidollinen vastuu asiakkaista. Omahoitajuus/vastuuhoitajuus toimii nyt kaikissa kotihoidon tiimeissä. Omahoitajien vastuihin kuuluvat mm. hoito- ja kuntoutussuunnitelmien päivitys sekä omaisten kanssa tehtävä yhteistyö”, raportissa kuvaillaan.
Uudistuksen myötä kodin ulkopuolella asuvien vanhusten määrä putosi viidestäsadasta kolmeensataan.
Pitkäaikaisosastoista eroon ensi vuonna?
Raportti löytää Suomalaisesta hoitokulttuurista ja ajattelutavasta runsaasti parannettavaa, vaatii asennemuutosta kaikille toiminnan tasoille sekä tavoitteita ja aikataulua uudistamiselle.
Yksi merkittävä ongelma on tilakysymys. Noin parikymmentä prosenttia laitoksista on niin ahtaita, että henkilölle jää ainoaksi vaihtoehdoksi maata sängyssä. Se huonontaa kuntoa, ja huonokuntoiset kuolevat nopeammin.
– Jos haluaisi kärjistää, osassa hoitojärjestelmää elämä lyhenee. Siinä mielessä olemme tekemisissä hyvin vakavan asian kanssa, Erkki Vauramo sanoo.
Raportin toimenpide-ehdotuksissa esitetäänkin, että pitkäaikaisosastot suljetaan vuoden 2018 alussa vanhusten kuntoa huonontavana järjestelmänä.
Lisäksi raportissa muun muassa vaaditaan, että sote-uudistuksen tavoitteeksi asetetaan kuntoutuksen uudistaminen ja liian ahtaiden tilojen väljentäminen vuoteen 2025 mennessä.
Laitosten sijaan tarvitaan asumisyksiköitä, jotka ovat myös kuntouttavia yksiköitä, joissa ihmiset pystyvät liikkumaan ja olemaan ulkona ja harrastamaan, Esko Hussi sanoo.
Tähän voisi Hussin mukaan olla varaa, jos pitkäaikaishoito vähenee näin dramaattisesti kuin tutkimus osoittaa mahdolliseksi.
Tärkeää asiaa, mutta hoitotyötä tehneenä 25vuotta eri hoitoalan tehtävissä, voin yhtyä täysin tuohon. Miten kuitenkin saadaan myös ne vanhukset ja kuntoutujat mukaan ,joilta puuttuu oma halu kuntoutukseen. Mitä sanoisitte esim. 90 vuotiaalle kotona asuvalle vanhukselle, joka vastaa kuntouttavaan hoitoon sanomalla, että on vanha ja väsynyt, eikä kuljettujen kilometrien jälkeen jaksa enää. Näitä on aika paljon.
Kuntoutus on tärkeä, mutta siihen on oltava potilaalla/asiakkaalla oma tahto, jotta siitä hyödytään.
Joskus tosiaan tämä kuntoutusbuumi menee kyllä liian pitkälle. Loukkaa vanhan ihmisen ihmisarvoa. Ei voida vain loputtomiin kuntouttaa. Ihmisellä on oikeus olla myös väsynyt ja vanha omassa kodissaankin.
Miksiköhän kunnan antama kuntoutus on sentasoista että moni keskeyttää. Ensin jonotetaan jopa 6 kk ja sitten huomaa tason.Yksityiset aivan eriluokkaa.
Edellä on kerrottu valtakunnalliseksi tavoitteeksi, että yli 75 – vuotiaista 92 % asuisi kotona. Esimerkki Eksoten toimista:Eksote).
– Kun terveyskeskuksen vuodeosastolla on tavallisesti kuntoutusta noin puoli tuntia viikossa potilasta kohti, kuntouttaa Eksote 5–6 tuntia päivässä. Tästä seuraa, että 95 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan. Vanhuspalvelulain kotona asumisen tavoitetason on 92 %.-
Ymmärrän itse fysioterapeuttina jonkinverran kuntoutuksesta. Mutta kun tavoitteeksi on asetettu 92 % kotona asumiseen, miten on silloin niiden vanhusten, joiden osalta ei kuntoutuksella päästä eteenpäin, ei saada edes toimintakykyä säilytettyä kuntoutuksen lähtötasolla. Miten on muistisairaiden, monivammaisten kuten amputoidun halvauspoltilaan om toimisuus jolla yksi jalka jäljellä ja toinen käsi toimii…. miten rankasta parkinson-sairaudella potilaan kotonaan yksin selviytyminen, kun tietää miten tauti neurologisena sairautena kehittää vaikeaa jäykkyyttä ja vapinaa. Ne eivät ole potilaan itsensä hallittavissa asioita. Tai miten selviytyy kodissaan pyörätuolipotilas jolla korkeintaan yksi käsi toimii, jalat käytännössä toimimatta. Miten siirtyy, miten henk. koht. hyvgienia. miten huolehtii ateriat ja muut keittiötyöt…… Ei riitä kuntouttaminen ellei järki enää toimi tai puuttuvaa jalkaa ei vio enää kuntouttaa. Puhumattakaan käytännössä sokeaksi näkönsä menettänyt vanhus…. Liiankin hyvin tunnen näiden ihmisten selviytymisen vaikka kuntoutus olisi ollut miten tehokasta, ammattimaista ja intensiivistä. Motoriikka ei toimi – ei aina edes vaikka olisi miten intensiivistä kuntoutusta. Luku erikseen ovat geropsykiatriset vanhukset joiden aktivointi edes vuoteesta istumaan voi olla tuntien ja taas tuntien houkuttelun ja muiden keinojen tulos. Aina ei psyk.lääkkeet ole paikallaan koska niillä omat sivuvaikutuksensa.
Tähän kliiniseen, arjen työkokemukseen ja erikoitumiskkououtukseeni perustuen uskallan todeta, että jos tavoitteena on 92 % kotona asuviksi, on näiden ihmisten päivä, arki, elämä hyvin avutonta. Sitä moni sanoisi, että silloin ihminen on heitteille jätetty. Ei silloin auta eikä riitä kuukauden kuntoutusjaksot ennen kotiutusta.
Mutta saahan kunnat ostettua kotihoitoa Mehiläiseltä.