Pöysti: Valinnanvapauden aikataulua rukataan uusiksi ja palvelujen tarjontaa varmistetaan maakunnissa
Kuntaliiton pohjatyötä hyödynnetään valinnanvapauden vaikutusarvioiden ja lakipykälien parantamisessa, Tuomas Pöysti sanoo. (Kuva: Liisa Takala)
Soten valinnanvapauslakiluonnosta rukataan jo uusiksi. Sote-uudistuksen projektijohtaja, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti vahvistaa Kuntalehdelle, että valinnanvapausuudistuksen aikatauluihin ja maakuntien palvelutarjonnan varmistamiseen valmistellaan muutoksia.
Pöystin mukaan nyt on valmisteilla yhdenvertaisuutta toteuttavia malleja ja niiden työvälineitä enemmän maakunnille.
– Siihen on tulossa jotakin. Tämä on pääasia. Toinen asia on, miten valinnanvapautta toteuttavia elementtejä otetaan käyttöön – missä järjestyksessä ja yksityiskohtaisessa aikataulussa.
Nyt on jo moneen kertaan todettu, että kaikissa maakunnissa valinnanvapaus ei tule käytännössä toteutumaan. Juuri tähän halutaan muutosta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Saadaan järjestettyä se, että jokaisessa maakunnassa tarjonta on riittävän laadukasta ja asukkaiden palvelutarpeet kattavaa. Se on se kysymys, Pöysti sanoo.
Hän ei kerro, onko esimerkiksi yksityisille yrityksille valmisteilla porkkanoita.
– Meillä on kyllä ajatus, miten voidaan toimia, mutta se on vielä vähän kesken. Tehdään työ loppuun.
Kuntaliiton ”pohjatyö”
mukana valmistelussa
Pöysti sanoo Kuntaliiton kannoilla olevan nyt meneillään olevassa valmistelussa merkitystä.
– Kun tiedetään Kuntaliiton pohjatyö, tavallaan siltä pohjalta voidaan niin vaikutusarvioinnissa kuin pykälienkin suhteen tehdä parannuksia.
Kuntaliitto ilmoitti lausunnossaan kannattavansa valinnanvapauden hallittua laajentamista sekä etenemistä asteittain.
Hallitus on tähän asti pitänyt kiinni siitä, että koko sote-lakipaketti valinnanvapauslakineen tulisi voimaan vuoden 2019 alussa.
Soten järjestämislaki ja maakuntalaki ovat eduskunnan käsittelyssä, mutta valinnanvapauslakiluonnos on lausuntokierroksella 28. maaliskuuta asti.
Lakiluonnoksen mukaan maakunnilla olisi vuoden 2019 alusta lähtien kaksi vuotta aikaa yhtiöittää ja siirtää sote-keskusten ja hammashoitoloiden tuotettavaksi valinnanvapauslaissa määritellyt perustason palvelut.
Myös laajennetun perustason palvelujen pitäisi olla käytössä viimeistään vuoden 2021 alussa.
Kuntaliiton mielestä lakiluonnoksessa esitetty valinnanvapauden siirtymisen aikataulu ei ole mahdollinen. Liiton mielestä valinnanvapaus ja sen edellyttämä yhtiöittäminen tulisi toteuttaa perustason palveluissa aikaisintaan vuoden 2021 alusta alkaen ja laajennetussa perustason palveluissa vuoden 2023 alusta alkaen.
Pöystin mukaan tarkoitus on edelleen, että valinnanvapauslaki tulee voimaan, mutta toteuttamisjärjestystä siis mietitään.
– Katsotaan, että saataisiin hallittavissa oleva toimeenpano.
Hänen mukaansa pitää myös mahdollistaa ”turvallinen käyttöönotto”, vaikka laki tulee voimaan ja valinnanvapaus laajenee.
– Tätä kolmiota me vielä kehittelemme.
Kun valinnanvapausmallista luovutaan kokonaan, niin koko 20 miljardin potti voidaan käyttää Suomen kuntien järjestämiin, rahoittamiin ja tuottamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Rahat jäävät 100-prosenttisesti Suomen kuntiin pitämään kuntien elinvoimaa yllä.
Vai haluaako porvarihallituksen (kokoomus) alivaltiosihteeri, ei ministerivastuullinen Tuomas Pöysti laittaa Suomen kunnat ahtaalle?
Siltä se näyttää!
Sori siitä -ministerien on lopetettava muunnetun totuuden puhuminen sekä eduskunnan ulkopuolella että eduskunnassa.
Yrittääkö alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti pelastaa hallituksen kaatumiselta? Hallituksen kaatuminen kuuluu perustuslain 2 §:ään.
Alivaltiosihteerin tehtävä on pitää julkisesti lukua pääministeri-Juhan vatulointikorissa lisääntyvistä ongelmalapuista. pääministeri julisti 2015 kesällä ongelmalappujen vähentyvän vatulointikorissa
— niiden määrä kasvaa ekspotentiaalisesti.
_
Aamulehti verkossa 8.9.2016:
Mitä kuntien omaisuudelle tapahtuu sote-uudistuksessa?
_
Kunnallisen itsehallinnon ja kunta–valtio-suhteen asiantuntijan Kauko Heuru:
Lainaus
Kauko Heurun mielestä uudistus on paitsi suuri, myös uhkarohkea.
Jo se, että kunnallishallinnolta otetaan sote-uudistuksessa lähes kaksi kolmasosaa sen alkuperäisistä tehtävistä, nirhaisee kunnallisen itsehallinnon perustuslaillista asemaa ja perustuslainsuojaa.
– Niinpä kuntien ja kuntainliittojen omaisuuden ottaminen ilman täyttä korvausta olisi mitä selvimmin kunnallisen itsehallinnon perustuslaillisen aseman loukkaus. Yhteen nivottuna kysymyksessä olisi kunnallisen itsehallinnon murtaminen ja koko suomalaisen oikeusjärjestelmän häpäisy.
Lainaus loppu
Mihin tosiasialliseen ongelmaan on ratkaisu sivumäärältään ex-potentiaalisesti kasvava lakipaketti?
Sori siitä
Sotessa ainut hyvä asia on valinnanvapaus, joka pakottaa tarjoamaan laadukkaita palveluita. Huonot karsiutuvat pois, ihmiset ”äänestävät” jaloillaan. Valinnanvapautta pelkäävät ne, jotka tietävät, että eivät pysty tarjoamaan laadukkaita palveluita nyt, eivätkä tulevaisuudessa. Suojatyöpaikat ne kalliiksi tulevat ja hoitovirheet.
Kun ihmiset äänestävät jaloillaan, pitäisi valtion rahan kulkea mukana kuten nykyisessä Kelan hoitamassa mallissa. Korvauksen määrä pitäisi mitoittaa annettavan palvelun mukaan (vakiotaksa) sekä omavastuu asiakkaan tulotason ja sairastavuuden mukaan.
Voinhan vaihtaa pankkiakin, miksi sotesta niin hirveä huuto!
Muutamat näkevät ja haluavat levittää viestiä että valinnan vapaus olisi sosiaali-ja terveyspalveluissa suomalaisille katastrofi!
Olemme länsimaista tässä asiassa perässähiihtäjä.
On aika asennoitua uudelleen ja uskoa ihmisen kykyyn löytää itselleen sopivaa palvelua.
Siirtyvän sote-omaisuuden ja myös pelastuslaitosten omaisuuden kohtalo on täysin auki. Omaisuus voi siirtyä kaupalla, vaihdolla tai lahjoituksella kunnilta maakunnille. Mitähän mallia lainvalmistelijat esittävät. Yhtenä vaihtoehtona voi kysymykseen tulla myös omaisuuden vuokraus käyvällä vuokratasolla, mikä se sitten lieneekin.
Valinnanvapauden liiaallisesta korostamisesta on systeemitasolla seurauksia, joita sen kiihkeimmät kannattajat eivät lainkaan ole pohtineet.
Ilman integraation onnistumista säästätavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa.
Ei pelkkä integroidun informaatiojärjestelmän luominen ratkaise osaoptiomoinnista aiheutuvia kustannuksia. Mitä enemmän kilpailun korostamisella hajoitetaan systeemiä sitä enemmän ristiriitaisia intressejä ja integraatio ongelmia. Jenkeissä tuhlaantuu erilaisiin transaktiokustannuksiin 20% kaikista menoista.
Yksinkertaisinta olisi ratkaista kiista sote- ja maakuntauudistuksesta niin, että valtio antaa maakunnille sote-rahoituksen samaan tapaan kuin kunnille valtionosuutta nykyisin.
Maakunta on itsehallinnollinen alue (niin on luvattu!). Maakunta siis tietenkin itse päättää mihin se rahansa käyttää.
Mahdollista on, että maakunta järjestää oman palvelutuotantonsa perustettavien yhtiöiden kautta. Yhtiöt tulevat toimeen omilla liiketuloillaan eikä niillä ole minkäänlaista eritysasemaaa muihin, yksityisomistuksessa oleviin yhtiöihin nähden.
Maakunta ostaaa sote-palveluja usealta eri tuottajilta. Hankinnat tapahtuvat kilpailuttaen ja aivan tavanomaisessa järjestyksessä. Osa palveluista hankitaan maakunnan omistamilta yhtiöiltä ja osa yksityisiltä. Kaikkia näitä tarvitaan ja varmaan jokaisen kanssa maakunta tekee jonkinlaisen sopimuksen. Hinnat sovittaneen toimenpidekohtaisesti. Maakunta päättää myös asiakkailta peritävistä palvelumaksuista ja tietenkin monista tärkeistä linjauksista.
Kaikkien palveluntuottajien palvelut ovat koko ajan tarjolla. Näin vastataan vaatimukseen valinnanvapaudesta ja vapaasta kilpailusta palveluntuottajien välillä ja rakennetaan vahva maakuntahallinto. Tämän luulisi kelpaavan aika monelle!
Sauli Pitkänen, Oulu
talousjohtaja, emeritus
HTM, JHTT
Yliopistollisen sairaalan/ sairaanhoitopiirin hallinnossa 30 vuotta
Kun kysymys on maakunnista, on mielenkiintoista havaita keskusteluketjusta, että valtio voi rahoittaa kokonaan sosiaali- ja terveyspalvelut (sote).
Nyt kun kustannustehokkaat kunnat tai sote-sairaanhoitopiirien kuntayhtymät järjestävät ja tuottavat sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalvelut ja keskussairaalat, niin on hirveä huuto ettei kunnille voi antaa valtion rahaa yhdenvertaisten palvelujen takaamiseksi, kun eduskunta on säätänyt valtavan määrän lakeja.