Arkistokuva: Lauri Rotko

Koronavirus ja poikkeusolot ovat lisänneet tarvetta kuntien selkokieliseen viestintään. Selkokieli on hyvää yleiskieltäkin helpompi kielimuoto.

Suomessa on 650 000–750 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä. Moni heistä kuuluu koronaviruksen riskiryhmään.

Ihminen voi tarvita selkokieltä monista syistä. Osalla tarpeen taustalla on kehitysvamma, lukivaikeus, ikääntyminen tai muistisairaus, toisilla se, ettei suomi tai ruotsi ole heidän äidinkielensä.

Viranomaisten ja päättäjien viestinnän tärkeys on korostunut koronakevään aikana. Samalla selkokielisten verkkopalvelujen kävijämäärät ovat kasvaneet huomattavasti.

Poikkeusolojen alkuvaiheessa Selkosanomien verkkolehden kävijämäärä kaksinkertaistui. Kelan selkokielisillä sivuilla kävi puolestaan 60 prosenttia enemmän ihmisiä kuin normaalisti. THL:n selkokielisellä koronavirussivulla on vieraillut kevään aikana yli 50 000 kävijää.

Kunnilta toivotaan enemmän selkokieltä

Selkokielen neuvottelukunta toivoo viranomaisilta ja kunnilta lisää resursseja selkokieliseen viestintään poikkeusolojen aikana ja tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa pitkäjänteistä työtä selkokielen puolesta: esimerkiksi selkokielen koulutusta eri alojen ammattilaisille sekä selkokielen huomioimista budjeteissa, viestintäsuunnitelmissa ja rekrytoinneissa.

Vain pieni osa kunnista tuottaa itse selkokielisiä sisältöjä. Viimeisin laaja selvitys on keväältä 2015, jolloin Selkokeskus ja Kuntaliitto toteuttivat kunnille kyselyn selkokielen tarpeesta.

Selvisi, että kaksi kolmasosaa kunnista katsoi, että selkokieliselle materiaalille olisi tarvetta. Silti vain noin kymmenen prosenttia kunnista kertoi tuottaneensa jotain selkokielistä sisältöä. Kyselyyn vastasi noin sata kuntaa, jotka edustivat koko maata.

Kysely paljasti myös sen, etteivät kunnat tienneet selkokielen tarvitsijoiden määrää alueellaan. Vain harva kunta oli nimennyt vastuuihmisen selkokieleen ja saavutettavuuteen liittyvissä asioissa.

Kuntaliiton viestinnän erityisasiantuntijan Jari Seppälän mukaan kuntien tietoisuus selkokielen tarpeista on lisääntynyt.

– On enemmän resursseista kiinni, kuinka kunnat pystyvät tuottamaan selkokielisiä materiaaleja, Seppälä sanoo.

Ohjeita selkokielen käyttöön kunnissa löytyy esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) vuonna 2013 julkaisemasta selko-oppaasta kunnille

Selkokieltä kirjastoissa ja sotepalveluissa

Uuden digipalvelulain vuoksi monissa kunnissa on jouduttu uudistamaan verkkosivuja. Huhtikuussa 2019 voimaan astuneen lain tarkoituksena on parantaa kansalaisten oikeuksia digitaalisessa viranomaisasioinnissa.

Digipalvelulaki ei itsessään vaadi kielen selkokielisyyttä. Osa kunnista on kuitenkin verkkosivujaan uudistaessaan kiinnittänyt huomiota myös kielen ymmärrettävyyteen, kertoo Selkokeskuksen suunnittelija Raisa Rintamäki. Tästä huolimatta kunnat eivät tuota selkokielisiä materiaaleja merkittävissä määrin enemmän kuin vuonna 2015.

Jotkut kunnat ovat teettäneet selko-oppaita kunnan palveluista, esimerkiksi maahanmuuttajien palveluoppaita, oppilaitosten tekstejä ja terveyspalvelujen tekstejä. Netissä on myös joitain ainutlaatuisia päivittyviä sivustoja, jotka on kirjoitettu selkokielellä. Pääkaupunkiseudun kaupunkien palveluista on kerätty selkokieleksi tietoa sivustolle helsinginseutu.fi. Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän Satasairaalan verkkosivut ovat puolestaan täysin selkokieliset helpottaen monien asiointia.

Rintamäen mukaan erityisen aktiivisia selkokieltä tuottavia kunnallisia toimijoita ovat kirjastot. Ne ovat tehneet esimerkiksi selkokielisiä ohjeita kirjastojen käyttöön.

 – Sen sijaan yllättävänkin vähän on selkokielistä materiaalia monista muista kuntien palveluista, esimerkiksi vammaispalveluista. Näissä asioissa kunnilla olisi varmastikin mahdollisuus tehdä yhteistyötä, sillä aiheet ja palvelut ovat perustaltaan samanlaisia. Kunnat voisivat esimerkiksi tuottaa yhteisiä selkokielisiä materiaaleja tai järjestää selkokoulutuksia työntekijöilleen, Rintamäki sanoo.

Selkokielisessä viestinnässä kanava korostuu

Selkokielisessä viestinnässä ei ole kyse ainoastaan tekstin selkeydestä ja yksinkertaisuudesta. Myös visuaalisuudella ja viestikanavilla on suuri merkitys.

Kuvista voi olla apua selkokielisessä viestinnässä. Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija ja selkokielen neuvottelukunnan puheenjohtaja Ulla Tiililä muistuttaa, että selkokielisen viestinnän kuvitus eroaa yleiskielen kuvituksesta. Selkokielessä kuvien on oltava linjassa sanallisen viestin kanssa. Selkokieli on myös taitoltaan erilaista yleiskielen kanssa, jolloin sen lukeminen voi olla helpompaa vaikka näkövaikeuksista kärsiville vanhuksille.

Viestin sisällön ohella on huomioitava viestikanavat. Tiililän mukaan keskeistä on monikanavaisuus. Mikään yksittäinen viestimuoto ei saavuta kaikkia ihmisiä. Yhdet tavoittaa vain kotoa, esimerkiksi soittamalla tai kirjeen lähettämällä, toiset seuraavat viestintää netistä, radiosta tai televisiosta.

– Digipuhe on nyt vallitsevaa, mutta sekään ei ole tapa, jolla kaikkia ihmisiä tavoitettaisiin.

Esimerkiksi yli 80-vuotiaille tehdyt tiedotuspuhelut koronatilanteesta olivat Tiililän mukaan hyvä esimerkki monipuolisesta viestinnästä. Myös puheviestinnässä on huomioitava, että osa kuulijoista kaipaa selkokieltä. Silloin on hyvä muun muassa mainita useaan otteeseen, mistä ja miksi soittaa.

Avatar
Matilda Jokinen
matilda.jokinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*