Pohjoissuomalaisen perheen ei kannata muuttaa työn perässä Helsingin seudulle, koska nykyinen valtionosuusjärjestelmä (vos) tukee heidän pysymistään Lapissa. Tähän ovat päätyneet analyysissään Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkijat.

Pohjoissuomalaisen perheen osalle tulee vuositasolla useiden tuhansien eurojen tuki valtionosuusjärjestelmän kautta. Tämä johtuu kahdesta tekijästä: ensinnäkin siksi, että valtion verotus kohdistuu tuottavammalle alueelle muuttamisesta koituvaan palkanlisäykseen. Se vähentää kannustimia ihmisten muuttamiseen.

Toinen tekijä on se, että valtionosuudet jaetaan osittain alue-perusteisesti siten, että matalan tuottavuuden alueita suositaan järjestelmässä korkeamman tuottavuuden alueiden kustannuksella.

Valtionosuudet toimivat VATT:in erikoistutkijan Tuukka Saarimaan mukaan siis päinvastoin kuin niiden pitäisi, eli ne eivät korjaa valtion verotuksen aiheuttamaa vääristymää vaan pahentavat sitä.

Niin sanotuilla hyvillä alueilla, eli tuottavilla seudulla, kuten Helsingin seudulla, asuvia rangaistaan verotuksella. Siitä on seurannut, että pääkaupunkiseudulla on liian vähän ihmisiä, erikoistutkijat Saarimaa, Heikki Pursiainen ja Janne Tukiainen päättelevät. He korostavat, että analyysi perustuu taloustieteelliseen näkemykseen.

Julkisen keskustelun väittämä, että Suomessa harjoitetaan keskittävää politiikkaa, on VATT-analyysin mukaan virheellinen.

Hyvässä valtionosuusjärjestelmässä valtionosuudet olisivat osana vero- ja tulonsiirtojärjestelmää siten, että “alue-erä” korjaisi valtion verotuksen aiheuttamaa sijantipäätösten vääristymistä, ja “yksilöerä” kohtelisi ihmisiä samalla tavalla asuinpaikasta riippumatta. Sen avulla pyritään saavuttamaan julkisen sektorin hyvinvoinnin uudelleenjakotavoitteet. Tämä erä voisi kohdistua eri alueisiin eri tavalla vain siinä määrin kuin tuettavien ihmisryhmien määrä alueittain vaihtelee.

Valtionosuusjärjestelmään on tehty vuosien aikana kymmeniä suurempia ja pienempiä muutoksia. Viimeisin uudistus tuli voimaa tämän vuoden alussa. Siinä pyrittiin yksinkertaistamaan ja selkeyttämään järjestelmää. Laskentakriteerejä vähennettiin ja niiden päällekkäisyyksiä poistettiin. Aiemmassa vos-järjestelmässä jatkoperusteita oli lähes 50, uudessa vosissa niitä on 11.

Valtionosuudet määräytyvät pitkälti kunnan väestön ikärakenteen ja sairastavuuden perusteella.

Uuden vos-järjestelmän räikeimmät väärään suuntaa vievät kriteerit ovat Tuukka Saarimaan mukaan kunnan asukastiheys ja syrjäisyys.

VATT-analyysi: Hyvän valtionosuusjärjestelmän periaatteet

Reaktioita analyysiin:

Kuntaliiton Lehtonen: VATT:n selvitys kertoo vain järjestelmän peruslähtökohdan

Reijo Vuorento: Valtionosuudet ja muuttaminen eivät liity toisiinsa

Avatar
Riitta Vainio
riitta.vainio@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*