Tutkijat: Kouluavustajat edullinen syrjäytymisen ehkäisyn apu
Kouluavustajien palkkaaminen on yksi halvimmista syrjäytymisen ehkäisemisen muodoista, mitä kaupungilla on käytössään.
Näin kirjoittavat yhteiskuntapolitiikan dosentti Teppo Eskelinen ja yhteiskunnallisten liikkeiden tutkija Pia Lundbom vetoomuksessaan sen puolesta, että Helsinki ei toteuttaisi opetuslautakunnan päätöstä leikata koulunkäyntiavustajien palkkaamisen resursseja radikaalisti ensi vuoden budjetissaan.
Helsingin valtuusto päättää marraskuussa, loppuvatko määräaikaisten koulunkäyntiavustajien työt vuodenvaihteessa. Määräaikaisia koulunkäyntiavustajia on Helsingissä runsaat kaksisataa.
Eskelinen ja Lundbom muistuttavat, että lasten näkökulmasta avustajat ovat osa kouluyhteisöä.
– He ovat luotettavia aikuisia jotka ovat paikalla luokkahuoneissa ja tauoilla, tutkijat kirjoittavat.
– Avustajien roolista on käytännössä tullut opetustilanteissa merkittävä, mutta tätä roolia ei ole kirjattu mihinkään lakiin. Esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa ei mainita avustajia ollenkaan.
Negatiivisia seurauksia tulee Eskelisen ja Lundbomin mukaan runsaasti, jos kouluavustajien vähennys toteutetaan: Lukihäiriöisten ja autististen lasten häiriöiden tunnistaminen viivästyy, maahanmuuttajien integrointi vaikeutuu, kouluympäristö muuttuu epävakaammaksi, koulujen eriytyminen jatkuu ja kiusaamisen ehkäisyyn on vaikeampi puuttua.
Helsinki:
”Vähennetään ylimääräistä hyvää”
Helsingin opetusviraston henkilöstöpäällikkö Tarja Malmivirta painottaa, että henkilökohtaista avustajaa tarvitsevat erityislapset saavat apua kuten ennenkin.
– Tässä vähennetään ylimääräistä hyvää, jota meillä on ollut. On ollut hienoa että meillä on ollut antaa kouluille näitä resursseja. Mutta kun pitää säästää, pitää ottaa myös tästä resurssista pois, Malmivirta sanoo Kuntalehdelle.
Helsingin kaupungilla on 216 ostopalvelulla hankittua koulunkäyntiavustajaa 330 vakituisen avustajan lisäksi.
– Ostopalveluporukka vähenee, mutta en osaa sanoa kuinka paljon, Malmivirta sanoo.
Vakinaisia avustajia on kolmessa ryhmässä: osa tekee 38-tuntista viikkoa, osa 30-tuntista ja osa 26-tuntista työviikkoa.
Malmivirran mukaan tarkoitus on siirrellä avustajia kouluista toiseen avustajatarpeen mukaan.
– Tämä on jokaiselle avustajalle vaikea asia. Kun on ollut tietyssä kouluyhteisössä, ottaa koville joutua toiseen yhteisöön – vaikka itse asiassa siellä pystytään tehokkaammin käyttämään hyödyksi hänen työkapasiteettiaan.
Teppo Eskelinen ja Pia Lundbom kritisoivat ideaa, että avustaja on vain laskennallinen tuntiresurssi. He painottavat, että avustaja on oppilaan tuntema aikuinen.
– Avustajan työssä luottamuksen syntymisellä on keskeinen rooli. Erityisoppilaiden luottamuksen saavuttaminen ja oppilaan persoonallisten tapojen ja ongelmien tunnistamisen opettelu on pitkällinen prosessi. Jatkuvuudella on tällaisissa suhteissa ensisijaisen tärkeä merkitys. On siksi kaikkea muuta kuin yhdentekevää, miten avustajaresurssia sijoitellaan.
