Koulun ja työn ulkopuolelle jääneet nuoret saavat vääränlaista apua – "Koko peruskoulun jatkuneeseen koulukiusaamiseen ei puututtu"
Tietyt kielteiset tapahtumat elämässä yhdästävät koulun ja työn ulkopuolelle jääneitä nuoria.
Koulun ja työn ulkopuolelle jääneet nuoret kokevat saaneensa vääränlaista apua.
Sen sijaan, että nuoria itseään olisi kuultu siitä, miten heitä voisi parhaiten auttaa, heitä ohjataan liian voimakkaasti työhön tai kouluun, kertovat Nuorisotutkimusverkoston tutkimukseen haastatellut nuoret.
Tammikuussa 2021 julkaistuun tutkimukseen on haastateltu yhteensä 117 työn ja koulu- tuksen ulkopuolella olevaa nuorta.
Tällaisia nuoria ei ole juuri tutkittu aiemmin haastattelemalla, sillä heitä on vaikea tavoittaa. Nyt nuoret löydettiin etsivien nuorisotyöntekijöiden avulla.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Nuorisotyöntekijät haastattelivat nuoria Helsingissä, Keski-Suomessa ja Kainuussa. Nuorista 35 antoi myöhemmin vielä syvähaastattelun tutkimusta varten.
Tutkijat Anu Gretschel ja Sami Myllyniemi selvittivät tutkimuksessa nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista.
Tulokset osoittavat, että työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ovat keskimäärin huomattavasti tyytymättömämpiä elämäänsä kuin nuoret keskimäärin. Tyytyväisyyttä laskevat etenkin työttömyyden pitkittyminen ja sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen.
Suuri osa tutkimukseen osallistuneista nuorista ajatteli, että työssä ja koulutuksessa menestyminen ovat edellytyksiä yhteiskuntaan kuulumiselle.
Tietyt kielteiset tapahtumat elämässä yhdistävät näitä koulun ja työn ulkopuolelle jääneitä nuoria: kiusatuksi tuleminen yläkouluikäisenä, vanhempien tuen puuttuminen ja yhteiskunnan tuottamat paineet ja kiire hankkiutua koulutukseen tai työhön, vaikka esimerkiksi nuoren terveys ei ole riittävä.
Syvähaastattelussa 35 tutkimukseen osallistuneelta nuorelta kysyttiin, kuka tai mikä olisi voinut toimia toisin, jotta heidän hyvinvointinsa olisi voinut parantua. Joukosta viisi kertoi olevansa tyytymätön elämäänsä. Loput 30 olivat enemmän tai vähemmän tyytyväisiä.
Noin puolet kuitenkin kertoi, ettei hänen palveluntarvettaan ole tunnistettu oikein.
Nuorten mielestä heidät on rajattu ulos palvelujen piiristä esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi tai siksi, että he ovat työelämän ulkopuolella. Niillä, joilla on monia ongelmia, apua tarjotaan ongelmaan joka ei ole hyvinvoinnin suurin este.
– Joutuu koko ajan todistamaan tekevänsä edes jotain koulutukseen tai työhön liittyvää, yksi haastatelluista nuorista tiivisti.
– Suhde yhteiskuntaan on katkera. Apua alkoi saada vasta useamman koulutuksen keskeytyksen jälkeen. Koko peruskoulun jatkuneeseen koulukiusaamiseen ei puututtu.
Kiusatuksi joutuminen yhdistävä tekijä
Nuorten mukaan yhteiskunta voisi auttaa heitä paremmin, jos työhön ja koulutukseen ohjaamisen sijaan heitä itseään kuultaisiin siitä, mitkä ovat heidän hyvinvointinsa suurimmat esteet ovat.
Osalla tutkimukseen haastatelluista nuorista on tai oli ollut ongelmia kotioloissa. Kaksi oli huostaanotettu ja sijoitettu. Yksi koki ”perineensä” mielenterveysongelmat kotoaan ja toivoi vanhemmille apua:
– Olis mullakin varmaan mennyt aika hyvin, jos vanhempi olis ollut lääkäri ja insinööri, hän pohti.
Melkein kaikki tutkimuksen nuoret olivat joutuneet peruskouluikäisenä kiusatuksi. Yksi nuori kertoi toivovansa, että koulukiusaamiseen ja perheessä olleeseen päihdeongelmaan olisi puututtu aiemmin.
Tutkimuksen perusteella avun saaminen ongelmiin auttaa merkittävästi nuoria saavuttamaan tyytyväisyyden elämäänsä. Osa nuorista kertoi kokeneensa itsensä alempiarvoiseksi kuin muut ennen kuin oli saanut apua esimerkiksi psykoterapiasta.
Tutkimuksen mukaan yhteiskunnan saattaa olla kuitenkin nykytilanteessa haastavaa ymmärtää, ettei avun saaminen perille välttämättä tarkoita sitä, että nuori on muuttunut työkykyiseksi.
Juuri tyytyväisyys elämään, itsetunnon vahvistuminen ja kokemukset muilta saadusta arvostuksesta ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta kertovat siitä, että apu on mennyt perille.
Toisaalta haastattelut osoittivat myös, että monen nuoren auttamisessa on myös matkan varrella onnistuttu, jos avuntarpeita on ollut. He kokevat nyt olevansa elämäänsä tyytyväisiä.
Moni kuitenkin koki avun tulleen perille vasta monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Heidän mukaansa palvelutilanteessa on tarjolla valmiiksi mietittyjä polkuja, aikataulutettuja velvoitteisiin vastaavia toimia, joihin nuori ohjataan. Nuoret muistuttivat, ettei kukaan ulkopuolelta voi tietää toisen tilanteesta.
