VM:n työkalupakki julkisen talouden sopeutukseen saa Kuntaliitosta niin kiitosta kuin kritiikkiä – ”MAL-sopimisen kannalta kuulosti huolestuttavalta"
Julkisen talouden lompakko on ohentunut niin, että edessä on suuria sopeutustoimia. (Kuva: Pixabay)
Valtiovarainministeriön maanantaina julkaisemaa ”työkalupakkia” julkisen talouden tasapainottamiseksi avataan kuntakentälläkin erityisen kiinnostuneena.
VM:n mukaan työkalupakki eli meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus osoittavat, että erilaisia toimia julkisen talouden vahvistamiseksi on löydettävissä.
VM pysyi aiemmassa kannassaan, että julkista taloutta on tasapainotettava vähintään 9 miljardilla eurolla kahden seuraavan vaalikauden aikana.
Ministeriön mukaan ongelman perusluonne on yksinkertainen: julkisyhteisöjen menot ovat jääneet tuloja korkeammalle tasolle, eikä ennakoitua nopeampikaan talouskasvu pysty ongelmaa korjaamaan. Sen sijaan meno- ja tulorakennetta on korjattava merkittävästi, jotta julkinen talous saataisiin vakaalle uralle.
– On tärkeää myös huomata, että uusien pysyvien menojen lisääminen tai tulojen vähentäminen tekevät tarvittavan sopeutuksen mittakaavasta yhä suuremman, budjettipäällikkö Mika Niemelä toteaa tiedotteessa.
Tiedotustilaisuudessa Niemelä sanoi, että ministeriön esittämät leikkauskohteet ja muut tasapainotustavat ovat työkaluja, eivät sinänsä linjauksia toimenpiteiksi. Päätösten tekeminen, sen valitseminen, miten tasapainotetaan, jää poliitikoille. Puolueiden kesken on esimerkiksi kevään vaaliohjelmissa hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miten julkista taloutta pitäisi tasapainottaa.
Hintalaputus hyvä – VOS-leikkausperälauta huono
Kuntaliiton talousyksikössä VM:n työkalupakki nähdään tarpeellisena ”hintalaputuksena” mm. vaalikeskustelujen pohjaksi ja edessä olevien arvovalintojen pohjaksi.
Mielenkiintoisena Kuntaliitossa pidettiin esimerkiksi ehdotusta ammatillisen koulutuksen lyhentämisestä. VM:n paperissa esitetään, että ammatillisen koulutuksen tehokkuutta voitaisiin parantaa kohdentamalla nykyistä suurempi osuus rahoituksesta ensimmäistä ammatillista tutkintoaan suorittaville. Jo jonkin tutkinnon suorittaneille voitaisiin VM:n esityksessä räätälöidä erillisiä tutkinnon osia kokonaisen uuden tutkinnon suorittamisen sijaan.
Kartoituksessa mainittu mahdollinen varhaiskasvatusmaksujen nosto puolestaan on jotain ihan muuta, kuin mitä poliitikot ja kuntapäättäjätkin ainakaan julkisesti suunnittelevat.
Tämä työkalu ei välttämättä kuulosta realistiselta, sillä monta vuotta menty siihen suuntaan, että varhaiskasvatusmaksuja on alennettu, muistuttaa Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio.
-Toisaalta on hyvä, että toimenpiteet listataan auki ja poliitikot voivat itse valita sieltä kokonaisuuksia. Suuri osa niistä on varmasti sellaisia, joihin ei haluta pitkällä tikullakaan koskea. Mutta miljardiluokan sopeuttamiskokonaisuudessa yhtäkään tahoa ei voi rajata säästöpäätösten ulkopuolelle.
Hyvinvointialueista ei muodostunut autonomisia toimijoita, jotka voisivat ottaa lainaa ja kerätä veroja. Kunnilla tämä mahdollisuus vielä on, ja se näkyy VM:n papereissa: indeksileikkaukset valtion kokonaan rahoittamilla alueilla eivät tule kuuloonkaan mutta kuntien kohdalla ne ovat teoriassa mahdollisia.
-Hyvinvointialueille ei voi tehdä indeksileikkauksia, koska niillä ei ole muita sopeuttamiskeinoja, Minna Punakallio sanoo.
-Mutta mitä jää [keinoksi], on kuntien valtionosuudet. Ne oikein paistavat sieltä silmään, niille jätettiin portti auki. Se on tosi ikävää.
– Jos tuloja leikataan ja muualla tehdään vastaava tasapainotus, ei se ole sopeuttamista vaan se on rahoituksellista siirtoa, osaoptimointia julkisen sektorin sisällä, Punakallio muistuttaa.
Maapohjan veroprosentti hyvä – arvostamisuudistus välttämätön
Verotukseen liittyvissä ehdotuksissa huomiota kuntanäkökulmasta kiinnittää kiinteistöveron uudistaminen siten, että maapohjan veroprosentti irrotettaisiin erilleen. Tämä mahdollistaisi verotasoa muuttavien toimien oikeudenmukaisemman kohdentumisen ja toisaalta auttaisi verotuksen tasoon liittyvässä kunnallisessa päätöksenteossa.
-Se että maapohjalle säädettäisiin oma veroprosentti, on ehdottoman merkittävä ja kannatettava osa tarkastelua, Kuntaliiton veroasioiden erityisasiantuntija Pekka Montell sanoo.
Järkevintä maapohjan olisi kuitenkin Montellin mukaan tehdä arvostamisuudistuksen yhteydessä. Kiinteistöveron arvostamisuudistus on yksi Marinin hallituksen lakiuudistushankkeista, joita ei viety loppuun.
Tavoitteena oli uudistaa kiinteistöverotuksen arvostamisperusteet vastaamaan nykypäivän kustannus- ja hintatasoa sekä alueellisia hintaeroja ja siten parantaa tasapuolisuutta ja neutraalisuutta. Rakennusten ja maapohjan verotusarvot ovat jääneet yleisesti jälkeen kustannus- ja hintakehityksestä.
-Arvostamisuudistusta on tehty vaikka kuinka pitkään. On nähty paljon vaivaa, että se olisi neutraalisti toteutettavissa, Montell harmittelee.
Lakiuudistusesitys oli lausunnoilla viime keväänä, mutta samoihin aikoihin iskeneet energiakriisi ja muut kustannusten nousupaineet tekivät uudistuksesta poliittisesti turhan hankalan.
Nyt arvostamisuudistuksen toteuttaminen on saatava taas hallitusohjelmaan, mutta sen toteuttaminen on käynyt hintalapun vuoksi hankalammaksi, Montell arvioi.
– On ehdotttoman kannatettavaa, että tämä yhdistetään arvostamisuudistuksen läpivientiin, Montell sanoo maapohjan erillisestä veroprosentista.
-Tämä korostaa arvostamisuudistuksen tarvetta. Nostopaineet eivät tule häviämään mihinkään. Sitä tärkeämpää on, että verotasonmuutokset kohdistuvat oikein.
Miten käy MAL-sopimusten?
Kartoituksessa MAL-sopimuksia pidetään lähtökohtaisesti kannatettavana sopimusvälineenä, mutta tuodaan esille, että valtion rahoitustasoa tulisi pienentää. Tämä kuulostaa huolestuttavalta MAL-sopimisen kannalta, kun huomioidaan, että kuntien rahoitusvastuut sopimusten välittömistä ja välillisistä kustannuksista ovat suuret, sanoo kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna Kuntaliiton Ympäristö ja yhdyskunta -yksiköstä.
VM:n paperin mukaan ”valtion rahoitus on noussut tarpeettoman isoksi MAL-sopimuksissa”.
Rakennekartoituksessa todetaan tuoreimman sopimuskierroksen osoittaneen, että valtion liikennehankkeisiin kohdentamasta rahoitus saa liikaa painoarvoa keskusteluissa.
MAL-sopimuksissa on ollut käytäntönä, että valtio ja kunnat jakavat infrakustannuksia. Kunnat ovat kokeneet, että valtio viime sopimuskierroksella pakotti kunnat hyväksymään sen, että valtion omistamilla radoilla kaupunkiseuduilla tehtävät kehittämistoimet kustannetaan puoliksi, vaikka aiemmin osuus on ollut valtiolle 70 prosenttia ja kunnille 30 prosenttia.
-Kun valtio saa jossain hankkeessa tällaisen läpi, siitä ruvetaan tekemään yleistä periaatetta, Johanna Vilkuna sanoo.
-Kunnat kokivat, että tämä tuli valtion puolelta epäreilusti yllätyksenä.
Nyt VM:n julkistamassa kartoituksessa todetaan, että sopimukset tulisi palauttaa ”alkuperäiseen ytimeensä”.
-Valtion rahoitusta MAL-sopimuksiiin on harkittava tarkoin sopimusmenettelyn lisäarvon näkökulmasta, VM:n julkaisussa todetaan.
Käytännössä siis esitetään, että valtio pohtii sitoutumistaan MAL-rahoitukseen.
-Siinä puhuttiin myös siitä, voiko valtio sitoutua rahoitukseen. Jos niin kävisi, että valtion rahoitus pienenee, kyllähän se veisi sopimukselta aika lailla pohjaa pois. Valtion liikenneinfran kustannuksia on muutenkin valutettu kunnille.
-Ja ylipäätään se, miten nähdään kaupunkien kehityksen merkitys tässä maassa. MAL-sopimusten lähtökohtana on se, että tuetaan isojen kaupunkien hallittua kasvua. Se on se alkuperäinen ajatus. Näkeeekö VM kaupunkien hallitun kasvun tärkeyttä myös kansantaloudelle, Vilkuna pohtii.
VM:n kartoitukset:
Julkisen talouden tulo- ja menokartoitus
Aiemmin aiheesta Kuntalehdessä 2/2023:
