Yksitoista ehdotusta ikääntyneiden ja erityisryhmien asumispalvelujen kehittämiseen
Kuva: Ville Miettinen
Sote-uudistus pistää nykyiset toimintamallit uusiksi. Vastuunjaosta huolehtiminen muutoksessa on tärkeää palvelujen jatkumiselle, selvityksessä muistutetaan.
Kuntien ja maakuntien välinen yhteistyö ikääntyneiden ja erityisryhmien asumispalveluissa kaipaa kehittämisestä erityisesti yhteisen strategian mahdollistamisessa, tarvelähtöisessä ja tietoon pohjautuvassa palveluverkon suunnittelussa sekä asiakastason prosesseissa asumisen ja asumisen tuen järjestämisessä.
Tähän tulokseen tuli selvitysryhmä, joka kartoitti kyselyjen ja haastattelujen avulla, millaisia yhteistyön muotoja kuntien ja maakuntien välille tulisi luoda.
Selvitys kohdistui neljään asiakasryhmään: ikääntyneet ja erityisryhmistä vaikeavammaiset ihmiset, kehitysvammaiset ihmiset ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujat.
Selvityksen pohjalta syntyi yksitoista ehdotusta yhteistyölle. Yhteistyön organisoinnissa on mahdollista hyödyntää kuntien nykyisiä poikkihallinnollisia yhteistyön toimintatapoja. Toistaiseksi valmiita yhteistyömalleja kuntien ja maakuntien välillä on vähän, selvitysryhmä arvioi.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Monet selvityksessä haastatellut ja kyselyyn vastanneet toivoivat roolien ja vastuiden selkiyttämistä, selvitysryhmä toteaa raportissaan.
– Vastuut tulisi määrittää esimerkiksi ARA:n tukihakemuksiin ja tonttien luovutukseen liittyvien lausuntojen hakemisessa, asuntojen ja taloyhtiöiden turvallisuuden parantamisessa ja asumiseen liittyvien tukitoimintojen järjestämisessä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien vastuulla, mutta toiminnan sisältö ja organisointi kaipaavat uudelleenmäärittelyä sote-toimijoiden siirtyessä maakuntaorganisaatioon.
Yksitoista ehdotusta
Kuntien maakunnan ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä tarvitaan asuinympäristöjen kehittämisessä 1) maakunnallisen erityisasumisen strategian luomisessa, 2) ikääntyneiden ja erityisryhmien huomioinnissa asuinalueen suunnittelussa sekä 3) asuntokannan ja asuinympäristön kehittämisessä.
– Vaikka asumisen ja asuinympäristöjen kehittäminen onkin kunnan vastuulla, vetovastuu yhteistyöstä tulee olla maakunnalla, jotta varmistetaan kehittämistyön toteutuminen ja laaja valtakunnallisen tason osaamisen hyödyntäminen myös pienissä kunnissa, selvityksessä todetaan.
Seuraavat ehdotukset koskevat asuntojen saatavuuden ja soveltuvuuden kehittämistä. Yhteistyötä tarvitaan 4) vuokra-asuntojen järjestämisessä, 5) maakunnan yhteisessä suunnittelussa erityisryhmille soveltuvien vuokra-asuntojen järjestämisessä sekä 6) erityisryhmien ARA-asuntotuotannon suunnittelussa.
Lisäksi selvitysryhmä laati viisi ehdotusta yhteistyön malliksi asumista tukevien palvelujen ja asumispalvelujen hallintaan. Tavoitteena on mahdollistaa maakunnallisesti koottuun tietoon perustuva palvelujen suunnittelu sekä varmistaa maakunnan ja kuntien yhteistyö niissä tehtävissä, joissa se on selvityksen havaintojen mukaan kriittisintä.
Yhteistyötä tarvitaan 7) maakunnan strategiatyössä sekä 8) tarvelähtöisessä palveluverkon suunnittelussa. Selvitysryhmän mukaan mallia strategian luomisessa voisi ottaa esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä (Eksote), jossa kuntien ja Eksoten yhteistyön opn tehty yhteinen suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi.
Sote-uudistuksen onnistumisen ehtona on mainittu tiedolla johtamisen onnistuminen. Tämä koskee myös asumispalveluja: selvitysryhmä ehdottaa myös 9) yhteistyötä yhtenäisen tietopohjan varmistamiseksi tiedolla johtamista varten.
– Maakunnan ja kuntien välille tulee suunnitella yhteistyöprosessi ja työkalut, joilla yhteisiä tietoja saadaan kerätyksi jatkuvasti ja systemaattisesti, selvitysryhmä toteaa ja muistuttaa, että kerättävän tiedon pitää olla sote-järjestäjän lisäksi myös kuntien hyödynnettävissä.
Selvitys ehdottaa myös yhteistyötä 10) asunnon ja palvelut yhteen sovittavan asiakasprosessin kehittämiseksi sekä 11) neuvontatoimintojen koordinoimista maakunnallisesti.
Selvityksen kohteena olivat kuntien toimijoista vuokra- tai muun asumisen järjestäjät, asuntotoimi, kaavoituksen ja maankäytön suunnittelu, asiakasryhmiin liittyvät rakentamisen investoinnit, sosiaali- ja terveystoimi sekä muut asumista tukevia palveluita tuottavat palveluntuottajat.
Selvitystä varten tehtiin 44 asiantuntijahaastattelua ja lähetettiin kysely 246:lle sote-sektorin ja yhdyskuntasuunnittelun toimijalle, joista vajaa neljännes vastasi.
Sote-uudistus haastaa
Selvityksen mukaan sote-uudistus on niin monitahoinen, ettei kaikkia vaikutuksia käytännön toimintaan ehditä suunnitella ennen uudistuksen voimaantuloa. Selvityksen mukaan soten irtoaminen kunnasta ja soten rahoitusvastuun siirtyminen maakunnalle muuttaa yhteistyötä haastavampaan suuntaan, kun sote-virkamiesten on tehtävä yhteistyötä kaikkien maakunnan kuntien kanssa.
Sote-uudistuksen tuomat haasteet yhteistyölle ja asumispalvelujen järjestämiselle ovat nekin monitahoisia. Kun olemassa olevien toimintamallien tilalle on luotavat uudet, mikä voi tehdä vastuunjaosta epäselvää. Selvityksessä on nostettu esiin useita huolenaiheita sote-uudistukseen liittyen. Yksi niistä on lakiesityksen mukainen kuntien vuokrasopimusten siirtyminen maakunnille.
– Sosiaali- ja terveysministeriön tämän hetken linjauksen mukaan vain osa kuntien tai kuntien vuokrataloyhtiöiden tukiasunnoista siirtyisi maakunnille – käytännössä maakuntien tilakeskukselle – ja loput jäisivät edelleen kuntien vastuulle. Kunnille jäisivät ne sopimukset, jossa asunto ei sisälly henkilön saamaan palveluun. Toisin sanoen, mikäli asiakkaan kotiin annettava palvelu on vain väliaikaista, niin kunta tai kunnan vuokrataloyhtiö vastaisi edelleen vuokra- tai välivuokraussopimuksesta. Mikäli muutos toteutuu tällaisenaan, merkitsisi se sitä, että asunnon ja asumispalveluiden järjestämisvastuu olisi eri tahoilla, mikä vaikeuttaisi huomattavasti esimerkiksi asunnottomuuden hoitoa, selvityksessä todetaan.
Linkki selvitykseen: Maakuntien ja kuntien yhteistyö ikääntyneiden ja erityisryhmien asumisessa ja asumispalveluissa
