Syväsatama on houkutellut Kokkolaan merkittävän kemianteollisuuden keskittymän. (Kuva: Vesa Ranta)

Lähes puolet suomalaisista asuu kapealla rannikkokaistaleella. Voiko Ruotsissa jo paljon aikaisemmin tapahtunutta kehitystä kääntää?

 

Suomen asutus valuu Itä- ja Pohjois-Suomesta kohti rannikkoa. Jo lähes puolet suomalaisista asuu 20 kilometrin syvyisellä rannikkovyöhykkeellä, joka ulottuu Suomenlahdelta Hangosta Perämeren pohjukkaan, Tornioon.

Alueen pinta-ala on kahdeksan prosenttia koko maan pinta-alasta, mutta Tilastokeskuksen mukaan siellä asui viime vuonna 42,5 prosenttia Suomen asukkaista. Vyöhykkeen asukasluku kasvoi 382 000 asukkaalla vuosina 1990–2015.

Kehitys olisi ollut räikeämpi ilman vetovoimaista Tampereen kasvukeskusta, joka on poikkeuksellisen suuri sisämaan kaupunki Pohjoismaissa.

Samanlainen kehitys alkoi 1950-luvulla Pohjanlahden toisella puolella Pohjois-Ruotsissa, jossa asutus keskittyi rannikolle sisämaan lähes autioiduttua. Ruotsissa kehitystä nopeutettiin poliittisilla päätöksillä.

– Suomen aluerakenne seuraa Ruotsin kehitystä, sanoo aluetutkija, Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro.

Rannikon vetovoima ei heikkene

Aro ennustaa, että Suomessa rannikkovyöhykkeen vetovoima kiihtyy tulevina vuosina, sillä vuoden 2013 lopussa alueella oli lähes joka toinen, eli 48,2 prosenttia Suomen työpaikoista.

Uuden teknologian työpaikat ja uudet yritykset syntyvät rannikolle, vaikka ne eivät tarvitse satamaa, kuten oli vyöhykkeellä sijaitsevien kaupunkien historian alkuaikoina.

Rannikkovyöhykkeen alueella olevien maakuntien osuus koko Suomen viennistä oli vuoden 2015 tullitilastojen mukaan 73,6 prosenttia.

Kasvun ja myönteisen kierteen voi aistia muuallakin kuin vain rannikon kasvukeskuksissa Helsingissä, Turussa, Vaasassa tai Oulussa.

Kokkolan satamassa lastataan lannoitteita rahtilaivaan, jotka on valmistettu sataman vieressä sijaitsevalla Kokkolan suurteollisuusalueella eli KIP:ssa (Kokkola Industrial Park), joka on Pohjois-Euroopan merkittävin kemian klusteri. Sen viennin arvo on yli miljardi euroa vuodessa. Sinne on vasta investoitu yli 400 miljoonaa euroa, muun muassa Woikosken vetytehdas, Pohjoismaiden suurin vetytehdas.

Suomen kolmanneksi suurimmassa yleissatamassa käy noin 600 laivaa vuodessa. Lisäksi satamaan tulee muualta noin 400 junavaunullista tavaraa päivässä. Muun muassa Kostamuksen rautapellettejä rahdataan rautateitse Venäjältä Kokkolan satamaan ja sitä kautta maailman terästehtaisiin.

KIP:ssa on kymmenen suurta teollista toimijaa sekä yli 70 palveluyritystä. Niiden palkkalistoilla on noin 2 200 työntekijää. KIP:n kasvu näkyy Kokkolassa.

– Koko 2000-luvun asukasluku on kasvanut 200–300 hengellä vuodessa, kertoo Kokkolan kaupungin kehitysjohtaja Jonne Sandberg. Seudulla on myös korkea syntyvyys ja hyvä ammattikorkeakoulu.

– Työ- ja koulutuspaikkojen tarjonta, kuten yliopisto on tällä hetkellä tärkein vetovoimatekijä maan sisäisessä muuttoliikkeessä.

Kaupungistuminen kiihtyy

Pitkään jatkunut Suomen kaupungistuminen kiihtyy. Asutus keskittyy kasvukeskuksiin, sanoo professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta.

2010-luvulla vain yksi neljästä kunnasta ja seudusta on Timo Aron mukaan saanut muuttovoittoa maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Nuorista, 15–24-vuotiaista, on saanut muuttovoittoa vain joka kymmenes kunta.

Muuttovoittoa saavat alueet sijaitsevat laajenevilla metropolialueilla, suurissa ja keskisuurissa korkeakoulukaupungeissa, suurten kaupunkien kehyskunnissa ja pistemäisesti muualla maassa, kuten esimerkiksi Ylivieskassa ja Kittilässä tai Jyväskylässä ja Kuopiossa.

Silmiinpistävän moni muuttovoittoa saanut kunta tai kaupunki sijaitsee kapealla rannikkovyöhykkeellä. Esimerkiksi Turun telakan tuoreet risteilijätilaukset lisäävät työpaikkoja ja muuttovirtaa Varsinais-Suomeen.

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-05-kello-9-48-09

Kartassa on kuvattu 20 km:n syvyinen rannikkovyöhyke välillä Hamina-Tornio. Alueen pinta-ala on 8 % koko Suomen pinta-alasta. Vyöhykkeen asukasluku kasvoi 382 000:lla vuosina 1990-2015. Alueella asui 42,3 prosenttia Suomen asukkaista vuonna 2015 ja vuonna 2013 siellä oli lähes puolet (48 %) Suomen työpaikoista.

*      *      *                                      *      *      *                            *      *      *

Pori panostaa pehmeisiin vetovoimatekijöihin

 

Timo Aron mukaan niin kasvukolmiossa Turku-Tampere-Helsinki kuin Oulussakin kovat vetovoimatekijät, kuten kasvu ja kilpailukyky ovat kunnossa.

– Näin ei ole taantuvilla paikkakunnilla, mutta niissä voitaisiin edistää pehmeitä vetovoimatekijöitä, kuten edullista ja luonnonläheistä asumista, viihtyisää ympäristöä ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, hän sanoo.

Aro esitelmöi maan sisäistä muuttoa säätelevistä vetovoimatekijöistä Oulun kaupungin järjestämässä kaupunkisuunnitteluseminaarissa lokakuussa.

Asenteisiin ja mielikuviin voidaan vaikuttaa

Porissa on panostettu pehmeisiin vetovoimatekijöihin, sillä rakennemuutoksen läpikäynyt Pori on Aron mukaan rosoista mainetta parempi kaupunki.

– Asenteisiin, uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja mielikuviin voidaan vaikuttaa houkuttelemalla ihmiset käymään Porissa. Tässä työssä ei voi väheksyä Pori Jazz -tapahtuman tai Suomi Areenan merkitystä. Pehmeiden arvojen merkitys korostuu tulevaisuudessa, kun nuoret harkitsevat asuinpaikkaansa. Etätyö ja uudet ammatit luovat siihen tilaisuuden, Aro sanoo.

– Monissa pienissä kunnissa eri puolilla Suomea on jo ehostettu keskustan ilmettä. Viihtyisä ympäristö ja onnistuneet tapahtumat edistävät paikallista elinkeinoelämää, sanoo Elävät Kaupunkikeskustat ry:n toiminnanjohtaja Pekko Lemminkäinen.

Työikäisen väestön määrä kasvaa vain joka neljännessä (74) kunnassa. Väestön huoltosuhde ylittää Aron mukaan rajapyykin 100 joka kolmannessa kunnassa vuonna 2030. Kunnallisveroa maksavien joukko harvenee uhkaavasti, jos enemmistö asukkaista on eläkeläisiä.

Maahanmuuttajia maaseututaajamiin

Yksi keino huoltosuhteen kohentamiseksi voisi olla pakolaisten asuttaminen maaseututaajamiin, ehdottaa aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta.

– Turvapaikanhakijoissa on runsaasti nuoria lapsiperheitä. Maaseudulla heidän kotouttamisensa onnistuu paremmin kuin pääkaupunkiseudulla. Monet maaseutukunnat ovat tämän jo oivaltaneet, Katajamäki sanoo.

Hän toivoo, että Suomi hyödyntäisi ja asuttaisi tyhjenevää maaseutua jatkossakin muun muassa biotalouden vuoksi. Tästä on Katajamäen mukaan puhunut myös pääministeri Juha Sipilä, kesk., mutta puhe ei ole saanut vastakaikua.

Teksti: Tapio Mainio

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 11/2016.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

*