Perusterveydenhuollon avohoidossa Helsingin avoterveydenhuollon ikävakioidut kustannukset, 265 euroa/asukas, olivat vertailukaupunkien toiseksi pienimmät. (Kuva: Ville Miettinen)

Kuntien välillä kustannuksissa on suuria eroja, ja niiden tasaaminen maakunnissa voi yllättää monet, sanoo Helsingin sote-johtaja Juha Jolkkonen.

Suurten kaupunkien sote-kuluvertailussa eräs kiinnostava muutos on Helsingin aseman muuttuminen, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Teija Mikkola.

Kuntaliiton julkaiseman vertailuaineiston mukaan suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset alenivat viime vuonna 0,7 prosenttia per asukas vuoden 2015 tasosta. Kun palkkojen kehitys otetaan huomioon, kustannukset alenivat 1,5 prosenttia.

Kyseessä on 21. verkostotyönä tehty suurten kaupunkien terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kustannusten vertailu. Helsinki oli pitkään kustannusvertailun kärjessä muita kalliimpana, mutta viime vuosina pääkaupungin kustannukset ovat vakiintuneet lähelle suurten kaupunkien keskimääräisiä kustannuksia.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



– Vuonna 2016 Helsingin kustannukset olivat suurten kaupunkien mediaanissa. Helsingin kustannukset olivat viime vuonna 2 325 euroa asukasta kohti, sanoo Mikkola. 

Helsingin kustannukset kulut alenivat 2,6 prosenttiyksikköä vuonna 2016 vuodesta 2015.

Taustalla on määrätietoinen toiminnan tuottavuuden lisääminen, kertoo Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan toimialajohtaja Juha Jolkkonen.

– On menty raskaammista palveluista kevyempiin monissa palveluissa, terveydenhuollon palveluista psykiatria- ja päihdepalveluihin ja ikääntyneiden palveluihin.

Lisäksi palveluiden sisällä on toteutettu rakennemuutoksia: psykiatriassa on menty avohoitopainotteiseen, samoin ikääntyneiden puolella on lisätty selvästi kotona asumista tukevia palveluja.

– Laitoshoitoa on vähennetty ja ympärivuorokautisessa hoidossa on tehostetun palveluasumisen osuus on kasvanut, Jolkkonen jatkaa.

Kuntaliiton vertailun aineistoa:

Ikääntyneet voivat yhä paremmin

Kuntaliiton kustannusvertailu on tehty ikävakioidulla aineistolla, eli ikärakenteen erilaisuuden vaikutus kustannuksiin on poistettu. Kuntien ikärakenteet poikkeavat huomattavasti toisistaan; vertailun suurista kaupungeista Espoossa yli 65-vuotiaita on 14,2 prosenttia kaupunkilaisista, kun Kouvolassa yli 65-vuotiaiden osuus on 25,6 prosenttia.

Jolkkonen muistuttaa, että väestön ikääntyminen ei lineaarisesti lisää palveluntarvetta.

– Ikääntyneetkin ovat koko ajan terveempiä ja toimintakykyisempiä. Palvelutarve joka ikääntymisestä johtuu kasautuu myöhäisempiin elinvuosiin.

Rakennemuutosta, jota Helsingissä on tehty, on tehty muuallakin. Jolkkonen pitää tavoitteita oikeanalaisina.

– Kotona asumista ja normaalia elämää pitää tukea. Se on inhimillisesti oikein mutta se näyttää olevan myös taloudellisesti järkevää.

– Totta kai jossain tulee raja vastaan ja kotona asumista tukevat keinot eivät riitä. Silloin vaihtoehtona pitää olla vaikkapa tehostettu palveluasuminen, mutta ei laitoshoito. Laitoshoito on palvelumuotona sellainen, josta kannattaa pyrkiä eroon. Se ei ole inhimillisesti ottaen hyvä vaihtoehto, ja se on myös kalliimpaa kuin tehostettu palveluasuminen keskimäärin.

Kustannusvertailu herätti keskustelua mm. Twitterissä:

Erikoissairaanhoito kasvatti Lahden kuluja

Suurista kaupungeista merkittävästi terveyden- ja vanhustenhuollon kustannukset kasvoivat viime vuonna Kouvolassa (+2,6 %) ja Lahdessa (+2,4 %).

Toimialajohtaja Mikko Komulainen Lahden kaupungilta kertoo kustannuskehitykseen vaikuttaneen useita tekijöitä.

Erityissairaanhoidon kustannukset eivät pysyneet hallinnassa, minkä vaikutus oli suuruudeltaan yli 10 miljoonaa euroa.

– Lisäksi rakensimme viime vuonna hyvinvointiyhtymää ja sosiaalipalveluitten kulut ylittyivät muutamalla prosentilla, Komulainen sanoo.

Myös kuntaliitos Nastolan kanssa toi muutaman prosentin lisäkustannukset.

Toisaalta Komulainen pitää lähes oppikirjaesimerkkinä sitä, miten Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä saatiin käynnistettyä viime vuonna.

– Kesällä tehtiin päätökset, ja 1.1.2017 oli pystyssä uusi hyvinvointiyhtymä, johon oli siirtynyt 7 500 ihmistä. Se oli varmaan jonkinlainen Suomen ennätys.

Komulainen muistuttaa, että muutosta tehdessä kustannukset aina nousevat, ja hyödyt näkyvät vasta tulevina vuosina.

Kuntakohtaiset erot yhä suuria

Lähivuosina voi olla yllätyksiä luvassa useassa kunnassa, jos sote siirtyy maakunnan järjestettäväksi, kuten hallitus esittää.

Kuntaliiton vertailussa erot kuntien kesken olivat edelleen suuria, vaikka kokonaiskustannukset alenivat.

– Se pitää huomioida, kun mennään maakuntiin ja kuntia lyödään yhteen ja maakunnissa lähtökohtaisesti pitää olla palvelujen myöntämisen kriteerit samat riippumatta missä kunnassa asuu, Jolkkonen sanoo.

Tästä syntyy paine kustannusrakenteen saamiseksi samanlaiseksi. Jolkkonen muistuttaa, että lakiesityksen mukaan neljän vuoden siirtymäaikana mennään nykyisistä kustannusrakenteista tosiasiallisiin kustannuksiin maakunnan sisällä, eli ikään kuin tasataan kustannusten erot.

– Edessä on iso muutos joissain kunnissa. Kuntien välillä on eroja, miten ne järjestävät palvelunsa ja millä periaatteilla ja kriteereillä niitä myönnetään ihmisille – ja mitä ne maksavat.

– Vaikka Helsinki on mennyt lähemmäs muita, olemmehan me edelleen esimerkiksi Espoota ja Vantaata kalliimpia. Nämä kustannuserot tulevat maakunnassa vääjäämättä tasaantumaan. Se on hyvä huomioida ja ymmärtää, kun sote- ja maakuntauudistusta tehdään.

– Periaatteessa näitä eroja ei jatkossa ainakaan saman maakunnan sisällä pitäisi olla, Jolkkonen sanoo.

Kuntaliiton selvityksen materiaalia:

Aiheesta aiemmin:

Väestön ikääntyminen ei vääjäämättä paisuta menoja – kuntien sote-kustannukset kääntyivät laskuun

Lisämateriaalia Kuntaliiton sivuilla:

Suurten kaupunkien sote-kustannusvertailu

Keskisuurten kuntien sote-kustannusvertailu

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*