Kuntia tarvitaan, jotta vihreä siirtymä toteutuu oikeudenmukaisesti – Helsingistä linjatut rajat tuulivoimalle hämmentävät
Mika Järvinen ja Hanna Paulomäki kertoivat insinöörikoulutusta mullistavasta oppikirjasta Helsingin Kaivopuistossa.
Maapalloa kulutetaan lähes kahden maapallon edestä ja yksi maapallo ei loputtomiin sellaista kestä.
Kunnat ovat osana ratkaisua, kun mahdollistetaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää vihreää energiasiirtymää.
Näitä mahdollisuuksia myös kunnille avaavat Aalto-yliopiston energiatekniikan professori Mika Järvinen sekä tutkija ja ekologi Hanna Paulomäki.
He kirjoittivat laajan asiantuntijajoukon kanssa kirjan, jonka nimi on Designing Renewable Energy Systems within Planetary Boundaries (Springer, 2025).
– Koitamme muokata insinöörikoulutusta. Halusimme kirjan, joka lähtee kestävyydestä ja on vahva paketti teknistä osaamista, Järvinen selvittää.
– Insinöörien kädenjälki näkyy kaikkialla. Monesti lähestymistapa on teknistaloudellinen. Energiainsinööreille ei löydy sellaista oppikirjaa, jossa sekä energiajärjestelmien tekninen suunnittelu että kestävyysnäkökulmat olisivat yhdessä esitelty.
Paitsi että nyt löytyy.
Teoksen kirjoittamista tukenut TAH-säätiö järjesti kirjan julkistamistilaisuuden Essin päivänä toukokuussa Helsingin Kaivopuistossa.
Oikeudenmukaisia tapoja
Kirja sai alkunsa kirjoittajien yhteisestä huomiosta. Saatavilla ei ollut valmiita opetusmateriaaleja, joissa energiatekniikkaa käsitellään osana planetaarisia rajoja ja sosiaalista kontekstia.
– Insinöörien lisäksi kirja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kestävästä energiatulevaisuudesta, Paulomäki sanoi.
Järvinen ja Paulomäki korostavat, että jatkossakin tarvitaan teknisesti ja taloudellisesti toimivia ratkaisuja. Samanaikaisesti on tärkeää kehittää myös ekologisesti kestäviä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia vaihtoehtoja, he jatkavat.
– Tähän kirjaan on koottu valtava määrä tietoa, jota voidaan jalkauttaa nyt käytäntöön. Meidän on saatava hiilidioksidipäästöt vähentymään nopeasti ja oikeudenmukaisesti, jotta tämä monikriisi ratkaistaan, Mika Järvinen pohtii.
– Hieno insinöörisukupolvi on tulossa, yritetään muuttaa se positiiviseksi toiminnaksi.
Jonnekin työpaikkoja saadaan
Kirjan julkistamistilaisuudessa järjestettiin paneeli. Kirjan toimittajat ja panelistit avasivat, mitä vihreän siirtymän suhteen on hyvä ottaa huomioon.
Vastavalmistuneen näkökulmaa keskusteluun toi Valoremin projektipäällikkö Eetu Laitila. Hänen mukaansa insinöörien rooli on merkittävä kestävyyskysymyksissä, mutta ei suinkaan kaikki kaikessa.
– Ongelmat ovat monialaisia ja yhteistyö eri osaajien kanssa kantaa pitkälle.
Tekniikan akateemisten yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiantuntija Salli Joutsenoja huomioi, että energiamurroksessa jonnekin saadaan lisää työpaikkoja ja jossain muualla työt vähenevät.
– On tärkeää, että olemassa oleva insinööriosaaminen hyödynnetään ja täydennetään niin, että pystymme vastaamaan energiatransition haasteisiin. Näistä asioista pitää olla avointa keskustelua.
Rajoja tuulivoimalle
Edellisten lisäksi paneelissa oli mukana OX2:n yhteiskuntajohtaja Lyydia Kilpi. Hän katsoo asioiden kehittymistä uusiutuvan energian yhtiön näkökulmasta.
Kilpi huomautti, miten hallituksen puoliväliriihessä linjattiin, että maatuulivoimalat on sijoitettava jatkossa vähintään kahden tai kolmen kilometrin päähän asutuksesta.
– Tämä rajaa mahdollisuuksia rakentaa tuulivoimaa. Eri kunnilla on ollut eri etäisyysvaatimuksia. Jotkin kunnat ovat linjanneet, että ne eivät halua tuulivoimaa. Se on kuntademokratiaa.
– On hassu ajatus tehdä Helsingistä käsin laki ja sanotaan, että näin teidän täytyy tehdä, että tämä on se raja ja etäisyys, Kilpi arvioi.
Ekologi Hanna Paulomäki lisää, että tuulivoimaloiden rakentamisessa on otettava huomioon muitakin tekijöitä kuin sen etäisyys asutukseen. Toiveissa on, että tuulivoiman rakentaminen ei uusien etäisyysvaatimuksien seurauksena siirtyisi lisääntyvissä määrin paikkoihin, jotka ovat muulla tavoin tärkeitä, esimerkiksi luonto- ja virkistysarvoiltaan.
– Energiaratkaisuja on tärkeä suunnitella osana kokonaisuuksia, ei hanke kerrallaan, Paulomäki toteaa.
Lyydia Kilpi tiedostaa, että tuuli- tai aurinkovoiman ilmaantuminen kotikuntaan tai maametallien tuottaminen tutuissa maisemissa voi olla monelle haastava paikka.
Panelisteilta sai kuitenkin kannatusta se, että energiatuotanto tapahtuu Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa näkyvillä. Vaihtoehtona voisi olla vaikkapa Suomeen saapuvat hiililastit.
– Ehkä on oikeudenmukaista, että tuodaan niitä vaikutuksia tänne, Kilpi pohtii.
Ja lopulta kunnat päättävät, osallistuvatko ne energiahankkeisiin vai eivät, hän jatkoi.
Suomella on kykyä tuottaa energiaa vastuullisesti, panelistit arvioivat.
Asiantuntijat Salli Joutsenoja ja Lyydia Kilpi sekä projektipäällikkö Eetu Laitila keskustelivat panelisteina energiamurroksesta.
”Kaikilla on hyvä elintaso”
Iso uhkakuva vihreän siirtymän tiellä on, jos kaikista kuntalaisista ei pidetä huolta.
– Riskinä näen, jos siirtymä koetaan epäoikeudenmukaisena, Lyydia Kilpi huomauttaa.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemusta voi lisätä, jos varallisuus tuntuu keskittyvän liian harvojen käsiin.
Paulomäki huomauttaa, että Suomi on hyvässä asemassa edistäessään vihreää siirtymää. Suomessa on hänen mukaansa jo nyt käynnissä paljon erilaisia hankkeita, jotka luovat hyvää pohjaa tulevaisuudelle.
Lyydia Kilpi näkee, että Suomeen voi kehittyä energiajärjestelmät, jotka pysäyttävät luontokadon ja kääntävät kehityksen ennallistamisen puolelle.
– Ja kaikilla on hyvä elintaso. Tämä kuulostaa utopialta, mutta se on oikeasti mahdollisuuksien rajoissa, Kilpi summaa.
Lue myös:
Luitko jo?
