Kestävä kehitys onnistuu poikkihallinnollisesti – Kuntien ympäristötyö aktiivista mutta myös hajallaan

BRYSSEL – Kuntien kannattaa miettiä uusia toimintatapoja ilmastonmuutokseen reagoimisessa ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkiessä, sanoo Kestävä Espoo -kehitysohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Sirpa Hertell, vihr.

– 65 prosenttia siitä työstä, jota ilmastonmuutoksen torjumiseen on tehtävä, tapahtuu kuntatasolla. – jopa 90 prosenttia, jos siihen otetaan mukaan sopeutuminen ja vähentäminen, Hertell muistuttaa.

Hän muistutti asiasta myös EU:n alueiden komitean täysistunnossa torstaina kommentissaan ilmastokomissaari Miguel Arias Cañetelle.

Hertellin mielestä kunnissa tiedetään kansainväliset sopimukset, mutta usein puuttuu vielä näkemys, miten ne jalkautetaan kuntatasolle.

Perinteinen lautakunnan, kaupunginhallituksen ja -valtuuston kautta toimiva malli ei Hertellin mielestä palvele kestävän kehityksen toimeenpanoa riittävästi.

– Kestävä Espoo -ohjelmassa on oivallettu, että poikkihallinnollinen yhteistyö pitää olla ympäristötyön toteuttamistapa.

Hertell on käsitellyt asiaa myös viime vuonna Aalto yliopistoon tekemässään diplomityössä. Siinä hän havaitsi, että poikkihallinnollinen ohjelmatyö ei ole vain päätöksentekoa, vaan verkostomaista kumppanuutta ja uudenlaisten toimintatapojen hakemista yhdessä ohjelmaryhmän ja kaupungin eri toimialojen kanssa.

– Tarvitaan poikkihallinnollista näkemystä, jossa ovat mukana myös kuntalaiset ja yritykset, Hertell sanoo.

Kunnat omatoimisia

Toisinaan keskusteluun nousee, se, että kunnat eivät toteuta linjauksia, joita EU on suosittanut ja antanut ilmastotyöhön. Alueiden komiteassakin keskustelua herättäneeseen aiheeseen yhdeksi ratkaisuksi on ehdotettu sanktioita toimeenpanon unohtumisesta.

Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Miira Riipinen katsoo kysymystä siitä näkökulmasta, että kunnat ovat monessa asiassa omatoimisia ja ryhtyneet tarvittaviin toimiin ilman ylhäältä annettua ohjetta tai käskyä.

– Kunnat ovat itse halunneet asettaa itselleen vielä kunnianhimoisempia tavoitteita kuin valtio tai EU tai YK. Kun kunnat asettavat itse tavoitteen, ne ovat myös hyvin motivoituneita tekemään ilmastotyötä.

Kuntaliiton selvityksissä kuntien ja maakuntien ilmastotyöstä on käynyt ilmi, että edes maakunnan yhteiseen ilmasto-ohjelmaan ei aina sitouduta, vaan ennemmin sitoudutaan kunnan omaan.

– En jaksa uskoa, että kunnat tekevät ilmastotyötä siksi, että ne haluavat toimeenpanna EU:n tavoitteita. Kunnat pitävät asiaa tärkeänä ja kuntalaiset pitävät asiaa tärkeänä ja haluavat kantaa vastuuta ilmastosta ja ympäristöä. Myös ilmastoasioiden hyöty kunnan elinvoimalle on ymmärretty.

Paljon verkostoja

Suomen komissaarin Jyrki Kataisen ajatusta, että kunnat listaisivat ympäristötekojaan ja toisivat niitä kootusti komission tietoon, Riipinen pitää hienona, mutta käytännössä työläästi toteutettavana.

Sen sijaan kuntien ympäristöverkostot voisivat tuoda enemmän esiin kuntien tekoja EU:n suuntaan, Riipinen sanoo.

Eräänlainen ongelma ympäristöstyöstä ylpeästi tiedottamisesta onkin, että alan verkostoja toimii Suomessa monia ja erilaisia.

– Joka verkostolla on omat verkkosivut ja hankerahoitus.

Suomalaisilla kunnilla voisi olla myös vielä opittavaa siinä, että saavat kaikki hyödyt irti verkostoissa toimimisesta, Miira Riipinen arvioi.

– Tosiasia on myös se, että meillä on ison rakennemuutoksen kanssa kamppailevia kuntia, joissa talous on niin pahasti kuralla, että kaikkeen ylimääräiseen panostukseen esimerkiksi tällaiseen kansainväliseen verkostoon – joka kyllä maksaa itsensä takaisin – on liian iso kynnys lähteä.

Riipinen kuitenkin korostaa, että ilmasto- ja kiertotalousteemat ovat ns. kuumia kuntakentällä.

– Kunnat haluavat tulla mukaan. Tämä näkyy esimerkiksi Hinku-innostuksessa, Riipinen viittaa Kohti hiilineutraalia kuntaa -verkoston kasvusta.

Taannoin siihen liittyi iso joukko kuntia Pirkanmaalta. Tampere tuli mukaan huhtikuussa ensimmäisenä suurena kaupunkina, ja kun Kangasala liittyi kesäkuussa, mukana on koko Tampereen kaupunkiseutu tavoittelemassa hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Tämä on ainutlaatuista Suomessa.

Paikallistason mahdollisuudet – ja tarpeet

Lahden saamaa Euroopan vihreän pääkaupungin 2021 tunnustusta Miira Riipinen pitää oikeasti kovana juttuna.

– Olen nähnyt kauan sitten, miten Lahdessa pidettiin ympäristökärkeä tärkeänä. Siellä on ollut ihmisiä jotka ovat pitäneet asiaa tärkeänä, ja se kantaa hedelmää, ja sen jälkeen on tullut taas uusia upeita ihmisiä jotka ovat nostaneet sen vielä seuraavalle tasolle.

– Toisaalta kannattaa muistaa, että eri kunnat ansioituvat eri tavoin.

Kilpailuja on erilaisia, samoin kuntien kunnostautumistapoja. Esimerkiksi Helsinki raportoi suoraan YK:lle kestävästä kehityksestä, Riipinen sanoo.

Hän vietti touko-kesäkuussa puolisentoista kuukautta Brysselissä asiantuntijavaihdossa ja tutustui ympäristötyöhön EU-korttelien arjessa.

– Brysselissä EU:n tapahtumissa on käynyt selväksi, että kuntien ja alueiden ympäristötyötä arvostetaan, mutta kun pitäisi saada kunnille tukea EU:lta, tulee pysähdys, Miira Riipinen sanoo.

– Seuraava steppi olisi ruotia, mitä ne kunnat tarvitsevat EU:lta.

Konkreettinen tuki EU:lta kunnille herätti vilkasta keskustelua myös alueiden komitean täysistunnossa torstaina. Komitea on vaatinut sekä lisää resursseja paikallistasolle että lisää vaikuttamisvaltaa EU:n päätöksentekoon – juuri siksi, että suuri osa käytännön toimista toimeenpannaan paikallistasolla.

Ilmastokomissaari Cañete ei vastannut suoraan kysymyksiin, mitä EU aikoo tehdä, jotta kuntien asema esimerkiksi ilmastotyön päätöksenteossa vahvistuisi.

Sirpa Hertell arvioi, että alueiden komitean ääni kuitenkin voimistuu ja kuullaan yhä paremmin.

– Olen ollut 10 vuotta komitean jäsen. Muutos on ollut valtava, miten alueiden komitealta kysytään mielipidettä ja meidät halutaan kumppaniksi. Ymmärretään, että esimerkiksi ilmasto-ongelmia, energiamuutosta, joukkoliikenteen lisäämistä ei ratkaista missään muualla kuin paikallistasolla.