Ville Turkka ei ylläty siitä, että lastensuojeluilmoitusten määrä on pudonnut koronakriisin etäkoulunkäynnin aikana. Sama ilmiö on tuttu mm. Hakunilasta kesälomien aikana. - Kun ei ole koulua, ei kukaan näe mustelmia ja väsyneitä silmiä.

Ville Turkka on viettänyt Hakunilassa suuren osan elämästään, ja sen huomaa.

Vantaalaista lähiötä kierrellessä tuttuja tulee vastaan. Herää ajatuksia, muistoja, tunteita.

Turkka muutti tänne kesken viidennen luokan, vuonna 1978, Vantaan Hiekkaharjusta. Silloin kaupunginosan halki kulkeva Hakunilantie oli hiekkainen. Ostoskeskuksen takaa alkoi metsä.

-Voitin ostoskeskuksen avajaisissa arpajaisten pääpalkinnon, helikopterilennon. Sen jälkeen en olekaan arpajaisissa voittanut.

Isompaan voittoon Turkka on ponnistanut Hakunilasta alkunsa saaneen Icehearts-toiminnan parissa.

Toiminnassa opitaan sosiaalisia taitoja ja tavoitellaan syrjäytymisen ehkäisyä mukana kasvun nivelvaiheissa kulkevan turvallisen aikuisen tuella. Toiminta alkoi neljännesvuosisata sitten juuri täältä.

Ville Turkka ja isänsä Ilkka Turkka olivat vierailleet paikallisissa päiväkodeissa ja etsineet poikia, joista oli huoli. Ensimmäinen Icehearts-joukkue perustettiin 1996. Alussa toiminta oli pelkistettyä. Kokoonnuttiin Hakunilan kirkon edessä, mentiin uimaan, tutustuttiin. Avainasiana oli voittaa poikien luottamus. Sitä, luottamusta aikuiseen, ei ollut. Kantavana ideana oli joukkueurheilun yhteys kasvatustoimintaan. Ja sitoutuminen.

Iceheartsin ideana on ollut alusta asti se, että kasvattaja sitoutuu joukkueeseen ja mukana olevien lasten tueksi 12 vuoden ajaksi.

Muulla keinolla kuin pitkäaikaisella sitoutumisella ei ongelmiin voida kunnolla pureutua, sen Ville Turkka oli huomannut lastenkodissa työskennellessään. Ja turhautuminen siihen, että lasten ympärillä olevat aikuiset vaihtuivat ja olivat kiireisiä, eikä ongelmien juuriin paneuduttu, sai hänet perustamaan Iceheartsin.

Nyt toimintaa on 13 kaupungissa, 46 joukkueessa. Toiminta on vakautunut, tullut tunnetuksi, levinnyt ympäri maan, saanut palkintoja Suomessa ja ulkomailla.

Kiusaamisen jäljet

Iceheartsin idean takana on se, että joku aikuinen on koko ajan lapsen kanssa, lapsen tavoitettavissa.

Aikuisen läsnäolo liittyy Ville Turkan mukaan vahvasti esimerkiksi kysymykseen koulukiusaamisesta. Kiusaaminen on aihe, joka saa hänet kiihtymään. Hän on nähnyt läheltä, mitä se tekee ihmisille.

Ville Turkan lapsuuden Hakunilassa kerrostalojen lapset olivat porukoissaan pihoilla. Vanhempien ongelmat kuuluivat seinien ja kattojen läpi. Ne heijastuivat lapsiin, jotka kanavoivat kokemustaan eteenpäin. Kiusaaminen oli raakaa. Ja sen jäljet kantavat kauan.

Muistutuksen kiusamisen pitkistä jäljistä Turkka sai vuosia sitten, kun häntä lähestyi lapsuusaikojen naapuri. Samassa pihapiirissä vaikuttaneen kiusaajan uhri ei ollut unohtanut ja hautoi kostoa vuosikymmenten jälkeenkin. Sitä varten hän oli aloittanut voimanoston nuorena. Lapsena hän oli joutunut valehtelemaan äidille, mitä oli tapahtunut polkupyörälle tai jääkiekkomailalle, jotka kiusaaja oli vienyt.

Muisto siitä, millaista oli lähteä kouluun, kun tiesi että joutui pihalla kohtaamaan vainoajansa, ei ollut hälventynyt vaan sai vihan ottamaan vallan vielä aikuisena.

-Se on yksi kamalampia juttuja. Se viha, joka jää elämään, Ville Turkka sanoo kiusaamisen kohteena olemisesta.

Kiusaamiseen liittyvä ongelma on myös se, että kiusaamisen kitkemiseen ei rohjeta ottaa käyttöön oikeanlaisia torjuntavälineitä, Ville Turkka sanoo. Hän suhtautuu epäillen esimerkiksi KiVa-koulu-ohjelmaan.

-Kiusaamista ei saada kuriin kuin olemalla koko ajan lapsen kanssa.

Kiusaamisen yksi muoto on myös se, että aikuinen ei puutu, Turkka sanoo.

-Suljetaan silmät tai ei ymmärretä.

-Se on luonnon laki. Vallankäyttöä. Kiusaamisesta puhutaan ilmiönä, mutta se on luonnonlaki. Vahvin hallitsee.

Jos Ville Turkka saisi päättää, lapsilla olisi koulussa sama luokanvalvoja ekaluokasta yhdeksänteen, koko peruskoulumatkan ajan.

-Aikuinen oppisi tuntemaan lapset ja heidän verkostonsa. Sosiaalinen vuorovaikutus olisi vahvempi.

Näin tuntosarvet ongelmille, kuten kiusaamiselle tai tuen tarpeelle, herkistyisivät.

Koulut toimintakeskuksiksi?

Turkan mukaan tämä ehdotus törmää usein perinteiseen ajatteluun. Ajatellaan, että luokanopettaja ei voi mennä yläkoulun opettajan reviirille opettamaan.

Palvelujen pitäisi joustaa paljon nykyistä enemmän, Ville Turkka sanoo.

-Koordinaatisto on sotkettu ja jymäytetty iän mukaan ja toimialojen kesken.

Ihannetapauksessa sote-uudistus muuttaisi koulut toimintakeskuksiksi, Turkka sanoo.

– Sosiaalityö, nuorisotyö, opetustyö, kaikki voisivat olla saman katon alla.

Hän kuitenkin epäilee, että sektoriajattelu estää myös tällaisen muutoksen.

-Meidän pitäisi pystyä hankkimaan luottamus toisiimme. Silläkin uhrilla, että aina on väärinkäyttäjiä.

Koronapandemian aiheuttama poikkeustila, kun koulua käydään kotoa, on suuri onni niille, joiden koulunkäynti on fyysisen  kiusaamisen tai väkivallan takia painajaista, Ville Turkka muistuttaa.

-Niillehän tämä on ihan taivas. Nyt ei kiusata.

Toisaalta kun lapset eivät liiku koulussa, jää piiloon myös paljon pahaa. Lastensuojeluilmoitukset ovat vähentyneet, niin järjestöt, sosiaalityöntekijät kuin tutkijat ovat ilmaisseet huolensa tilanteesta. Kunnan työntekijät pyrkivät parhaansa mukaan perehtymään perheiden tilanteisiin, mutta heidänkin ehtimisellään on rajansa.

-Kun ei ole koulua, ei kukaan näe niitä mustelmia, väsyneitä silmiä, pelkoa, Ville Turkka sanoo.

Suoraan asiaan

Lehtikuusen koulun vieressä, Hakunilan kerrostalojen ja Lahdentien välissä, ohi kävelee mies, joka moikkaa Turkalle. Vaihdetaan kuulumiset. Turkka kysyy, joko polkupyörä on korjattu. Mies myöntelee.

-Joka toinen päivä pyöräilen, joka toinen päivä kävelen. Kävelylenkki tekee ihan hyvää, mies hymyilee ja jatkaa matkaansa.

Ville Turkka palaa kysymykseen palvelujen joustamisesta. Hän on saanut kokea byrokratian turhauttavuuden ja pyrkinyt byrokratian ohitse. Iceheartsissa ministeritkin tunsivat hänet ”innovaattorina”. Turkan taktiikka oli mennä suoraan asiaan, pyrkiä jäämään mieleen niille, joilla on valtaa.

Ja vaikutus onkin ollut tehokas. Iceheartsin ensimmäiset vaikutusvaltaiset ja tunnetut tukijat olivat jääkiekkoammattilaisia. Ihan alussa Ville ja Ilkka Turkka etsivät ensimmäiselle Iceheartsin jääkiekkojoukkueelle varusteita kirpputoreilta. Sitten alkoi tulla lahjoituksia jääkiekkovaikuttajilta.

Sitten toiminnan huomasivat muut vaikuttajat politiikan ja urheilun parista. Entinen jalkapalloammattilainen, nykyään Euroopan seurajalkapallon suuntaa kansainvälisissä elimissä linjaava Aki Riihilahti toimi pitkään Iceheartsin hallituksen puheenjohtajana.

Helpolla vaikutus ei ole syntynyt. Sitkeyttä ja ajokilometrejä on vaadittu. Kun Ville ja Ilkka Turkka alkoivat toteuttaa suunnitelmaa Iceheartsin levittämisestä kaikkiin isoihin kaupunkeihin, kohteena oli myös Joensuu.

Ensimmäinen tapaaminen silloisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa sovittiin. Turkat ajoivat Vantaalta Joensuuhun. Kun he pääsivät perille, pysäköivät auton ja nousivat siitä ulos, kävi ilmi, että kaupungin edustaja oli unohtanut tapaamisen.

Nyt, 17 vuotta myöhemmin, Joensuussa toteutuu Iceheartsin varhaisen puuttumisen malli kahdessa päiväkodissa. Ensimmäisenä kaupunkina Suomessa. Toiminta käynnistyi marraskuussa 2018.

Toteutuminen vaati vuosikausien keskustelut, neuvottelut, ja lopulta oikeiden ihmisten osumisen kohdalle.

Turkan mukaan Joensuussa sellainen oli hyvinvoinnin toimialan palvelupäällikkö Katja Pussinen, joka näki toiminnan mahdollisuudet. Ja hän halusi toiminnan nimenomaan päiväkotivaiheeseen.

-Hän näki, että tietyillä asuinalueilla pojilla, jotka ovat pulassa, tuen tarve näkyy jo päiväkotivaiheessa.

Lehtikuusen koulun käytävä Vantaan Hakunilassa on tuttu paikka Ville Turkalle niin kouluajoilta kuin työelämästä.

Tukea lähiöihin

Kaupungit ja lähiöt ovat olleet Iceheartsin kohteena alusta asti. Vantaalla Hakunila, Helsingissä Vuosaari, Lahdessa Liipola ja niin edelleen.

-Lähiöihin pitää päästä turvaamaan ihmisiä, huolehtimaan, olemaan silminä ja korvina, tekemään sillanrakennustduunia hallintojen välillä. Muuten täältä löytyvä hyvä jää kaiken paskan jalkoihin, Ville Turkka sanoo.

Hyvääkin lähiöstä löytyy, tietysti. Lehtikuusen koulussa Hakunilassa otettiin esimerkiksi käyttöön toiminta, jossa maahanmuuttajataustaiset äidit opiskelevat yhdessä lapsensa kanssa suomen kieltä ja matematiikan perusteita. Toimintamalli on levinnyt muuallekin Vantaalle: Mikkolaan, Rajakylään, Kaivokselaan.

Icehearts-kasvattajalle rooli sillanrakentaja ja viestinviejänä on luonteva. Hän on mukana koulussa ja harrastuksessa ja on perillä kotiasioista.

Tuen tarve ilmenee usein jo neuvolavaiheessa. Varhainen puuttuminen tulisi aloittaa jo silloin, sanovat monet asiantuntijat. Syrjäytymisen kustannusvaikutusten ensimmäinen piikki tulee jo neuvolaiässä, sanoo syrjäytymisen hintaa laskenut tutkija.

Koska merkit näkyvät varhain, Joensuussakin haluttiin lähteä liikkeelle puuttumisessa ennen peruskouluvaihetta. Ja tulosta on tullut.

Ville Turkka muistaa ensimmäisestä Icehearts-joukkueestaan pojan, joka perjantaisin, kun oli tiedossa jääkiekkoharjoitukset, puki varusteet päälleen lounaan jälkeen ja istui sen jälkeen päiväkodin tuulikaapissa tuntikausia odottamassa hänet harjoituksiin noutavaa Turkkaa.

Hoitajalle tämä sopi. Se oli helpompi vaihtoehto kuin pitää poika väkisin ryhmän toiminnassa ”terrorisoimassa muita”.

Turkan mukaa yhteiskunnasta puuttuu kokonaisajattelu, jolla tilanteeseen voisi puuttua. Siis siihen, että puututtaisiin todella varhain.

-Ajattele. Neuvoloissa tehdään 0,2 prosenttia lastensuojeluilmoituksista, vaikka neuvola on ensimmäinen paikka, jossa jok’ikinen perhe tulee käymään ainakin kerran. Ja kohortin riskeissä äidin mielenterveysongelmat on yksi tärkeimmistä syrjäytymisen tuottajista, Turkka viittaa syrjäytymisen riskitekijöihin ja niiden jäämiseen huomioimatta.

Palveluiden muuttaminen ei ole helppoa. Järjestötyössä on käynyt selväksi esimerkiksi se haaste, että samaan suuntaan pyrkivät järjestöt kinastelevat keskenään samoista määrärahoista. Aidon vuorovaikutuksen kehittäminen käytäntöön on vaikeaa.

-Siinä Icehearts on onnistunut erittäin hyvin, että me päästään kouluihin.

-Suojelemaan lapsia aikuisilta, silleen ovelasti, Turkka sanoo ja rähähtää nauruun.

Hän ottaa uuden esimerkin siitä, miksi palvelujen ja toimintojen pitäisi joustaa huomattavasti enemmän kuin nykyään tapahtuu. Nyt hänen mielestään tehdään ratkaisuja – vaikkapa sääntöinä tai määräyksinä – ongelmiin, joiden taustaa ratkaisujen tekijät eivät ymmärrä.

Vantaalla ei esimerkiksi saa mennä opettaja väliin, jos kaksi oppilasta tappelee koulussa, Ville Turkka ihmettelee.

-Jos virkamiesten työtä muutettaisiin esimerkiksi niin, että opetusviraston jokainen virkamies tekisi kaksi päivää viikossa käytännön töitä. Tajuttaisiin, millaista arki on ja miten säädökset ja määräykset vaikuttavat. Loppuisi se uudistusten pumppaaminen kouluun, Turkka puuskahtaa.

Lapset otettava tosissaan

Ville Turkan ja Iceheartsin tiet erkanivat viime vuonna.

Ihannetila, jossa Suomessa olisi 1 800 Icehearts-joukkuetta, ei toteutunut – vielä. Siis 1 800 joukkuetta, jokaisessa 25 lasta. Määrä on hurja, mutta sen verran Turkan mukaan joukkueita tarvittaisiin, jotta tapahtuisi suuri muutos.

– Tuhatkahdeksansataa kertaa kaksikymmentäviisi on kutakuinkin sama määrä, kuin nyt on NEET-nuoria. Toimintaa pitäisi laittaa sinne lähiöihin, joista joukkueen voi koota, Turkka sanoo.

Yhden Icehearts-joukkueen vuosibudjetti on 50 000 euroa. Joukkueen yhteiskunnalle tuoma säästöpotentiaali on miljoonaluokkaa, on laskettu.

Käytännössä Hakunilassakin syrjään joutuvien ongelmaan olisi mahdollisuus pureutua todella vaikuttavasti riittävällä panostuksella, Ville Turkka uskoo.

Se vaatisi, että lähiöön tulisi 18 joukkuetta. Siis prosentti 1 800 joukkueen ideaalista.

-Eihän kaikkia ongelmia pysty tietenkään poistamaan. Mutta ainakin sen, että ei ole vierellä ihmistä, joka välittää.

Nuoret ja heidän ongelmansa ovat yhä lähellä Ville Turkkaa myös työn kautta. Nyt hän kehittää nuorten työpajatoimintaa HNMKY:ssä.

-Siellä näkyy normaalit NEET-ongelmat, joissa on paljon epäonnistumisia taustalla, muun muassa mielenterveysongelmia.

-Välillä mietin, miksi epäonnistumme niin paljon. Miten Suomessa voi olla kymmeniätuhansia NEET-nuoria.

Kesken haastattelun Turkka huutaa ohi kävelevälle, ehkä 9-vuotiaalle lippispäiselle pojalle ”Terve, kaveri! Onks kivaa, kun on etäkoulua?” Pojan katse nousee maasta, ilme muuttuu arasta pälyilystä leveäksi hymyksi, kun hän vastaa ”joo”.

-Usein mietin, miten pelottavaa lapselle on lähestyä aikuisia, jotka vaikka vain seisovat näin keskellä jalkakäytävää. Tervehtimiskulttuureissa on hienoa se, että pelkoa vähennetään tervehtimällä jo kaukaa ja katsomalla silmiin.

-Minusta yksi aikuisen tärkeimmistä tehtävistä on olla turvallinen, hän sanoo.

Luottamus, viihtyminen, turvallinen olo pitäisi jotenkin saada myös palveluihin, Ville Turkka sanoo.

– Kaikissa palveluissa, jotka liittyvät ihmisen avoimempaan kohtaamiseen, luottamukseen, avoimeen vuorovaikutukseen myös niin, että lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa. Ei niin, että se on näennäistä.

Teeskentely, ulkokultaisuus, vallan väärinkäyttö, eriarvoisuus – ne ovat saaneet Ville Turkan suuttumaan nuoresta asti. Ja toimimaan sen mukaan. Erityisesti heikommassa asemassa olevat pitää ottaa vakavasti. Ja erityisen tärkeää on ottaa lapset vakavasti.

-Lapset ymmärtävät, milloin vedetään lipan alta, Ville Turkka muistuttaa.

Hakunila tunnetaan myös muraaleistaan. Yksi tunnetuimmista muraaleista on Tyttö ja karhu, jonka maalasi vuonna 2017 hollantilainen pariskunta, joka tunnetaan taiteilijanimellä Pipsqueak was here!!!

Kuvat: Ville Miettinen

Lue myös:

Syrjäytymisen hintaa laskenut tutkija kehottaa vauhdittamaan ehkäisevää työtä koronakriisin takia

Miten koronaan pitäisi reagoida perheiden tukemiseksi? – Matti Rimpelä avaisi koulut, Aulikki Kananoja panostaisi sosiaalihuollon tietopohjaan

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*