Työhyvinvointi on parantunut - epävarmuus työn jatkuvuudesta kasvussa
Julkisen sektorin työntekijöiden tyytyväisyys työhönsä on kasvanut, mutta työn jatkuvuus huolestuttaa.
Työhyvinvointi on julkisella alalla kehittynyt hyvään suuntaan. Aiempaa useampi työntekijä kokee kuitenkin epävarmuutta työnsä jatkuvuudesta.
Innostus ja työn ilo. Näitä kokevat Kevan Julkisen alan työhyvinvointi -tutkimuksen mukaan aiempaa useammat julkisen alan työntekijät. Valtaosa, yli 90 prosenttia, julkisen alan työntekijöistä arvioi aiempien vuosien tapaan työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Aiempaa useampi on myös valmis suosittelemaan työpaikkaansa. Henkilöstön osaaminen on yksi julkisen työn vahvuuksista ja lähes 90 prosenttia työntekijöistä kokee osaamisensa vastaavan hyvin työnsä vaatimuksia.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta aiempaa useampi kunta-alan, hyvinvointialueiden ja valtion työntekijä kokee epävarmuutta työnsä jatkuvuuden suhteen. Erityisesti hyvinvointialueiden ja valtion työntekijöiden kokemus on tältä osin heikentynyt, lukuun ottamatta valtion maanpuolustusta ja rajavartiointia.
– Julkisella alalla oli vuonna 2024 käynnissä tai suunnitteilla hallintouudistuksia ja talouden sopeutukseen sekä organisaatiomuutoksiin liittyviä laajoja yhteistoimintaneuvotteluja. Hallintouudistusten ohella tiukentunut julkinen talous näkyy osaltaan henkilöstön kokemuksissa tässä tutkimuksessa, sanoo tutkimusjohtaja Laura Pekkarinen.
Miten koet työkykysi?
Työhyvinvoinnin myönteisestä kehityksestä huolimatta työntekijöiden kokemuksessa henkisestä työkyvystä ei ole tapahtunut suurta muutosta vuoteen 2022 nähden, jolloin kokemus heikentyi jossain määrin aikaisempiin vuosiin nähden. Reilu kolme neljästä julkisen alan työntekijästä kokee henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi, kun taas joka kymmenes ei koe näin.
Kokemus on heikentynyt muun muassa kuntien teknisellä ammattialalla, hyvinvointialueiden hallinto- ja toimistotyössä, valtion elinkeinotoiminnassa sekä hautausmaa- ja kirkon palvelutyössä. Sen sijaan esimerkiksi hyvinvointialueiden terveysalan työntekijöistä aiempaa useampi, 79 prosenttia, arvioi henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi.
Huomionarvioista hyvinvointialueiden tuloksissa on esihenkilöiden kokema työhyvinvoinnin heikentyminen vuodesta 2022. Esihenkilö- tai työnjohtotehtävissä toimivista hyvinvointialueiden vastaajista 72 prosenttia koki nyt henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi kun vuonna 2022 vastaava osuus oli 87 prosenttia. Muilla sektoreilla vähintään 80 prosenttia esihenkilöistä arvioi henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi.
– Tutkimustuloksissa ilahduttaa, että työhyvinvointi on monilla osa-alueilla vahvistunut julkisella alalla. Henkiseen työkykyyn on kuitenkin kiinnitettävä huomioita. Esimerkiksi hyvinvointialueuudistuksen jälkeen hallinto- ja toimistotyöntekijöiden ja esihenkilöiden jaksaminen on ollut koetuksella, Pekkarinen toteaa.
Nuorten kuorma korostuu
Alle 30-vuotiaiden julkisen alan työntekijöiden henkinen työkyky ei ole palautunut vuotta 2022 edeltävälle tasolle.
Vuonna 2020 nuorista 81 prosenttia arvioi henkisen työkykynsä hyväksi tai erinomaiseksi, kun tällä hetkellä 72 prosenttia on tätä mieltä. Samalla niiden nuorten määrä, jotka eivät koe henkistä työkykyään hyväksi, on kasvanut 9:stä 17 prosenttiin. Nuoret kokivat henkisen työkykynsä heikoksi muita ikäryhmiä useammin, joissa näin arvioivien osuus oli noin 10 prosenttia.
Työn ilo ja innostus on kaikilla nuorilla nyt samaa tasoa kuin vuonna 2020 ja parantunut hieman vuodesta 2022.
Nuorten työssä korostuu etenkin valtiolla ja kunta-alalla työn fyysinen kuormitus, minkä lisäksi kunnissa ja hyvinvointialueilla moni myös kokee työnsä henkisesti raskaaksi. Nuorten kokema fyysinen työkuormitus on vähentynyt kahden vuoden takaisesta mutta on valtiolla ja kunnissa yhä yleisempää kuin muissa ikäryhmissä.
Kunta-alalla nuoret arvioivat muita ikäryhmiä harvemmin voivansa vaikuttaa työhönsä ja kokemus on heikentynyt aiemmista vuosista. Myös hyvinvointialueilla sekä kirkon alalla vaikutusmahdollisuudet koetaan aiempaa heikompana.
– Nuorten henkinen työkyky on herättänyt huolta jo pidemmän aikaa. Kehitys on alkanut ennen koronapandemiaa ja näkyy myös nuorten poissaoloissa sairauden takia: viimeisen kymmenen vuoden aikana alle 30-vuotiaiden keskuudessa ahdistuneisuushäiriöstä johtuvat pitkät poissaolot ovat yli viisinkertaistuneet julkisella alalla, Pekkarinen sanoo.
Tyytyväisyys esihenkilöön vahvistunut
Julkisen alan työssä on monta voimavaratekijää, jotka tukevat henkilöstön työssä jaksamista. Työntekijät nostavat itse esiin niistä keskeisimmän: työyhteisöt, jotka ovat vuodesta toiseen pitäneet pintansa. Enemmistö kyselyyn vastaajista kertoo saavansa työtovereiltaan tukea ja luottamus on vahvistunut entisestään. Vastaajat nostavat työkaverit, työyhteisön tuen sekä hyvän työilmapiirin ja yhteishengen kolmen tärkeimmän tekijän joukkoon, jotka ovat tukeneet heidän työssään jaksamistaan viimeisen vuoden aikana
Tyytyväisyys esihenkilöiden toimintaan on vahvistunut. Aiempaa useampi arvioi esihenkilönsä nyt käsittelevän muutoksia henkilöstön kanssa, mikä on tukenut henkilöstön voimavaroja kohdata muutoksia ja uusia haasteita työssään
– Työhyvinvointia tulee seurata ja työkykyä tukea erityisesti muutostilanteissa, jotka koettelevat henkilöstön jaksamista vaativissa työtehtävissä. Työkykyä pitää myös johtaa suunnitelmallisesti ja tietoon perustuen, jotta tälle ajalle tyypillisiä työkyvyttömyysriskejä, kuten yleistyviä mielenterveyden haasteita pystytään ennaltaehkäisemään. Avainasemassa on työssä jaksamista tukevien voimavaratekijöiden vaaliminen työyhteisöissä, työkyvyn tuen toimintatapojen johdonmukainen käyttö ja sitoutuminen työkyvyn johtamiseen. Tässä työssä Keva on työnantaja-asiakkaidemme eli julkisen alan organisaatioiden tukena, Pekkarinen sanoo.
