Näkökulma: Kunnan ja hyvinvointialueen murros – Erosta yhteishuoltajuuteen
Minna Korkiakoski-Västi on Hyvil Oy:n toimitusjohtaja . Kuva: Päivi Karjalainen
Kunnat, sosiaali- ja terveydenhuolto ja pelastus eriytyivät vuoden 2023 alussa. Suomen vuosikymmenten suurin hallinnollinen murros toteutui. Jännittävää hyvinvointialueiden uudenvuodenyötä edelsi usean hallituskauden mittainen valmistautuminen uudistukseen.
Muutoksen toteutusaika jäi kuitenkin lyhyeksi ja samalla tuli turvata väestön palveluidensaanti. Siirtymä toteutettiin turvallisesti, mutta uudistuminen on edelleen kesken.
Kun hyvinvointialueiden perustaminen irrotti sotepe-palvelut kuntaemosta, ero oli paikoin kipeä. Niin kuin usein erotilanteessa, haluttiin myös uudistuksessa korostaa erillisyyttä ja erityisyyttä. Tehtiin omaisuuden ja henkilöstön jakoa, laadittiin keskinäisiä sopimuksia tilojen vuokrauksesta sekä sopimusten vastuista.
Oleellisin erottava tekijä oli omistaja- ja rahoitusohjauksen siirtyminen kunnalta hyvinvointialueelle tai oikeammin valtiolle. Samalla eriytyivät strateginen suunnittelu, kehittäminen ja päätöksenteko.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Erossa korostui kuntien ja hyvinvointialueiden intressien ristiriita. Ongelmien syitä etsittiin ensin toiselta ja vasta sitten omalta puolelta. Ilmassa oli hetkellistä epäluuloa, vähintäänkin rahasta. Tämän kaiken seurauksena Kuntaliiton rinnalle perustettiin Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy.
Erokriisi kesti onneksi vain hetken. Nyt erosta on kulunut aikaa ja on helpompi nähdä myös mahdollisuuksia. Kunnat ja hyvinvointialueet tarvitsevat kipeästi toisiaan. Näyttää siltä, että meitä yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia: On aika panostaa yhteiseen strategiseen suunnitteluun ja edunvalvontaan.
Onko hyvinvointialue sittenkään itsenäinen? Tätä kysymystä on pohdittu paljon hyvinvointialueiden ensimmäisinä toimintavuosina. Hyvinvointialueelle itsenäisyys on oleellinen arvo. Onko itsenäisyyden menetys ja tulla liitetyksi toiseen pahinta, mitä voi tapahtua?
Hyvinvointialueen hallinto perustuu vaaleilla valittavan aluevaltuuston päätösvaltaan ja itsehallintoon. Pykälä pykälältä on kuitenkin vahvistunut valtion ohjauksen merkitys. Valtion ohjausta on vahvistettu mm. ennakollisella talouden ohjauksella.
Useiden hyvinvointialueiden lähitulevaisuudessa siintää pääsy valtion arviointimenettelyyn. Mitä arviointimenettely viime kädessä merkitsee, tullaan näkemään pian. Joka tapauksessa valtion ohjaus tulee vahvistumaan hyvinvointialueiden päätöksenteossa.
Mikä on vaaleilla valitun aluevaltuutetun todellinen mahdollisuus päättää hyvinvointialueen asioista? Hyvinvointialueiden perustamisvaiheessa korostettiin kriittisenä edellytyksenä suoran demokratian mukaista itsehallintoa.
Huomionarvoista on, että aluevaltuustot ovat suuria kokoonpanoja myös pienimmillä hyvinvointialueilla. Nyt huomataan, että hyvinvointialueen itsehallintoa ei ehkä tulisikaan verrata kunnalliseen itsehallintoon.
Valtiolla tulee olla oikeus ohjata alueita, joiden rahoituksesta se täysimääräisesti vastaa. Vaikka juridiset lähtökohdat eivät ole muuttuneet, uusia ohjauspykäliä lukuun ottamatta, on ilmapiirissä tapahtumassa muutos.
Hyvinvointialueet ovat siirtymässä asteittain kohti tiivistettyä valtion ohjausta, mikä vähentää alueellisen perinteisen itsehallinnon roolia. Samalla muuttuu aluevaltuutetun pelikenttä.
Itsehallinto valtuustotasolla kulminoituu strategiaan, hallintosääntöön, budjettiin sekä johtajan valintaan. Aluevaltuutetun päätösvaltapaketista puuttuu kokonaisrahoitus, kun ilman verotusoikeutta budjetin kokonaissumma tulee annettuna.
Aluevaltuutettu päättää rahoituksen kohdentamisesta eri järjestämisvastuullisille toiminnoille, mutta niitäkin sääntelee tiukka normiohjaus. Useiden alueiden hallintosäännöllä päätösvalta keskittyy aluehallitukselle tai viranhaltijalle.
Jos valtion ohjaus päätöksenteossa etenee lain mahdollistamaan suuntaan ja aluevaltuutetun mahdollisuudet päätöksenteossa rajoittuvat, on tarpeen arvioida itsehallinnon vaihtoehtoisia keinoja. On mahdollista, että hyvinvointialueiden suoriin vaaleihin perustuva itsehallinto siirtyy osallisuuteen ja osallistamiseen ja aluevaltuutetun työ saa uuden merkityksen.
Yhdistettynä järjestettävät alue- ja kuntavaalit on normaalia työläämpi ponnistus järjestelyistä vastaavalle kunnalle. Se haastaa ehdokkaat ja äänestäjät erottamaan kunnan- ja aluevaltuuston erilaiset tehtävät.
Parhaimmillaan yhteiset vaalit yhdistävät kuntia ja hyvinvointialueita. Ei välttämättä ole huono asia, jos keskustelussa menevät kunnan ja hyvinvointialueen asiat sekaisin, jos valitut valtuutetut osaavat poimia omaan rooliinsa sopivat teemat.
Kirjoittaja on Hyvil Oy:n toimitusjohtaja Minna Korkiakoski-Västi.
