Kuva: Ville Miettinen
Peruspalvelujen valtionosuuksien pieneneminen vaikuttaa muun muassa opetuksen järjestämiseen. Kuva Kittilän kunnan Raattaman kylästä, jossa kunta on pitänyt yllä alle 10 oppilaan kyläkoulua. Monessa muussa kunnassa on tehty toisenlaisia ratkaisuja kouluverkon suhteen. Niin Kuntaliitosta kuin valtiovarainministeriöstä on esitetty toive kunnan palveluja ja niiden järjestämismahdollisuuksia koskevasta perusteellisesta arvokeskustelusta.

Kuntien tehtäviä ei tule eriyttää kuntien eriytymiskehityksen hillitsemiseksi, linjaa Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä blogissaan.

Tehtävien erilainen jako eri kunnille on ollut spekulaation kohteena keskusteluissa valtionosuuksista ja kuntien mahdollisuuksista suoriutua niille kuuluvien peruspalvelujen tuottamisesta.

Valtionosuuksien uudistamisen esiselvityksen tehnyt työryhmä totesi raportissaan, että yksi tulevaisuuden kuvista on pohtia, tulisiko kunnilla olla erilaiset tehtävät.

– Kuntien erilaistumiskehityksen seurauksena on luontevaa pohtia, olisiko kuntien tehtäviä tarpeellista jatkossa eriyttää, Kuntien valtionosuusjärjestelmän kehittämistarpeiden esiselvitys -julkaisussa todettiin.

Raportissa todettiin toisaalta myös, että esiselvityksen taustalla olleessa kuntakyselyssä tehtävien eriyttäminen ei saanut kannatusta.

Tytti Määttä pitää ”erittäin vaikeana, jopa mahdottomana” ajatusta siitä, että kunnat luokiteltaisiin tehtäviltään erilaisiksi.

– Olisi erittäin vaikeaa vetää viiva siihen, minkälainen kunta saisi tehtäväkseen minkäkinlaisten palvelujen järjestämisen. Ainakaan asukasmäärä ei kuntien erilaisuuden takia siihen sovellu, Määttä kirjoittaa blogissaan.

– Eduskunnan laissa säätämät palvelut on turvattava siitä riippumatta, mikä taho nuo palvelut järjestää, sillä perustuslain mukaan Suomen kansalaisella on vapaus valita asuinpaikkansa. Tähän asuinpaikanvalinnan oikeuteen liittyy vahvasti myös oikeus peruspalveluihin. Mikä taho järjestäisi palveluja alueella niiden kuntien kuntalaisille, joiden kotikunnalle olisi säädetty toisenlaiset tehtävät? Miten noiden palveluiden rahoitus järjestettäisiin? Määttä kysyy.

Määttä toivoo eduskuntavaalien alla käytäväksi keskustelua siitä, miten kuntien rahoitusperiaate toteutuu. Negatiivinen väestökehitys tuo ongelmia myös kunnan rahoitusvälineelle, hän muistuttaa.

– Nyt kun ennen vaaleja puolueilla tuntuu rahaa olevan uusiin palveluihin, toivoisi myös kuntien rahoitusperiaatteen toteutumisesta käytävän yhtä innostunutta keskustelua. Sen sijaan, että kiivaasti ollaan lupaamassa uusia palveluja tai eriyttämässä kuntien tehtäviä, tulisi laittaa perusasiat kuntoon eli turvata nykyisten palvelujen rahoitus, hän kirjoittaa.

Keskustelua palvelujen toteuttamisen mahdollisuuksista ja rahoitusta ohjaavista arvoista peräänkuuluttivat helmikuun Kuntalehdessä Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen ja valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston ylijohtaja Jani Pitkäniemi.

Myös Nurmijärven kunnanjohtaja Outi Mäkelä toivoi sunnuntaina Twitterissä, että puolueiden vaaliohjelmissa näkyisi myös kuntien asema:

Tytti Määttä toimii Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtajana. Hänet palkittiin viime vuonna maaseudun tulevaisuuspolitiikan lähettiläänä.

– Suomessa tarvitaan ehdottomasti aivan uudenlaista väestön vähenemisen huomioivaa kehittämispolitiikkaa. Kunnan asukasmäärän väheneminen ei automaattisesti tarkoita kunnan elinvoiman menetystä. Kunta voi koostaan riippumatta olla vetovoimainen monipaikka-asumisen kunta tai matkailukunta. Nykyinen rahoitusjärjestelmämme ei tunnista kunnolla tämän tyyppistä kehitystä, Määttä kirjoittaa blogissaan.

Aiheesta aiemmin: Kuntien erilaistumiskehitys haastaa valtionosuusjärjestelmän – “Pitäisi tehdä arvovalintoja ja poliittisia päätöksiä”

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Hyvinvointivaltion peruslähtökohta on, että valtio viimekädessä turvaa kansalaisten perus- ja hyvinvointipalvelut kaikkialla maan rajojen sisäpuolella. Lainsäädännöllä merkittävä osa näistä palveluista on säädetty kuntien toteutettavaksi. Takavuosikymmeninä oli itsestään selvyys, että valtiovalta vastasi osaltaan velvoitteidensa edellyttämistä kustannuksista, ja siinä otettiin suhteellisen hyvin huomioon kuntien erilaiset olosuhteet, erilaiset taloudelliset edellytykset ja olosuhteisiin perustuvat eritasoiseksi muodostuneet kustannukset. Puhuttiin kuntien kantokyvystä. Tasausjärjestelmä toimi ja oli oikeudenmukainen, se otti huomioon elämisen edellytykset kaikkialla maassa.
    Tuolta pohjalta kuntien eriyttäminen esitetyllä tavalla on järjetön ja romuttaa lopullisesti hyvinvointivaltioajatuksen ja rakenteen. Kuntien on Tytti Määtän esimerkin osoittamalla tavalla noustava nyt puolustamaan alueidensä väestön oikeutta tasapuoliseen kohteluun kunnan nimestä, koosta, sijainnista tai olosuhteista riippumatta. Valtion lipsuminen omasta rahoitusvastuustaan, tehtävien säätäminen pelkästään kuntien vastattavaksi ja kuntien luokittelu “tärkeisiin ja heitteille jätettäviin” ei kertakaikkiaan käy ja paremman suunnan muuttaminen on nyt nostettava päivänpoliittiseksi selviytymistaisteluksi oikeudenmukaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Vaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa uuden hallituskauden tavoitteita asetettaessa kuntakentän ääni on saatava vahvasti esille ja kuntaväen on otettava määrätietoinen keskusteluyhteys valittaviin alueensa kansanedustajiin. Kuntamyönteisyys ihmisten lähipalvelujen tuottajana on palautettava, rahoitusjärjestämän on kehityttävä kansallisen yhteisvastuun korostamiseen ja hyvinvointivaltiossa on oltava johtoajatuksena oikeus saada elää tasavertaisena yhteiskunnan jäsenenä asuinpaikasta riippumatta. Toisin toimien menetämme kansallisen eheyden. Puolueilla on vation päätöksenteossa keskeinen roolinsa, mutta ne on saatava kuuntelemaan kuntakentän osaamista ja ajattelemaan maailmaa syleilevien ihanteidensa asemasta yksittäisen ihmisen arkipäivän perustarpeiden turvaamista.

  2. Tosi mahtavaa, jos selvitys jo tehtäisiin. Hieman taustaa. Rautavaaran kunta esitti jo 5.10.2015 Pohjois-Savon liiton ja Kuntaliiton Kuntatalouspäivänä, että silloiselle kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen nimeäisi nopeasti selvitysmiehen laatimaan ns. Harva-kunnille (57 kpl, nyt kuntia on vielä 317 kpl) erityisohjelman työnimeltään ”Lex-Rautavaara”.

    Harva -kunnat kokevat, että valtio on päätöksillään heikentänyt kuntien elinvoimaa Pohjois- ja Itä-Suomessa. Hallituksen kuntauudistukseen kohdistuu suuria pelkoja, koska se keskittyy palveluihin ja väestökehitykseen ilman kokonaisvaltaista arviota elinvoiman kehityksestä. Onko Harva-kunnat elinvoimaisia kuntia? Pitkien etäisyyksien kuntien kanta: kuntauudistuksen vaikutuksia kansantalouteen ei ole arvioitu riittävästi. Kunnat ovat valmiita nostamaan esille harvaan asuttujen alueiden problematiikan, jopa erityislainsäädännön muodossa.

    ”Lex-Rautavaara” tarkoittaa sitä, että kuntalaisten peruspalveluja tulee tarkastella valtion ja kuntien palveluiden kokonaisuutena. Valtion palveluiden väheneminen (työvoimahallinto, Kela, verohallinto, Posti) pitkien etäisyyksien alueilla vaarantaa kunta-laisten perusturvallisuutta ja lisää kuntien palvelupaineita. Harvaan asutuilla alueilla on tärkeää turvata myös kuntalaisten asiointi tietoverkoissa, sillä sähköisten palvelujen merkitys korostuu edelleen tulevaisuudessa.

    Mainittujen kuntien tehtäväalue on huomattavan laaja, koska kunnat joutuvat kantamaan suhteellisesti ottaen muita kuntia suuremman taloudellisen ja toiminnallisen vastuun alueen elinvoimaisuuden sekä myös tiestön ja teknologisen toimivuuden ylläpidosta. Näistä seikoista johtuen mainitut kunnat ovat myös usein vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Toimivien sekä muun valtakunnan kanssa yhdenvertaisten ja yhdenmukaisten palvelurakenteiden muodostaminen voi muodostua haasteel-liseksi. Toisaalta pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen vuoksi paikallisia sekä alueellisia eroavaisuuksia toimintatavoissa ja menettelyissä syntyy ja niitä tuleekin sallia.

    Tässä taloudellisessa tilanteessa ja kehitysvaiheessa tarvitaan innovatiivisia ja uusia lähestymistapoja palveluiden järjestämi-seen, tuottamiseen, ohjaamiseen ja rahoitukseen sekä kokonai-suudessaan harva-alueen kuntien tulopohjan uudelleenarviointiin.

    Demokratian, erityisesti lähidemokratian, sekä kansalaisten yhden-vertaisten kohtelun tulee toteutua kaikkialla henkilön asuinpaikasta riippumatta.

    Kuntien pilotoinnin pohjalta tulisi tarkastella erilaisia vaihtoehtoja kunta- ja palvelurakenteiden alueelliseen uudistamiseen ja sääntelyyn.
    Lähtökohtana tulee pitää sitä tosiseikkaa, että erilaiset alueet tar-vitsevat erilaisia ratkaisuita ja mahdollisesti myös erityyppistä lain-säädäntöä.

    Selvitystyön pohjalta tulisi myös tarkastella, tuleeko erityisten harvaan asuttujen ja syrjäisten kuntien sosiaali-, terveyden-huollon- ja perusopetuksen järjestämisestä sekä rahoituspohjan turvaamisesta säätää erikseen erillisellä harva-asutuksen erityispiirteet tunnistavalla lainsäädännöllä. Kuntien tehtävien lisäksi esiselvitystyön tulisi tar-kastella syrjäisten seutujen ny-kyisin valtion vastuulla olevien turval-lisuuspalveluiden kehittämistä. Harvaan asuttujen ja syrjäisten kuntien erityisolosuhteet ja niiden kehittämistyö tulee olla keskeisenä tavoit-teena SoTe-uudistuk-sessa.

    Selvityksessä ministeri Kunta- ja omistajaministeri Sirpa Paatero antaisi selkeän tehtäväksiannon kunnallisten ja valtiollisten palvelurakenne-ratkaisujen erilaisten vaihtoehtojen selvittämistä erityisen harvaan asutuissa ja syrjäisissä kunnissa:

    – Selvityksen tavoitteena olisi harva-alueiden kuntien asukkaiden palveluiden turvaaminen ja järkevän tuottamisen eri vaihtoehdot sekä kuntien rahoituspohjan laajentaminen ja harvaan asuttujen kuntien elinvoimaisuuden vahvistamisen eri vaihtoehdot.

    – Selvityksen tulee antaa työkaluja kuntien asiakaslähtöiseen palvelutuotantoon, jolla todella mahdollistetaan Pohjois-Savossa esim. laajakaistan (valokuitu) ja muun informaatioteknologian (ICT) avulla laaja tehokas hyödyntäminen kuntalaisille ja yrittäjille julkistenpalvelujen tuottamiseen yhteistyömallilla (partner-ship).

    – Innovatiiviset teknologia- ja tietotekniikkaratkaisut antavat hyvät mahdollisuudet ( mm. LAAJAKAISTA-kaikille 2015 hanke) vastata väestön ikääntymisen myötä lisääntyvään palvelutarpeeseen ja omalta osalta pienentämään maamme julkisen talouden kestävyysvajetta.

    – Selvityksen lähtökohtana tulee olla se, että Pohjois-Savon liiton erilaiset jäsenkunnat tarvitsevat asiakaslähtöisyyden mahdollis-tamiseksi erilaisia ratkaisuja ja sitä kautta vapautuksia lainsää-dännön pakkopaidasta (normien purkaminen: kuntia velvoittavia lakeja on lähes 800 kpl ja sen päälle noin 1.000 kpl ohjeistusta).

    – Tätä varten ja riittävän tietopohjan keräämiseksi tehtäisiin erityinen Harva-vapaakunta-malli Suomeen/Pohjois-Savoon. Näin toteutuisi aidosti EU:n subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate.

    Kunta- ja SoTe-uudistuksissa läheisyysperiate näyttää unoh-tuneen, erityisesti harvaan asuttujen ja syrjäisten kuntien osalta. Lähidemokratian ja lähipalvelujen kehittäminen on kuntalaisille tärkeintä.

    – Selvityksessä tuotaisiin esille, tuleeko erityisen harvaan asuttujen ja syrjäisten kuntien sosiaali-, terveydenhuollon- ja perusopetuksen järjestämisessä sekä rahoituspohjan turvaa-misessa säätää erillisellä harva-asutuksen lainsäädännöllä ” Lex-Rauta-vaaralla”(Eloa, Iloa ja Älyä Harva-kunnille).

    – Selvityksen tavoitteena laatia maahan oma, uusi ja toimiva innovatiivinen kunnallinen malli niin kunnallisten ja valtiollisten peruspalveluiden järjestämiseksi sekä rahoituspohjan turvaa-miseksi.

    Tehtiinhän Metropolialueellekin (Helsinki ja 13 muuta kuntaa) oma selitys ja lakiluonnoskin. Miksi ei HARVA-kuntia kohdella samoin?

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*