Maakuntaveroselvitys paljasti huolen alueiden eriarvoistumisesta – Komitea oli erimielinen johtopäätöksistä
Maakuntaveroselvityksen tehneen komitean hallituspuolueiden edustajat ovat eri linjoilla maakuntaveron edistämisen kiireellisyydestä. Kuva: Piaxabay
Maakuntaveron selvittämisen jatkotyössä maakuntien rahoituksen ja tehtävien linjaukset on liitettävä tiiviimmin yhteen, kirjoittaa valtiovarainministeri Matti Vanhanen, kesk., verkkokolumnissaan.
Vanhanen muistuttaa, että tähän asti tehtäviä ja rahoitusta on valmisteltu erikseen erillisissä työryhmissä.
– On katsottava ylipäätään kuntien, tulevien maakuntien sekä valtion tehtävänjakoa ja tehtävien rahoitusta kokonaisuutena. Kokonaisuuteen on haettava laajaa poliittista yhteisymmärrystä, Vanhanen kirjoittaa.
Vanhanen kommentoi kolumnissa torstaina 11.3. valtioneuvostolle luovutettua maakuntaverokomitean mietintöä. Parlamentaarisen komitean tehtävänä oli selvittää ja arvioida maakuntien verotusoikeutta maakuntien rahoituslähteenä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Komitea oli loppupäätelmistä erimielinen.
Mietinnön mukaan keskeisimmät maakuntaveron käyttöönottoa tukevat argumentit liittyvät alueellisen itsehallinnon vahvistamiseen, taloudellisiin kannustimiin sekä investointien rahoitukseen. Toisaalta maakuntaveron arvioitiin aiheuttavan kiristyspainetta työn verotukseen ja kasvattavan verotuksen alueellisia erojen ja heikentävän palveluiden yhdenvertaisuutta.
– Alueiden väliset erot palvelutarpeissa ja rahoituspohjissa voisivat heikentää tehokkuus-kannustinten toteutumista. Jos sosiaali- ja terveyspalveluita rahoitettaisiin omilla vero-tuloilla, nämä erot johtaisivat alueiden veroprosenttien eriytymiseen.
– Hyvinvointialueiden veroprosenttien väliset erot voisivat heijastaa ennemminkin eroja palvelutarpeessa ja tulopohjissa kuin asukkaiden preferensseissä. Asukkaiden voisi olla vaikea havaita yhteyttä palvelutuotannon tehokkuuden ja verorasituksen tason välillä. Tämä heikentäisi tehokkuuskannustimia, mietinnön johtopäätöksissä todetaan.
”Maakuntavero ei ajankohtainen”
Komitean puheenjohtaja, keskustan kansanedustaja Esko Kiviranta, toteaa omassa mielipidekirjoituksessaan, että komitea ei pitänyt maakuntaveroa ajankohtaisena.
– Komitea katsoo, että pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille ei vielä luo perustetta maakuntaverolle. Veron käyttöönoton tarpeellisuutta tulisi arvioida uudelleen siinä vaiheessa, kun valtionrahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toimivuudesta on saatu riittävästi kokemusta ja jos maakuntien tehtäväkenttää mahdollisesti olennaisesti laajennetaan.
Muissa hallituspuolueissa oltiin toista mieltä.
Eriävät mielipiteensä mietintöön jättäneet vihreiden Mari Holopainen ja vasemmistoliiton Pia Lohikoski puolestaan vaativat, että ”maakuntaveron kanssa vatuloinnin” on loputtava.
– Hyvinvointialueiden taloudellinen itsenäisyys vaatii verotusoikeuden ja sen valmistelu tulee käynnistää ripeästi. Näin vahvistetaan tilivelvollisuutta veroja maksavia asukkaita kohtaan, Lohikoski sanoo tiedotteessa.
Holopainen muistuttaa, että pienelläkin maakuntaverolla on merkittäviä etuja muun muassa kannustinvaikutusten myötä.
– Se synnyttää hyvinvointialueille myös investointikykyä, kun niillä on omia varoja ja mahdollisuus saada lainaa. Näitä näkökulmia ei tarpeeksi huomioitu raportissa, vaikka komiteatyön ulkopuolisissa asiantuntijalausunnoissa ne päinvastoin korostuvat.
Vanhanen: Huoli eriarvoisuuden kasvusta
Valtiovarainministeri Vanhanen kiinnittää kolumnissaan huomiota alueellisen eriarvoisuuden riskiin.
Selvityksessä tarkasteltujen kolmen erilaisen maakuntaveroskenaarion perusteella verorasituksen alueelliset erot muodostuvat varsin suuriksi jo pienilläkin veroasteilla.
– Kun sote-uudistuksen tavoite on lisätä kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa, niin maakuntaverotuksen käyttöönotto uhkaisi puolestaan lisätä eriarvoisuutta verotuksen kautta. Näin kävisi siitä huolimatta, että verotuksen tasausjärjestelmät olisivat käytössä, Vanhanen kirjoittaa.
– Vahvan veropohjan alueilla asuvat hyötyisivät maakuntaverosta, mutta heikomman veropohjan alueiden asukkaat puolestaan eivät.
– Erot suurenisivat, jos maakuntaveron osuus hyvinvointialueen rahoituksesta kasvaisi. Valtion rahoituksen pienentäminen ja veron osuuden kasvaminen vähentäisi kokonaisrahoitusta eniten niillä hyvinvointialueilla, joissa palvelutarpeen paino on suurin ja maakuntaveron tuotto pienin.
– Vaikka laskelmiin liittyy paljon oletuksia ja epävarmuutta, tulos herättää huolen eri puolilla asuvien suomalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ja eriarvoisuuden kasvusta.
Komitean mukaan kunnat ja hyvinvointialueet voisivat tehdä ansiotuloverotusta koskevia päätöksiä huomioimatta niiden vaikutuksia toistensa verotuloihin tai ansiotuloverotuksen kokonaistasoon.
– Tämä heikentäisi verotuksen kokonaisuuden koordinaatiota ja valtion veropolitiikan liikkumavaraa. Ansiotuloja verottavien tahojen lisääntyminen vähentäisi verojärjestelmän läpinäkyvyyttä. Verovelvollisten olisi vaikea hahmottaa eri veronsaajien osuutta kokonaisverorasituksestaan, mikä heikentäisi verotusoikeuteen liittyvää kannustinvaikutusta. Uuden veronsaajan muodostuminen merkitsisi myös lisäystä verotuskustannuksiin maakuntaveron käyttöönottovaiheessa, komitean päätelmissä todetaan.
Eriäviä mielipiteitä
Neljän puolueen edustajat jättivät eriävän mielipiteensä.
Perussuomalaisten Arja Juvonen vaati maakuntaveron kustannusvaikutusten perusteellisempaa analysointia.
Kokoomuksen Anna-Kaisa Ikonen puolestaan vaati, että koko ajatus maakuntaverosta olisi unohdettava. Tähän viittaavat Ikosen mukaan komitean omat päätelmät eri veroskenaarioiden haitallisista vaikutuksista.
Lisäksi Ikonen kritisoi parlamentaarisen työskentelyn toteuttamista.
-Parlamentaariselle ryhmälle ei tosiasiallisesti annettu sille kuuluvaa parlamentaarista valmistelua käytännössä, vaan hallitus teki linjauksen maakuntaveron käyttöönotosta ohi komitean ja kesken komitean arviointityön. Tästä syystä kokoomus katsoo, että hallituspuolueet menettelivät parlamentaarisen valmistelun periaatteiden vastaisesti, Ikosen eriävässä mielipiteessä todetaan.
Vihreiden Mari Holopainen ja vasemmistoliiton Pia Lohikoski pitivät eriävässä mielipiteessään maakuntaveron mahdollisuuksien käsittelyä mietinnössä liian suppeana.
– Kattavamman tarkastelukulman ja tutkimustiedon hyödyntäminen olisi ollut tarpeellista. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämistä koskevan lainsäädännön uudistuksen asiantuntijakuulemisissa ja lausunnoissa on tuotu sen sijaan laajasti esiin, että itsehallinnolla ja pienelläkin maakuntaverolla on merkittäviä etuja muun muassa kannustinvaikutusten myötä.
– Verotusoikeus on myös tärkeä hyvinvointialueiden itsenäisen päätäntävallan turvaamiseksi, Holopainen ja Lohikoski toteavat.
Reina: Uraauurtava mietintö – malttia etenemiseen
Kuntaliittoa komiteassa edustanut varatoimitusjohtaja Timo Reina kirjoitti blogissaan torstaina maakuntaveron kuuluvan ”sarjaan asioita, joista on paljon mielipiteitä ja jotka aiheuttavat suuriakin tunteita, mutta joista on verraten vähän järjenkäytön edellyttämää tutkittua tietoa tai kokemuksia”.
– Esimerkiksi kysymykset mahdollisen maakuntaveron veropohjasta, suuruudesta, tasauksesta tai ylipäänsä sen vaikutuksista ovat olleet vailla vastauksia. Nyt tilanne on monilta osin korjaantunut. Tänään julkistettu parlamentaarisen maakuntaverokomitean mietintö on lajissaan uraauurtava.
Myös Reina kiinnittää huomiota maakunnan tehtävien huomioimisen tärkeyteen. Tehtävien, niiden luonteen edellyttämän itsehallinnon ja rahoituspohjan yhteys on maakuntaveroa arvioitaessa olennainen, Reina kirjoittaa.
Alueellisen eriarvoisuuden riski verotuksesssa kiinnittää myös Reinan huomion.
– Sote-kustannusten kasvupaineen ja heikon veropohjan keskittyminen samoille alueille on tässä keskeinen selittäjä. Tulos on ristiriidassa yhdenvertaisuuden vahvistamistavoitteen kanssa. Tästä seuraa myös, että koko soten rahoitusjärjestelmä pitäisi myllätä uusiksi, jotta eriarvoisuusongelma voisi ratketa.
Maakuntaveron etenemisessä kannattaisikin Reinan mukaan odottaa sote-uudistuksen edellyttämää hallinnon ja henkilöstön siirtojen vaikutusten selviämistä.
Ja edetäänpä milloin tai miten tahansa, perustuslain suojaamaa kuntien verotusoikeutta ei voi asiassa ohittaa eikä vaarantaa, Reina muistuttaa.
– Kun sote-uudistus toteutuessa leikkaa merkittävän osan kuntien verotuloista, mutta jättää velat ja mittavat investointipaineet edelleen kunnille, jo tämä aiheuttaa riittävän haastavan yhtälön rahoituksen riittävyyden turvaamiselle ja järjestelmämme uskottavuuden säilyttämiselle myös luottoluokittajien ja rahoittajien silmissä, Timo Reina kirjoittaa..
Maakuntaveroa ei pidä ottaa käyttöön. Se olisi uusi vero ennestäänkin raskaasti verotetuille veronmaksajille. Lisäksi tämä kohdistuisi raskaimmin pienituloisempiin maakuntiin unohtamatta hyväosaisimpienkaan seutuja.’
Koko sote- ja maakuntauudistus sisältää hyvin monia omgelmia, joita ei ole haluttu ottaa lainkaan huomioon. Kansalaisille pahin on maakuntavero, mikä puheista huolimatta joka tapauksessa tulee .
Toinen on perusvirhe on kuntien osallisuuden menetys maakuntahallinnossa. Uudet maakuntavaltuutetut eivät olisi enää väkilukuun perustuen eri puolilta maakuntaa valittuja kuntiensa edustajia.
Olisi suuri todennäköisyys, että maakuntakeskusten ehdokkaita suosisi ”vaalionnni” paremmin kuin maakunnan reuna-alueiden ehdokkaita. Voisi jopa todennäisesti käydä niin, että tulisi olemaan monia kuntia, joista ei tulisi lainkaan maakuntavaltuutettua!
Vaaleista ei ole valitusoikeutta. Maakuntien reuna-alueiden osa olisi vaikerra ja maksa maakuntaveroa! Maakuntavero tulee ihan varmasti ja kaikkien muiden verojen päälle ja kokonaisverotus kasvaa, vaikka kunnallisvero ensin laskisikin. Näin käy, lähidemokratia heikkenee ja lähipalvelut katoavat – mutta verotus nousee.