Kuntaliitto on vastustanut sitovaa hoitajamitoitusta, koska mitoitus itsessään ei tuo alalta puuttuvia työntekijöitä, ja toivoo kunnon selvitystä nykyisen mitoituksen toimimisesta. Lakiin laitettu mitoitus 0,7 ei perustu mihinkään, sanoo erityisasiantuntija Anna Haverinen. (Kuva: Pekka Moliis)

Vanhuspalvelulain uudistukseen sisältyvän hoitajamitoituksen toteuttaminen suunnitellusti on mahdollista, jos toimeenpanoa tehostetaan, sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan.

Hoitajamitoitus koskee tehostettua palveluasumisesta ja pitkäaikaisesta laitoshoitoa, ja sen on tarkoitus taata 0,7 työntekijää asiakasta kohden. Nyt meneillään on siirtymävaihe, jonka aikana mitoitus on 0,6. Ensi huhtikuussa kaikkien hoivaa tarjoavien yksiköiden tulisi päästä mitoitukseen 0,7.

Kritiikki uudistusta kohtaan on voimistunut kesällä, kun muun muassa sote-alaa laajasti piinaavan työntekijäpulan vuoksi vanhojen hoivan hoitopaikkoja on jouduttu sulkemaan kesällä.

Elokuussa hallituspuolueista mm. SDP:n, keskustan ja RKP:n tahoilta on väläytetty mahdollisuutta muuttaa hoitajamitoituksen voimaantulon aikataulua.

Mainos



Tavoite, jossa mitoitus 0,7 olisi voimassa huhtikuussa 2023, nähtiin epärealistisena mm. kuntakentällä jo lainvalmistelun aikana. Ensi vuonna työnsä aloittavien hyvinvointialueiden poliittiset päättäjät ovat ilmaisseet huolensa siitä, että tavoite on epärealistinen.

Käytännössä aikataulun muuttaminen vaatii poliittista päätöstä. Ministerien tahoilta on toivottu STM:ltä arviota tilanteesta ja esitystä budjettiriiheen. Ylen Ykkösaamussa valtiovarainministeri, keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko toivoi STM:ltä esitystä voimaantulon uudesta päivästä budjettiriiheen.

Saarikko vahvisti kantansa keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa tiistaina todetessaan, että kestävässä päätöksenteossa on myös kyettävä tunnistamaan ”kohdat, jossa hyvä tavoite ei kohtaa todellisuutta tai ihanne käytännön elämää”.

-Nyt juuri näin on käymässä vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksen viimeistelyssä. Siksi voimaantuloa pitää siirtää eteenpäin ensi vuodesta, Saarikko totesi.

Uuden aikataulun määrittäminen edellyttää kuitenkin poliittisen päätöksen lain muuttamisesta, sanoo neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Hallituspuolueista ainakin vasemmistoliitto on ollut varauksellinen aikatauluun puuttumista kohtaan.

– Suhtaudumme hyvin kriittisesti vaatimuksiin hoitajamitoituksesta tinkimisestä. Tarvitsemme kunnollisen virka-arvion palveluiden tilanteesta sekä työvoiman saatavuudesta, ilman kunnollista selvitystä asiasta ei voida edes keskustella, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo totesi.

”Oikeasta mitoituksesta ei näyttöä”

Hoitajamitoituksen vaatimus 0,7 hoitajaa per asiakas ei perustu varsinaisesti mihinkään, muistuttaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Anna Haverinen. Ei ole tieteellistä näyttöä, että juuri 0,7 olisi oikea suhdeluku hoidon laadun parantamiseen, Haverinen sanoo.

Haverisen mukaan nykyisestä siirtymäajan mitoituksesta (0,6) tulisi tehdä arvio, millainen vaikutus sillä on hoidon laatuun.

– Sitten voitaisiin pohtia, onko 0,7:n käyttöönotto välttämätön.

STM:n Satu Karppasen mukaan mitoituksen toimeenpanoon liittyvää seurantaa tehdään säännöllisesti THL:n toimesta.

-STM lainsäädännön valmistelusta ja yleisestä ohjauksesta vastaavana ministeriönä luonnollisesti arvioi toimeenpanon etenemistä seurantatietojen pohjalta, Karppanen kommentoi Kuntalehdelle sähköpostitse.

Karppanen ei kommentoinut suoraan, onko STM:ssä jo aloitettu poliitikkojen toivoma selvitys, jota aikataulumuutoksesta päättäminen edellytäisi.

”Toimeenpano monissa kunnissa kesken”

Karppasen mukaan toimeenpanon seurantatietoihin pohjautuva käsitys STM:ssä on, että henkilöstömitoituksen toimeenpano on monissa kunnissa ja toimintayksiköissä vielä kesken.

Ensisijaisesti henkilöstöpulaa tulisikin ratkaista lainsäädäntöön sisältyvillä keinoilla, Karppanen sanoo.

-Esimerkiksi välillisiin tehtäviin ei kaikilta osin ole palkattu tai hankittu erillistä resurssia. Toteuttamalla välillinen työ erillisen resurssin avulla, voidaan ammattihenkilöiden saatavuutta parantaa ja siten osaltaan varmistaa mitoituksen mukainen henkilökunta. Välittömän asiakastyön ja välillisen työn erottaminen oli keskeinen tavoite, kun mitoituksesta säädettiin.

Monet lain mukaiset mahdollisuudet ovat THL:n seurannan perusteella osin varsin vähän hyödynnettyjä, Karppanen kertoo.

– Hoiva-avustajia on toimintayksiköissä verrattain vähän ja muutamilla alueilla ei juuri lainkaan. Valvontaviranomaisten uudet mitoituslainsäädännön huomioivat ohjeistukset mahdollistavat hoiva-avustajien merkittävän lisäämisen avustaviin tehtäviin, jolloin ammattihenkilöt voivat keskittyä ammattitaitoa vaativiin tehtäviin.  

Yksi mitoituksen soveltamiseen liittyvä kulma koskee hoiva-avustajien käyttöä. Valvira arvioi kesäkuussa, että hoiva-avustajien määrää hoivakodeissa voitaisiin lisätä.

Kun vanhuspalvelulain mukainen vähimmäismitoitus nousee nykyisestä 0,6:sta 0,7 työntekijään asiakasta kohden, hoiva-avustajien määrää on mahdollista edelleen lisätä siten, että kymmentä asiakasta kohden voi olla kaksi hoiva-avustajaa, Valvira totesi.

Kuntaliitto haluaa teknologian käytön mukaan

Anna Haverisen mukaan on tärkeää, että henkilöstörakenne on mahdollisimman laaja, mutta hän muistuttaa, että laissa ei ole huomioitu teknologian hyödyntämistä.

-Koko mitoitusajattelu perustuu työntekijämäärään, eikä teknologian tuomia hyötyjä huomioida ollenkaan.

Teknologiasta olisi todellista hyötyä esimerkiksi yöaikaan, Haverinen sanoo.

Myös Karppasen mukaan henkilöstörakennetta monipuolistamalla voidaan parantaa henkilöstön saatavuutta ja toisaalta vastata kokonaisvaltaisemmin asiakkaiden tarpeisiin.

-Laki mahdollistaa myös sosiaalisen toimintakyvyn edistämiseen käytettävän henkilöstön laskemisen mitoitukseen. Osa heistä voi olla muita kuin sote-koulutettuja, esimerkiksi kulttuuri-, taide- tai liikunta-alojen ammattilaisia. Lisäksi perhehoitolakiin sisältyvä kotiin annettava perhehoito mahdollistaa niin sanottujen kiertävien perhehoitajien käyttämisen erityisesti omaishoitajien vapaapäivien sijaistuksissa, jolloin niihin käytettyjä ympärivuorokautisen hoidon paikkoja ja henkilöstöä vapautuu muuhun käyttöön.

-Yhteensä edellä mainittuihin toimiin sisältyy merkittävä lisäyspotentiaali, jolla 0,7 mitoituksesta puuttuva henkilöstöresurssi on mahdollista saavuttaa, Satu Karppanen toteaa.

Aika käy vähiin

Oman haasteensa voi tässäkin lainvalmistelussa, jos aikataulua päätetään muuttaa, tuoda kiire. Voimassaolevan lain mukaan siirtymäaika päättyy siis maaliskuun lopussa.

Laki hoitajamitoituksesta valmistettiin ja säädettiin käytännössä kuukausien kiireaikataululla, joka sai myös kritiikkiä.

Voimassa olevan lainsäädännön muuttaminen edellyttää uuden hallituksen esityksen valmistelua.

– Lainsäädännön valmisteluprosessiin sisältyy tiettyjä vaiheita, joita ei ole mahdollista ohittaa, vaikka kyse olisikin suppeahkosta esityksestä. Hallituskauden loppupuolella eduskunnan käsittelyä odottavat esitykset usein ruuhkautuvat, jolloin riski sille, että esitystä ei ehditä käsitellä kasvaa. Hallituksen esitys valmistellaan mikäli 0,7 mitoituksen määräajan lykkäämisestä tehdään poliittinen päätös, Satu Karppanen sanoo.

Karppasen mukaan STM:ssä ei ole muuttunut näkemys siitä, että vähimmäismitoitus tarvitaan. Laki säädettiin iäkkäiden laitoshoidossa ilmi tulleiden vakavien puutteiden vauhdittamana.

-Toimijoita velvoittava numeerinen vähimmäismitoitus lainsäädäntöön todettiin välttämättömäksi eikä käsityksemme sen välttämättömyydestä ole muuttunut mitoituksen säätämisen jälkeen.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*