Sosiaalityön digikehityksen tulisi tarjota ratkaisuja kasvokkaisen kohtaamisen tueksi, ei vain kasvokkaista kohtaamista korvaamaan, alan järjestöt muistuttavat. Kuva: Ville Miettinen.

Korona-aikana sosiaalityössä käyttöön otetut digitaaliset palveluratkaisut eivät riitä ratkaisemaan alan palvelujen kaipaamaa digikehityksen haastetta, muistuttaa Pelastakaa Lapset ry:n digisosiaalityön kehittäjä Sonja Soini.

Hän arvioi, että jos digiloikkia tehtäisiin palveluiden kehittämisen ja paremman asiakaskokemuksen saavuttamiseksi, palvelut todennäköisesti näyttäisivät aika erilaisilta. Vaikka korona-ajan pakottamana on otettu myös hyviä ratkaisuja käyttöön, sellaiset ratkaisut, jotka eivät lähde sosiaalityön tarpeista, eivät palvele sosiaalityötä pitemmällä tähtäimellä kuten pitäisi.

– Toivottavasti koronan digiloikka auttaa huomataan, mikä kaikki digissä on hyvää, ja sen kehittämistä jatketaan eteenpäin, ja pidetään mieli avoinna sille, mitä muuta tämä voi olla.

– Digitalisaatio on sosiaalityölle niin paljon muutakin kuin vain etätyöskentelyä, Sonja Soini muistuttaa.

Kannanotossa huomio perhetyön digitarpeeseen

Pelastakaa Lapset ry on yhdessä Punaisen Ristin ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan kanssa julkaissut kannanoton, jossa listataan digiratkaisuja, joita kaivataan erityisesti perhetyössä.

Kannanoton mukaan esitetyillä ratkaisuilla voitaisiin työskennellä entistä joustavammin perheen arkeen sopivasti, tarjota tukea yhdenvertaisemmin paikkakunnasta riippumatta sekä motivoida ja sitouttaa perheenjäsenet työskentelyyn entistä paremmin heille mieluisilla tavoilla.

Kannanoton mukaan esimerkiksi videopuheluita on jo hyödynnetty mutta palveluiden digitalisaatio antaisi perhetyölle ja laajemmin sosiaalityön kentälle paljon enemmänkin mahdollisuuksia. Kuitenkaan monet tutut perhetyön kasvokkaisissa kohtaamisissa käytettävät menetelmät eivät sovi kovin hyvin käytettäväksi etänä, kannanotossa taustoitetaan.

Pitkä lista tarpeista

Pelastakaa Lapset, SPR ja Itla perustivat viime syksynä Digiperhetyön kehittämisverkoston, jossa 50 ammattilaista kunnista, seurakunnista, järjestöistä ja yrityksistä kokeili erilaisia jo olemassa olevia ja ilmaisia työkaluja asiakkaiden kanssa ja keräsi niistä kokemuksia ja palautetta.

Kannanotto on koostettu verkoston työn pohjalta.

Lista kaivatuista digiratkaisuista on pitkä.

Digityökaluja tarvitaan esimerkiksi itsearviointiin ja tiedon dokumentointiin reaaliajassa hybridityöskentelyssä, jossa yhdistetään kasvokkainen työskentely ajasta ja paikasta riippumattomaan työskentelyyn perheen tarpeiden mukaisesti.

Tarvitaan pelillisiä elementtejä sisältäviä työkaluja, jotta voidaan mm. tukea vuorovaikutusta ja motivoida lapsia ja nuoria työskentelyyn. Tarvitaan erilaisia työmenetelmiä kokoava kirjasto perheen ja ammattilaisten käyttöön.

Tarvitaan palvelukartasto, jossa sekä julkisen että kolmannen sektorin palvelut löytyvät yhdestä paikasta. Tarvitaan työkaluja ja alusta, joilla ammattilaiset, vanhempi ja lapsi voisivat nähdä samat tiedot ja kirjaukset reaaliajassa. Tarvitaan työkaluja, joissa suunnitelmat pystytään kuvaamaan visuaalisesti lapsen ikätasoisen osallisuuden tukemiseksi ja saavutettavuuden parantamiseksi.

Ja paljon muuta.

Löytävätkö sovelluskehittäjät sosiaalityön?

Yksi syy suureen tarpeeseen on, että sovelluskehittäjät eivät ole vielä ”löytäneet” sosiaalityön digitarvetta ja -potentiaalia, Sonja Soini arvelee.

Toinen syy saattaa olla, että alalla ei ole nojattu kovin rohkeasti eteenpäin. Menetelmät, esimerkiksi vihkon ja kynän käyttö, voivat tuntua asiakkaista vanhanaikaisilta. Työntekijät eivät välttämättä ole niin digiorientoituneita, että kehitystyö ottaisi nopeasti tuulta alleen.

Joissain paikoissa eteenpäin on katsottu ennakkoluulottomasti.

Espoon Nuorten turvatalolla on jo ennen koronaa havaittu videoyhteydellä tapahtuvan etätapaamisen merkitys. Espoossa oli havaittu esimerkiksi, että nuori kenties pystyy tulemaan turvatalon parkkipaikalle asti, mutta sitten ahdistus estää tulemasta tapaamiseen.

Videokohtaaminen on tällaisessa ratkaiseva.

-Koronavuonna heillä tapaamisia peruuntuu vähemmän kuin ennen, koska on mahdollisuus työskennellä myös digitaalisesti. Heillä on ollut asiakkaana nuoria, jotka sanoo että ei haluakaan palvelua muulla tavalla kuin videopuhelulla, Sonja Soini kertoo.

Järjestöjen kannanotossa linjataankin, että perhetyössä mahdollisuus etätapaamisiin tulisi olla saatavilla vakiona. Nyt näin ei ole.

– Asiakkaan viesti on aika kiistaton: etätapaaminen pitäisi olla mahdollisuus valita myös työskentelyn tavaksi, Sonja Soini sanoo.

Sosiaalityössä tarvitaan ratkaisuja myös yhteisöille

Espoon lisäksi hyviä kokemuksia etätapaamisista on mm. harvaan asutuilta seuduilta, kuten Lapista. Niissä on lähdetty itse palvelun kehittämisestä asiakkaan näkökulmasta.

– Ratkaisut ovat erilaisia, jos ne tehdään pohtien, miten työ sujuu entistä paremmin, miten saadaan asiakkaita palveltua paremmin ja joustavammin, miten ollaan avoimempia, Sonja Soini sanoo.

Kannanoton listaamilla tarpeilla halutaan ennen kaikkea täydentää työkalupakkia, jotta voidaan työskennellä asiakkaalle sopivalla tavalla, Sonja Soini muistuttaa. 

Perhetyön ratkaisuihin on keskitytty, koska vaikka yksilötyöskentelyyn on monenlaisia ratkaisuja, teknisesti työskentely perheen kanssa on olennaisesti erilaista, kun mukana on erilaisia osaamisia ja intressejä, on lapsia, on aikuisia.

– Ne ratkaisut, mitä sosiaalityöhön on alkanut tulla, tulee terveydenhuollon teknologiaa sosiaalipalveluihin soveltaen. Terveydenhuollossa kuitenkin operoidaan yleensä yhden asiakkaan kanssa ja sosiaalipalveluissa aina jonkun yhteisön kanssa.

-Se vaatii omia teknisiä ratkaisuja. Tämä on näkökulma, josta digikehittämisessä ei ole vielä puhuttu, Sonja Soini muistuttaa.

Lisää digisosiaalityöstä Pelastakaa Lapset ry:n verkkosivuilla

Sosiaalityön digikehittämistä käsiteltiin myös Kuntalehden podcastin Digi sotessa -jaksossa:

Juttua muokattu 13.4. klo 15.45: Korjattu Itlan nimi.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*